Avioliitossa mutta niin yksin!

Olen siis naimisisa oleva keksi-ikäinen nainen. Perheeseemme kuuluu yksi jo aikuinen tytär. (asuu vielä kotona) Mieheni ei halua osallistua mihinkään ns. perhetapahtumiin. Häät, hautajaiset, syntymäpäivät kaikki käyn yksin tai tyttären kanssa. Välillä yritän ymmärtää asiaa ja ajattelen ettei toista voi muuttaa. Mutta nyt viime aikoina olen useammin ja useammin alkanut miettimään, että mitä mieltä olla yhdessä, jos yhteistä on niin vähän? Onko mulla kohtalotovereita?