Lue keskustelun säännöt.
Mun lapsi on käynyt kohta vuoden toimintaterapiassa
29.10.2013 |
Lapsi kärsii selektiivisesta mutismista ja on tosiaan käynyt kohta vuoden toimintaterapiassa. Edelleenkään en ymmärrä mikä hyöty tuosta terapiasta pitäisi olla. Oon useamman kerran tästä jutellut terapeutin kanssa ja vastaus on häneltä ollut seuraavanlainen: tarkoitus on, että lapsi alkaa luottaa ulkopuoliseen aikuiseen.
Käytännössä siis lapsi käy tunnin viikossa leikkimässä tämän terapeutin luona.
Meidän lapsi kärsii mutismista lähinnä koululuokassa luokkakavereiden seurassa ja jonkin verran myös esim. lääkärikäynneillä vieraiden aikuisten kanssa.
En vain voi millään uskoa, että vaikka luottamus tähän terapeuttiin löytyisi, niin se luottamus kohdistuisi kaikkiin muihinkin perheen ulkopuolisiin ihmisiin. Onhan lapsella aina ollut myös vieraita aikuisia joihin on luottamuksen löytänyt tutustuttuaan mutta silti mutismia esiintyy tietyissä tilanteissa.
Onko muilla täällä kokemuksia vastaavasta? Pitäisikö terapia lopettaa ja antaa ajan tehdä tehtävänsä? Uskon että iän myötä lapsi pääsee "vaivastaan" eroon joka tapauksessa. Oon itse lapsena kärsinyt samasta asiasta ja itsellä aika ja yläasteelle siirtyminen auttoi.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen nähnyt toimintaterapian avun ja tehon parissakin tapauksessa, ei tosin mutismia. Mutta niin hyvältä vaikuttaa, että jos olette sellaista saaneet, niin suosittelisin jatkamaan. Ei haittaa, ja niin kuin sanoit, leikkimistä, se on leikin kautta oppimista. Se on lapselle muutenkin tärkeää. Hienoa että saa erityishuomioita. :)