Miksi niin harva suomalaispariskunta jakaa vanhemmuuden fifty-fifty?

me kysytään sulta tuota sitten kun olet äiti ;)

En tunne ketään, jossa vain vaimo hoitaisi lapset. Sitä ihmettelen, että miksi sinulla on pienempi palkka.

Palkkani on pienempi, koska olen miestäni nuorempi ja ollut työelämässä lyhyemmän ajan. tämän vuoksi vanhemmuuden jakaminen onkin tärkeää, etten jäisi jälkeen enempää. kysytään asiaa mieheltäni, sitten kun hän on isä ;) ...ehkä omii lapsen itselleen ja haluaa jäädä koti-isäksi. Ap 

Kyllä sinun pitäisi ensin hoitaa omat raha-asiasi kuntoon.

Kuka sanoi, ettei raha-asiani olisi kunnossa :D?

Tienaat vähemmän eli et pysty elättämään perhettä tasa-arvoiesti kun miehesi on perhevapaalla. Ei hyvä.

Meillä alkoi yt-neuvottelut kun olin jäämässä äitiyslomalle. Kaikki jotka olivat äitiyslomalla saivat tullessaan takas töihin kenkää, ihan yt-lakien mukaan. Jokainen tulija tiesi sen etukäteen, kuten minä tiesin ja siksi jäin hoitovapaalle.

Nyt yt-t ovat ohi, samoin hoitovapaa.

Tyhmää olisi ollut tehdä toisin. Nyt kun olen töissä, voin hakea toista työpaikkaa koko ajan, uudet yt-t tulevat vuoden sisällä.

Jos mies ehdottaa tuota niin on pian etä isä ;)

Meillä mies on uhrannut uransa meidän perheelle ja antanut mulle tilaisuuden luoda omaani.

[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 20:40"]

Miksi se on aina nainen, jonka täytyy miettiä lasten ja uran yhteensovittamista? miksi se on aina äiti, joka on kiinni lapsissa? ...me olemme mieheni kanssa sopineet, että jos lapsia tulee, niin kumpikin tulee olemaan kotona yhtä kauan. minä imetyksen takia ekan vuoden ja mies seuraavan. taloudellisesti miehen kotiin jääminen ei olisi kannattavaa, mutta kun vaakakupissa on minun ura ja isä-lapsi-suhde, niin järjestely tuntuu parhaimmalta mahdolliselta. Itselleni tuntuu pahalta sellainen, että lapsi kokisi toisen vanhemman läheisempänä kuin toisen. ehkä niin saattaa käydä tasaveroisesta kasvatuksesta huolimatta, mutta ainakaan mallia ei tahallaan ruokita.

[/quote]

Mielenkiintoinen kysymys. En lue muita vastauksia, etteivät ne vaikuttaisi kirjoitukseeni.

Me olemme jakaneet vanhemmuuden mielestämme niillä resursseilla, joilla pystyimme. Työvuorot olivat hankalat ja lapset teimme lyhyellä ikäreolla. Mies piti sen aikaiset isyyslomansa ja oli vuoden hoitovapaalla.

Silti itse vietin aikaa enemmän lasten kanssa, koska minun työajoilla pystyi tekemään lyhennettyä työaikaa. Miehen työajoilla niillä ei olisi ollut hyötyä, koska hän olisi päässyt klo 3 töistä ja siitä ei todellakaan olisi ollut mitään hyötyä lapsille.

Mutta nyt kun pojat ovat aikuisia, kokevat he kyllä isänsä yhtä tärkeäksi vanhemmaksi, kuin minut. Juuri tämänkin päivän ovat olleet isänsä kanssa talkoilemassa esikoisen omakotitalotontilla.

Asiat eivät ole aina niin yksoikoisia. Eri perheissä on pakko tehdä erilaisia ratkaisuja ja silti asiat ei mene aina niin kuin suorilla viivoilla luulisi.

Itse olin jopa enemmän isin tyttö, vaikka isäni oli vuodesta puolet reissutöissä. Mutta koin silti olevani isäni kanssa enemmän samalla aaltopituudella.

Hyvää vauvanodotusta teille ja kaikkea ihanaa vanhemmuuteen. Lapsi on ihana asia ja kasvattaa meistä hyviä vanhempia, jos vain aukaisemme sydämen ja annamme lapsen sen tehdä.

