Vaikeaa!

Niin oon miettinyt ihan samaa. Pelottaa vaan, että jos pidän lapsen niin saan lähtöpakit kotoolta..

Voihan se olla pelottava ajatus jos joutuu muuttamaan pois kotoa mutta olet kuitenkin 18v. eli täysi-ikäinen ja jos aiot äidiksi ruveta niin nyt on sitten vain kasvettava aikuiseksi.

Sinulla on kuitenkin vielä melkein 9kk aikaa järjestellä asioita jos aiot vauvan pitää.

Ja ainahan voit mennä vähän ennen vauvan syntymää ensikotiin ja asut siellä vauvan ensikuukaudet ja saat sieltä apua ja tukea jos vanhempasi ovat kykenemättömiä auttamaan.

Aborttia ei voi toisten mieliksi tehdä.

Jos itse päätät vauvan pitää niin haet apua neuvolan tai jonkun nuorisoaseman kautta HETI niin et ole yksin.

Kiitos ihanasta ja kannustavasta viestistä! :) Hirveät riidat ollaan vanhempien kanssa käyty, mutta ikävää jos hei eivät osaa olla tukenani tässä asiassa. 

Ja neuvolaan olisi tarkoitus soittaa heti huomenna.

Moikka, me vanhemmat ollaan joskus tosi dorkia. Suututaan ja huudetaan, uhkaillaankin välillä. Mutta muista aina, että vähänkään normaalit vanhemmat aina rakastaa lastaan, eikä anna tälle tapahtua mitään pahaa. Asia on vielä niin tuore, jo tänä iltana voi heidän suhtautumisensa olla toinen.

Halaus ja voimia sinulle.

Mun äiti sai mut 19 vuotiaana aika samanlaiseen tilanteeseen kun missä sinä olet, paitsi että hänellä ei ollut opiskelupaikkaa. Parempi olisi ollut jos olisi tehnyt sen abortin, kun katsoo hänen elämäänsä sen jälkeen.. kuoli 56v katkeroituneena meihin kaikkiin (minuun, omaan äitiinsä, jo kuolleeseen isäänsä, puolisoonsa, toiseen tyttäreensä jne), viinan mukanaan tuomiin ongelmiin. Että pohdi asiaa vielä. Ajatus vaaleanpunaisesta vauvasta on ihana, mutta kolmen lapsen äitinä kerron sulle että se huuma kestää noin viikon. Sitten iskee arki ja siihen pystyy paremmin kun on omat taloudelliset ja henkiset valmiudet paremmat. Ehdit vielä äidiksi, sellaisessa parisuhteessa jossa lapsella on sitten se isäkin. JOKAINEN lapsi ansaitsee läsnäolevan isän, ihan jokainen.

Hui, äitisi mahtoi olla aika pahassa tilanteessa, surullista...

Ja kuten myös se, että jokaisella lapsella ei välttämättä ole sitä läsnäolevaa isää.. Mutta kunnon ihmisiä heistäkin kasvaa. Olisi kyllä ihanteellisempaa hankkia lapsi vakaaseen parisuhteeseen, mutta aina ei käy näin. 

Ensimmäinen asia josta sun pitää pitää kynsin hampain kiinni on se, että sinä itse määräät omasta kehostasi. Ja vain sinä itse tiedät onko abortti nyt se paras vaihtoehto ja viestiäsi lukiessani tuli mieleen että ei se ole. 

Sinä olet nuori, kyllä, mutta mitä sitten. Maailmaan on syntynyt kautta aikojen lapsia sinun ikäisillesi ja nyky-Suomessa sinulla on kaikki mahdollisuudet sekä kasvattaa lapsi että myöhemmin jatkaa opintojasi.

Totta kai vastuu pelottaa, se tulee pelottamaan aina kun odottaa esikoista on sitten 18 -vuotias tai 41-vuotias. Se on muutos, mutta ei suinkaan huonompaan :)

Ja hölmöinkin tuleva isovanhempi yleensä muuttaa mieltään viimeistään silloin kun se lapsenlapsi on siinä käsivarsilla. 

Ja raskauden jatkaminen ei suinkaan ole mikään vastuuton teko, kaikkea muuta! Mutta sun tosiaan pitää tehdä se päätös minkä kanssa voit itse elää.

Tunnen hyvin läheisesti yhden 18-vuotiaana lapsen saaneen, nykyään jo naisen, jolle myös raskaus oli yllätys. Mutta hän piti lapsen, kirjoitti ylioppilaaksi vuoden myöhemmin kuin alunperin oli tarkoitus, opiskeli ammatin ja on nyt tehnyt töitä jo 4 vuotta ja on jäämässä pian uudestaan äitiyslomalle.  Kerron tuon ihan vaan kannustaakseni ja muistuttaakseni että ei se, että saa nuorena lapsen, tarkoita tulevaisuuden menettämistä. 

Tulisit luultavasti katumaan aborttia lopun elämääsi. Itse tiedät, mikä on se ratkaisu jonka kanssa pystyt elämään.

Kiitos kaikille kannustavista kommenteista, olo on jo paljon parempi! Eiköhän tää tästä kohta helpota, asioilla on tapana järjestyä. :)