mies ei halua enään lasta, eli abortti tehtävä

Mihin päädyitte?

AP jatkaa, eilen ilta ja yö juteltu asiasta. Mieheni oli vaan sitä mieltä että ei enään jaksaisi uutta vauvaa, mutta nyt muutaman yön asiaa mietittyään totesi että kai se on vaan pidettävä. Vieläkään ei lupaa mennä sterilisaatioon mutta yritän saada itselleni sitten kun on mahdollista. Muuten meillä on mennyt hyvin ja sen takia tämä miehen puhe tuli yllätyksenä. Meillä sen verran ikää että tämä on viimeinen hetki kyllä hankkia lapsi jos aikoo. Luulin tuntevani mieheni mutta näköjään ei aina kerro omaa mielipidettä. Nyt kuitenki asia keskusteltu läpi.

abortti on naisen oikeus, jeejee! mahtavaa, että saatte tulla raskaaksi ja abortoida, jos ei sitten huvitakaan tehdä lasta. ja vielä mahtavampaa on, että aborttia kannattavien mielestä kukaan ei tee aborttia huvikseen. 

Jos vielä muutatte mielenne, niin minä kyllä adoptoisin lapsen enemmän kuin mielellään!

No sinullehan raskaus ja vauva on rankempi "rääkki" kuin miehelle. Että kummaa, kun mies noin reagoi. Mutta aborttia älä missään tapauksessa tee, mietit muuten syntymätöntä lastasi koko lopun elämääsi. Ja mitä jos miehesikin alkaa myöhemmin sinua syyllistämään abortista? Kun kerran on tuollainen tuuliviiri. Sitäkin on tapahtunut...

Hyvä, että olette saaneet juteltua. Mielestäni on kuitenkin outoa, että miehesi ei suostu vasektomiaan vaikkei enää lisää lapsia halua. Eikä ilmeisesti myöskään halua käyttää kondomia? Mikä ehkäisy teillä sitten on käytössä? Jos olette olleet ehkäisyn kanssa huolimattomia, niin silloin mielestäni abortti on epäreilu teko. Koska olette ottaneet tietoisen riskin siitä, että tulet raskaaksi. Turha nurista jälkikäteen, jos/kun tietoinen riski on otettu.

Jos miehesi on normaaliälyinen niin ymmärtää, että tämä raskaus olisi ollut helposti estettävissä, mutta ei viitsinyt kunnolliseen ehkäisyyn kuitenkaan ryhtyä. Peiliin katsomisen paikka. 

Naisella on aina viimekäden päätös tekeekö abortin vai ei. Tottakai se on kummankin asia ja keskustella täytyy ja ottaa toinen huomioon, mutta lopulta nainen sen päättää, hänen kehostaan siinä on kyse.

Meillä tulossa toinen lapsi, miehen mielestä se riittää ja menee steriloitavaksi. Jos mies kerran on niin lapsen tuloa vastaan niin miksi ei mene kun miehille se on helpompi ja nopeampi, turvallisempikin kuin naisille tehtävä? Tulee mieleen että haluaa pitää jonkin takaportin auki lastensaannin suhteen vaikka sanookin ettei halua enempää...

Voimia ap! Tilanne on varmasti kuormittava sekä sinulle että miehellesi. Hyvä, että olette saaneet puhutuksi. Ymmärsin viimeisimmästä viestistäsi, että miehesi on nyt taipunut ajatukseen siitä, että lapsi pidetään. Sinullahan ei alkujaankaan olisi ollut mitään moraalista velvollisuutta tehdä aborttia miehen toiveesta. Raskauden keskeytys on kuitenkin naisen keholle voimakas ja hormonaalisesti rasittava toimenpide ja siihen sisältyy lääkkeellisenäkin riskinsä sivuvaikutuksista puhumattakaan. Kyse on ennen kaikkea naisen terveydestä, naisen omasta kehosta ja itsemääräämisoikeudesta.

Toki miehellä on yhtä suuri oikeus kuin naisellakin osallistua perhesuunnitteluun, ja lasten lukumäärästä tulisi sopia yhdessä. Näiden yhteisten päätösten ja molempien toiveden perusteella sitten valitaan parhaiten sopiva ehkäisymuoto. Yhdynnästä voi kuitenkin aina seurata raskaus, ja aikuisten ihmisten pitäisi tämä tietää. Jos on valmis harrastamaan seksiä, täytyy olla myös valmis kantamaan vastuu kaikista seurauksista. Vastuulliset pariskunnat keskustelevat aiheesta, jos suhteeseen seksi kuuluu. Ennen kuin altistaa itsensä sille raskauden riskille, pitää kyllä tietää, mitä mieltä partneri on esimerkiksi jälkiehkäisystä ja raskaudenkeskeytyksestä (ja partnerille on kerrottava omat näkemykset näistä samoista asioista).

Minä ja mieheni olemme päättäneet, ettemme halua enää toista lasta. Ehkäisyksi olemme valinneet kuparikierukan. Mieheni on kuitenkin suhteemme alusta asti tiennyt, etten usko pystyväni raskauden keskeytykseen, mikäli vahinko sattuisi. Olemme puhuneet aiheesta suhteen alussa ja esikoisen jälkeen uudelleen. Mieheni näkökulmasta raskauden keskeytyksessä varhaisilla viikoilla ei ole mitään väärää. Olen sanonut, että periaatteessa olen samaa mieltä ja että muiden naisten lain sanelemista perustelluista syistä tekemät abortit ovat minusta täysin ok ja kunkin yksilön oman harkinnan varassa. Olen kuitenkin myös todennut, että henkilökohtaisesti minua itseäni ajatus abortista jollain lailla kiusaa ja että todennäköisesti abortin tekeminen tuntuisi minusta väärältä. Kysymys on niin iso, etten pysty kuvittelemaan, miten todella toimisin, jos vahinkoraskaus oikeasti tulisi eteen. Myös se on käynyt selväksi, että jos lapsen milloinkaan synnytän, en ikinä voisi antaa tätä adoptioon.

