Lue keskustelun säännöt.
Missä iässä lapsesi uhma oli pahimmillaan?
26.09.2013 |
Ja milloin se alkoi?
Täällä uhma oli havaittavissa jo ennen kuin jätkä täytti kaksi, nyt on 2v2kk ja odotan vain että menisi ohi jossain vaiheessa koska pahenee joka päivä.
Kommentit (53)
Voitko vähän kertoa millaista se 2v-uhma oli verrattuna 4v-uhmaan?
Täälllä tämä 2v sylkee lattioille ja nauraa kun kielletään, potkii minua ja lyö ja nipistää kun nostan syliin jos tekee jotain kiellettyä (esim lyö pikkusiskoa), kiljuu kuin syötävä jos ei saa haluamansa heti kun sitä halua jne.....
Osaa kyllä (onneksi) olla myös maailman iloisin ja hurmaavin poika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä esikoisella oli pitkä ja perusteellinen uhma 1,5-3,5-vuotiaana. Ei oikeastaan ollenkaan helpottanut missään vaiheessa. Sitten vaan yhtenä päivänä tajusin, että elämä oli muuttunut varsin mukavaksi uhman väistyttyä :)
Pikkusisaruksellaan uhmaa on ollut puuskittain 2-3,5 vuoden välillä, selvästi lievempi kuin esikoisella mutta tuntuu ajottain edelleen jatkuvan.
Mitä tuosta esikoisesta sanoisi... hän on ihminen, joka haluaa aitoa kanssakäymistä ja on erittäin utelias ja terveellä tapaa kyseenalaistava. Noista ominaisuuksista se paha uhma kumpusi. Hyviä ominaisuuksia sinänsä, mutta pienellä lapsella jonka itseilmaisu on vielä puutteellista eikä aikuinen osaa tulkita lastaan täydellisesti, yhtä piinaa.
[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 20:13"]
Meillä esikoisella oli pitkä ja perusteellinen uhma 1,5-3,5-vuotiaana. Ei oikeastaan ollenkaan helpottanut missään vaiheessa. Sitten vaan yhtenä päivänä tajusin, että elämä oli muuttunut varsin mukavaksi uhman väistyttyä :)
Pikkusisaruksellaan uhmaa on ollut puuskittain 2-3,5 vuoden välillä, selvästi lievempi kuin esikoisella mutta tuntuu ajottain edelleen jatkuvan.
Mitä tuosta esikoisesta sanoisi... hän on ihminen, joka haluaa aitoa kanssakäymistä ja on erittäin utelias ja terveellä tapaa kyseenalaistava. Noista ominaisuuksista se paha uhma kumpusi. Hyviä ominaisuuksia sinänsä, mutta pienellä lapsella jonka itseilmaisu on vielä puutteellista eikä aikuinen osaa tulkita lastaan täydellisesti, yhtä piinaa.
[/quote]
Meilläkin tämä esikoinen erittäin utelias ja vaikuttaa todella fiksulta. Tunnistaa jo kirjaimia ja numeroita (koska on kiinnostunut ja kyselee koko ajan) ja ymmärtää todella hyvin puhetta, sekä suomeksi että ruotsiksi ja puhuu jo molemmilla kielillä monen sanan lauseita.
Huoh, täytyy vaan etsiä ne keinot mitkä toimii, kai niitä on pakko olla =D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on tyttö nyt tasan 1v ja "uhma" alkoi jo pari kuukautta sitten. Nyt ihan viime viikkoina on alkanut tulla selkeitä uhmakohtauksia, saa kunnon raivareita kun jokin ei mene hänen mielensä mukaan. Onko kellään alkanut näin aikaisin?
4v velipuolellaan on oikeastaan ihan samanlaista uhmaa vieläkin. Hänellä se tosin alkoi myöhemmin, vasta yli 2-vuotiaana alkoi tulla se kunnon uhma. Pahimmillaan se varmaan oli tuossa 3v tienoilla. Sisarpuolella en ole edes uhmaa havainnut, tutustuin häneen kun hän oli 3,5v eli oli kai silloin jo mennyt ohi.
