Yritin, en enää..

Sinun on itse tunnettava omat voimavarasi; onko voimia olla toisen tukena? Tilanne ei ole helppo. Sinä tarvitsisit jonkin tukikanavan, ja miehesi tietenkin tarvitsisi myös apua. Jos mies selkeästi uhkasi tappaa itsensä, ja lähti lääkkeiden kanssa, voit soittaa hätäkeskukseen. Selvästi itsetuhoiset tapaukset otetaan hakuun. Muista, että lopulta jokainen on vastuussa omasta elämästään. Voit hakea apua esimerkiksi väestöliitosta, kuntien sosiaalipäivystyksistä tai terveyskeskuksesta. Jaksamista sinulle.

Miten olet kestänyt tuota noin kauan? Mikä pitää sinut kiinni tuollaisessa suhteessa? Onko teillä lapsia? Eikö mies saa mitään apua vai eikö hän ota sitä vastaan? Sinuna olisin puhaltanut pelin poikki viimeistään kolmannen kerran jälkeen ja poistunut kodista. En voisi katsoa tuollaista itsetuhoisuutta ja olla aina miettimässä koska tulee seuraava kerta ja mikä sen taas laukaisee. Jos mies tuollaista tekee kerta toisensa jälkeen, niin en jäisi enää odottelemaan. Mies ei ole terve millään tavalla ja haluaakin muiden kärsivän - lähde siis pois nyt.

Tuli mitä tuli, lopeta suhde nyt, ei tuollainen edes ole mikään suhde ja vaikka olisitte kuinka luvanneet olla myötä- ja vastamäessä, niin ei se mieskään omasta osuudestaa kiinni pidä, miksi sinä pitäisit? Minkälainen hän on yritystensä välillä? Minkälainen sinä olet? Mitä teette siinä välillä? Onko mitään hoitoja ollut?

[quote author="Vierailija" time="10.09.2013 klo 00:56"]

Mies lähti taas kerran ovesta ulos samalla uhaten tappaa itsensä, kera iso kasa lääkkeiden. Olen tätä katsonut jo kolme vuotta, ja aina pelastanut (n.20krt). Tiedän ettei aina ole ollut tosissaan, eikä varmasti nytkään, mutta olen aina ajatellut että ennemmin autan häntä ja kärsin itse sivussa kunhan saan herätä seuraavana aamuna ilman syyllisyyden tunnetta jos hän onkin toteuttanut ajatuksensa. En vain enää jaksa. Uneton yö tulossa, ja aamua odotellessa. En pysty enää edes itkemään..

[/quote]

:))

Kenenkään elämän halu ei saa olla kiinni vain toisesta ihmisestä. Yleensäkään sanotaan, että ne jotka uhkailevat itsarilla, hakevat vain huomiota. Ja ne hiljaiset toteuttavat ajatuksensa ja läheiset jäävät itkemään tuskaansa, kun olisivat halunneet auttaa, mutta eivät tienneet mitään. 

Joktapauksessa, teki miehes mitä vain, sä et ole siitä vastuussa. 

Miehesi on narsisiti ja yritää vain syyllistää ja pitää sinut kiinni teidän suhteessa (mikä ei viissiin ole muutenkaan mikään hyvä) tuolla uhkailulla, mä olen kokenut ihan saman ja mies vieläpä oli tehnyt mut täysin riippuvaiseksi hänestä itsestään, mulla ei ollut omia kavereita ja piti mut kotona hellan ja k___vän välissä mikä sopi sille mainiosti... Mutta se sikseen, tästä saisi kirjoitettua romaanin, totuus on se että sä et ole aikuisen miehen vartija, sä et saa sitä pakotettua hakemaan apua jos se ei itse sitä halua mutta muista se että sun täytyy kyetä olemaan myös hieman itsekäs tässä asiassa... Muuten sä palat loppuun ja mies vaan nauttii siitä..