Tämän kaiken mieheni tietää. Hänen mielestään on tärkeää, että suhteessa kenenkään ei tarvitse tehdä omantuntonsa vastaisia ratkaisuja ja että molemmilla on oikeus päättää siitä, miten omaan kehoon kajotaan. Näin hän on minulle kertonut. Olemme sopineetkin, että mikäli ehkäisy sattuisi pettämään ja minä tulisin raskaaksi, minä viimekädessä päätän, synnytänkö lapsen vai keskeytänkö raskauden. Jos ajatus rakauden keskeyttämisestä tuntuisi minusta eettisesti kestämättömältä, pitäisimme lapsen. Kumpikaan meistä ei todellakaan toista lasta halua tähän elämäntilanteeseemme, mutta olemme valmiit sen halun jostain löytämään, jos joskus on pakko.

Jos minun mieheni pakottaisi minut tekemään abortin, niin ottaisin kyllä eron. Jos on valmis harrastamaan seksiä, niin sitten pitäisi olla valmis myös kantamaan vastuu siitä. Jonkun teinipojan suusta tuollaisen vielä uskoisin, mutta että aikuisen miehen?

Anteeksi nyt vaan, kun puhun miehestäsi tällä tavalla. Mutta aika törkeältä käytökseltä mielestäni kuulostaa.

Oletteko kuulleet ehkäisystä?

Aluksi mieheni oli sitä mieltä että lapsi saa tulla mutta sitten mieli muuttui ja on nyt sitä mieltä että 4 lasta riittää. Rahasta eikä talon koosta ole nyt kyse. Lähinnä siitä että lapsia on nyt vaan tarpeeksi. Olen pyytänyt että mieheni tekisi sterilisaation koska minulle ei käy pillerit/kierukka. Olin ajatellut että olen synnyttänyt lapsemme ja nyt olisi mieheni vuoro. Mutta ei suostu tähän. Olin kysellyt jo neuvolasta minulle toimenpidettä mutta nyt olen raskaana ja nyt päätös tehtävä  maanataihin mennessä. !

Ei kukaan voi pakottaa sua aborttiin! Tietenkin pidät lapsen, jos niin haluat. Vastuu on molempien kannettava. Jos mies ei tätä sulata, hän saa mennä. Tietenkin se olisi suuri harmi ja hänenkin kantansa olisi tietysti otettava huomioon. Lopullinen päätösvalta on kuitenkin sillä, kenen kehoa asia koskee. Voimia!

Voi että. Mä tuun aina niin surulliseks, ku kuulen näistä "miehistä". :( Pitäisi tietää, että jos ei oo valmis sterilisaatioon, niin sitten pitää kantaa vastuu myös siitä mahdollisuudesta, et vauva tulee. Nyt et kyllä anna periksi! Vaikka epäilemättä on hankala tilanne, ja itse nuorena ja vielä lapsettomana saatankin katsoa tilannetta melko sinisilmäisesti.  Mutta silti ei mielestäni oo missään nimessä oikein, että aviomies vaatii moista.

itse tein aikoinaan aborttin kun mies painosti/pakotti, kadun sitä vieläkin... (aikaa kulunut jo 3vuotta) enään en siihen suostuisi, ennemmin hakisin eroa. joten älä tee sinäkään aborttia jos itse haluat lasta. lapsi on lahja, olen tätä mieltä. käykää kumminkin yhdessä ultrassa ja sitten jos miehesi on vielä sitä mieltä että abortti tehdään, kerro oma kantasi. uskon että miehesi mieli muuttuu kun näkee pienen pienen ihmisen alun ja kuulee sydämen äänet ym. 

6 jatkaa... Ja kun aviomiehen vielä mun mielestä pitäis olla juuri se ihminen, että sit ku kukaan muu ei tue, niin se seisoo rinnalla.. :/ Tai itse ainakin haluaisin viimeiseen asti luottaa siihen, että mun aviomieheni toimisi juuri noin.. En tiedä, miten reagoisin siihen, että mies alkaisikin vaatia tollasta.. Voi kurjuus. Tuli niin paha mieli tästä. :(

"Aluksi mieheni oli sitä mieltä että lapsi saa tulla mutta sitten mieli muuttui ja on nyt sitä mieltä että 4 lasta riittää"  WHAT?!?  Ei tommosia kelkan käännöksiä tehdä enää siinä vaiheessa kun pullat on jo uuniin laitettu. Sun miehesi on munaton luuseri, toivottavasti annat hänen myös ymmärtää sen. Etkä tee aborttia ellet itse sitä halua. Kadut lopun ikääsi jos annat mulkun miehesi päättää asian puolestasi. Minusta tuollainen mies ei ole minkään arvoinen, mieluummin olisin 5 lapsen yh kuin eläisin miehen kanssa joka ei ymmärrä vastuutaan.

Eiks jo raskausviikot kerro teille että tää on provo? Ei naimisissa oleva sais edes aborttia viikosta 12+0 eteenpäin vaikka haluis.

Miksi sitten pitää panna paukuttaa/naida napsuttaa? Provo!

Todella itsekästä synnyttää lapsi, jota toinen vanhemmista ei toivo!

Ne onhan niistä edellisistä aborttiketjuista aikaa, että eikun seuraavaa provoa kehiin! Siinä yhdessähän mies oli periaatteessa suostuvainen vasektomiaan, muttei ollut saanut aikaiseksi mennä. Tässä mies ei nyt sitten edes suostu.