Meillä kaikki kolme lasta menneet aika vähillä uhmilla, pahin aika oli vanhimmalla eskari-ikäisenä, muilla ei ollut sitäkään. Aika vähällä ollaan siis selvitty, saa nähdä mitä teini-ikä tuo tullessaan. Itselleni teini-ikä ei ollut kovin ihmeellinen, sitä toivon myös lapsiltani ja vielä näyttää hyvälle. Mutta enpä nuolaise vielä... :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 15:07"]
Voitko vähän kertoa millaista se 2v-uhma oli verrattuna 4v-uhmaan?
Täälllä tämä 2v sylkee lattioille ja nauraa kun kielletään, potkii minua ja lyö ja nipistää kun nostan syliin jos tekee jotain kiellettyä (esim lyö pikkusiskoa), kiljuu kuin syötävä jos ei saa haluamansa heti kun sitä halua jne.....
Osaa kyllä (onneksi) olla myös maailman iloisin ja hurmaavin poika.
[/quote]
Meillä 4v huutaa ja ulisee. Heittäytyy veltoksi, kun pitäisi pukea ja valuu pitkin lattioita jos yritetään auttaa, itkee samalla. Viime aikoina on tullut ihan vastaan väittämistä, eli kaikkiin pyyntöihin vastataan "ei". Vuosi, kaksi sitten oli vielä oikeastaan vain niitä raivokohtauksia ja huutamista, nykyään lapsi uhmaa enemmän käskyjä/pyyntöjä kun ennen raivon aiheutti se, ettei jokin mennyt hänen mielensä mukaan kuten ettei isä suostu kantamaan tms. Nyt kun ajattelen, niin aika laimeaa tuo uhma nykyään on, onneksi.
- 8
Minusta pahin uhma oli 4 - vuotiaana,
sitä ennen oli ollut yksi lievempi uhma jakso. Isomman lapsen kanssa on hankalampi jos lapsella löytyy voimaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 15:07"]
15-16 vuotiaana
[/quote]
Tähän
[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 21:37"]
Meillä on tyttö nyt tasan 1v ja "uhma" alkoi jo pari kuukautta sitten. Nyt ihan viime viikkoina on alkanut tulla selkeitä uhmakohtauksia, saa kunnon raivareita kun jokin ei mene hänen mielensä mukaan. Onko kellään alkanut näin aikaisin?
4v velipuolellaan on oikeastaan ihan samanlaista uhmaa vieläkin. Hänellä se tosin alkoi myöhemmin, vasta yli 2-vuotiaana alkoi tulla se kunnon uhma. Pahimmillaan se varmaan oli tuossa 3v tienoilla. Sisarpuolella en ole edes uhmaa havainnut, tutustuin häneen kun hän oli 3,5v eli oli kai silloin jo mennyt ohi.
[/quote]
Olinkin jo unohtanut.... Tai en vain silloin ajatellut sitä uhmana kun oli vielä helppoa rauhoitella pientä =D Ainakin helpompaa kuin nyt...
Kun konttas kirjahyllylle ja repi sieltä kirjoja huusi ihan tautisesti ja "ui selkää" pitkin laittiaa kun kiellettiin ja nostettiin pois kirjojen luota jne.... =D
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 21:45"]
[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 15:07"]
Voitko vähän kertoa millaista se 2v-uhma oli verrattuna 4v-uhmaan?
Täälllä tämä 2v sylkee lattioille ja nauraa kun kielletään, potkii minua ja lyö ja nipistää kun nostan syliin jos tekee jotain kiellettyä (esim lyö pikkusiskoa), kiljuu kuin syötävä jos ei saa haluamansa heti kun sitä halua jne.....
Osaa kyllä (onneksi) olla myös maailman iloisin ja hurmaavin poika.
