Oletko palannut yhteen ex-miehesi kanssa?

Neljä kertaa.. Eri syistä erottu. Tuntunut ettei voi elää toisen kanssa, mutta erossa huomattu ettei voi elää ilman toista. Toivottavasti loppuelämä ollaan onnellisesti yhdessä ilman yhtäkään eroa enää :)

Me oltiin henkisesti kakaroita ku ekan kerran mentiin naimisiin ja saatiin lapsi. Kumpikin tuntui tarvitsevan omaa tilaa kasvaa ja kokeilla vapautta. Erottiin siis ihan lopullisesti omasta mielestämme. Kuitenkin tunnettiin valtavaa vetoa toisiamme kohtaan. Lopulta yksi asia johti toiseen, ja varovasti palattiin yhteen ja mentiin sitten uudestaan naimisiinkin.

Nyt ollaan oltu 9v uusissa naimisissa ja liitto on todella hyvä ja tasapainoinen, rakkautta, intohimoa ja toisen kunnioitusta riittää arkeen ja juhlaan. Hyvä näin, päivääkään en vaihtais - en eroa enkä yhteenpaluuta.

Kolmentoista vuotta oltiin yhdessä. Sitten erosimme vuodeksi ja palasimme uudelleen yhteen. Minä olin aloitteellisempi erossa. Olimme olleet vuosikausia lähinnä kämppiksiä. Tunsin olevani miehelleni itsestäänselvyys.Kummallakin omat menot ja elämät. Mieheni oli myös mustasukkainen ilman mitään syytä, suhteen viimeisinä vuosina sitä ei enää tosin ollut. Mies halusi lapsen, minä en siihen halunnut alkaa suhteen tilan vuoksi. Lopullinen sysäys erolle oli kun epäilin miestäni pettämisestä. Minä halusin palata yhteen vuoden eron jälkeen. En osaa sitä vieläkään oikeen selittää miksi näin kävi. Kävin läpi suhdettamme vuoden eron ajan ja yksi päivä kuin salama kirkkaalta tajusin että haluan palata yhteen. Muistan vieläkin sen hetken. Nyt meillä on pari vuotias lapsi ja hyvin on mennyt.

En ole, hän on syystä ex.

Tätä pyörittelen väsymyksen hetkinä. Mutta sitten taas jokin ymmärtämätön kommentti yhteisten lasten asioista, joku pieni osoitus siitä, että hän ei ole muuttunut, muistuttaa mua yhteisten aikojen loppuvaiheesta. Mieluummin elän äärirajoillani taaten lapsilleni ja itselleni tasapainoisen kodin ja elämän kuin lähden repimään itseäni liittoon, mikä ei toimi millään tasolla.

Hyvä mies se on. Mutta arvomaailma eri, ei parempi eikä huonompi kuin mun, mutta niin eri, että yhteiselo sietämätöntä. Enkä varsinkaan pitänyt siitä, millainen itse olin siinä suhteessa, riidanhaluinen, kiivas, ahdistunut.

Vapaudelle ei voi laskea hintaa.

Sitten kun tulee se toinen ero, on ketutus kaksinkertainen!