[/quote]
Meillä 4v huutaa ja ulisee. Heittäytyy veltoksi, kun pitäisi pukea ja valuu pitkin lattioita jos yritetään auttaa, itkee samalla. Viime aikoina on tullut ihan vastaan väittämistä, eli kaikkiin pyyntöihin vastataan "ei". Vuosi, kaksi sitten oli vielä oikeastaan vain niitä raivokohtauksia ja huutamista, nykyään lapsi uhmaa enemmän käskyjä/pyyntöjä kun ennen raivon aiheutti se, ettei jokin mennyt hänen mielensä mukaan kuten ettei isä suostu kantamaan tms. Nyt kun ajattelen, niin aika laimeaa tuo uhma nykyään on, onneksi.
- 8
[/quote]
Täälläkin uhmaa käskyjä, ei saisi esim vaihtaa vaippaa, ja kun vaihtaa niin hän huutaa ja potkii (mikä on todella kivaa kun vaipassa on kakkaa).
Hyvänä päivänä osaa käydä potalla, ja sanoa kun tulee kakka, mutta no, aina ei voi voittaa....
Kun hän tekee jotain tuhmaa ja kielletään, hän sanoo (tai huutaa) "Ei saa sanoa! Älä sano!"
Ruokailut menee niin että hän ilmoittaa ettei syö, ei edes koske ruokaan eikä maista vaan ilmoittaa koko ajan ettei syö. Kun sitten nostan ruuan pois alkaa huuto että ei saa viedä ruoka pois koska hän aikoo syödä sen.
Nukkumaanmeno.... Hohhoijaa, siitä en nyt jaksa edes puhua =D
ap
[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 11:21"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 17:55"]
upatan vielä, jos joku vielä vaikka kertoisi että 2v-uhma ollut pahin =)
[/quote]
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 2-3-vuotiaana uhma oli vain lievää, 6-vuotiaana räiskyi ja kunnolla. aika yksilöllistä ja mun kokemuksen mukaan aaltoiliikettä tuo uhmailu.
Jos jaksat nyt tämän vaiheen, myöhemmin on siinä mielessä helpompaa, että lapsi ymmärtää aina vain enemmän ja puhekin kehittyy. Meillä tosiaan vaikeimmat ajat ovat olleet noin 2-vuotiaina. Ota rauhallisesti. Kuvittele vaikka olevasi ammattilainen kasvattaja, älä mene siis uhmaan liikaa mukaan tunteella. Anna lapselle myös tilaa ja aikaa. meillä yksi lapsista selvisi näistä aina prahaiten, kun sai rauhassa kasvojaan menettämättä hetken raivota, sitten miettiä ilman hirveää hoputusta.
Lapsissa hurjia eroja.
Esikoiseni on yhtä tulta ja tappuraa AINA joten mitään uhmaikää en ole koskaan sieltä edes erottanut. Tempperamenttinen ja haastava käytös alkoi 1 vuotiaana ja on jatkunut aina 7 vuoden ikään asti...eikä loppua näy.
Toinen lapseni taas oli oikea enkeli pienenä. Noin 4-5 vuotiaana alkoi uhma. Toivottavasti menee pian ohi ja saan kiltin lapseni takaisin.
Meillä kaikilla kolmella lapsella pahin vaihe on ollut n. 6-vuotiaana. Silloin on ollut eniten tunteiden heittelyä ja kiukuttelua.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 08:57"][quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 08:55"]
Noin 2-vuotiaana kaikilla meidän lapsilla. Osa jo aikuisia.
[/quote]
Kiitos tästä vastauksesta =D
Antaa toivoa että jollain on ollut uhma pahimmillaan tässä iästä, kun iski jo epätoivo että coiko tästä vielä mennä pahemmaksi ja millainen se 4vuotias sitten olisi =D
[/quote] Nyt ap tietää millainen 4-vuotias voi olla... tai no, on tässä viel 3kk kunnes täyttää 4.
On ollut välillä rauhallisempaa, nyt tuntuu et voisi myydä mustalaisille kun joka päivä pitää väkisin keksiä jotain mistä voi huutaa ja parkua.
Huoh.
En jaksa kännykällä kirjoittaa pidempää tekstii kun rivivälit ei näy.
4-vuotiaana oli pahimmillaan, kun oli toinen uhmakierros menossa ja kesti noin puoli vuotta. 2v uhma oli lastenleikkiä tähän jälkimmäiseen verrattuna.