Vaikea sitä on jakaa tasan, kun ei tulla minun palkallani toimeen ja miehen työssä ei voi tehdä osittaista hoitovapaata, jota itse nyt teen. Eli päävastuu on minulla lastenhoidosta, mutta ei se tarkoita etteikö mies olisi tasa-arvoinen vanhempi. Osa vanhemmuutta on myös tuoda se elanto jälkeläisille. Ja en kauheasti ap:na arvostelisi muiden vanhemmuutta, jos itsellä ei ole lapsia. Elämän realiteetit voi joskus yllättää. 

Onko ap:n mielestä perhevapaiden vietto jotenkin erityisen oleellista vanhemmuuden jakamisen kannalta? Tekstissäsi korostat kotonaolovuosia. Koko vanhemmuuden aikana ne pari ekaa vuotta on aika lyhyt aika.

No ei se raukka vielä muusta tiedä.

kyllä ne lapset voi olla yhtä läheisiä molempien vanhempien kanssa, vaikka toinen olisi koko ajan kotona ja toinen töissä taikka molemmat töissä jne.läheisyys ei tule yhdessä olon ajan määrästä vaan laadusta. 

Kyllä meillä on jaettu kaikki yöheräämisiä myöten tasan ja niin tullaan tekemään jatkossakin. ensimmäinen nyt 5vuotias ei ole koskaan kiljunut eteisessä kun äiti käy kaupassa kun kokee isän yhtä turvalliseksi ja tutuksi, tämä vain esimerkkinä kun olen seurannut niitä perheitä joissa äiti kantaa päävastuun lapsen hoidosta. Toimi meillä koska siihen oli mahdollisuus, olin itse kotona ensimmäisen vuoden ja isä toisen. kaikilla se ei ole mahdollista ja sen ymmärrän eikä sille mitään voi, mutta en käsitä perheitä joissa isä töiden lisäksi esim harrastaa paljon ja pitää lasta sylissään vain kun tämä on hyvällä tuulella ja kun huuto alkaa niin katsotaan kysyvästi lapsen äitiin että mitäs nyt.. :D tämäkin vain niitä monesti nähtyjä tilanteita. 

On noita samanlaisia periaatteita ollut muillakin ennen lapsia. Silloin on niin helppo lupailla kaikenlaista, kun asia ei ole vielä ajankohtainen. Mutta sitten, kun miehen pitäisi oikeasti jäädä hoitovapaalle, niin ei juuri nyt pystykään, kun menee muuten töissä hyvä ylenemismahdollisuus ohi. Ekan lapsen kanssa siihen hoitovapaalle saattaa vielä uutuuden innossa jäädäkin. Mutta kun kolmas lapsi on vuorossa ja taas pitäisi olla poissa töistä, niin silloin ei isän hoitovapaasta enää puhutakaan, koska töitä pitää paiskia hulluna. Työkaverithan on kaikki ylenneet jo aikaa sitten, saavat kaksi tonnia parempaa palkkaa, kun ovat olleet katkotta töissä kaikki vuodet. Tuossa vaiheessa isän kilpailuvietti vetää työn puolelle, kun pitää yrittää kiriä toisten ottamaa etumatkaa kiinni.

Sorry, läheisyys ja kiintymys kyllä syntyvät laadukkaan yhdessäoloajan määrästä. Varmasti lapset kiintyvät normaalisti työssäkäyvään isään ihan ok, mutta tyypillisesti lapset kaipaavat perinteisen työnjaon perheissä enemmän äitiään ja kokevat tämän turvallisemmaksi jne. Ja jos isä on hyvin vähän kotona pikkulapsiaikana, niin ei se ole nykystandardeilla normaalia saati hyvää vanhemmuutta.

[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 21:17"]

kyllä ne lapset voi olla yhtä läheisiä molempien vanhempien kanssa, vaikka toinen olisi koko ajan kotona ja toinen töissä taikka molemmat töissä jne.läheisyys ei tule yhdessä olon ajan määrästä vaan laadusta. 

[/quote]

Oma lukunsa yksi tuttavaperhe, jossa vaimo pitää tarkkaa kirjanpitoa siitä, että menee just eikä melkein tasan. Ihan oikeesti, iltamenot lasketaan ja jos vaimolla on yksi vähemmän, mieshän ei mene esim. harrastustoimintaan mukaan, koska on ollut lapsen kanssa tässä kuussa tunnin vähemmän. 

Kuulostaa aika lapselliselta jos vanhemmuutta pitää jakaa viivottimen kanssa.  Ei äidin ja isän tarvitse jakaa kaikkia lapseen liittyviä tekoja tasan ollakseen tasapuolisia vanhempia ja läheisiä lapselle.

Pitääkö teillä myös kaikki kotityöt jakaa tasan? Ja kulut jaetaan tietenkin myös sentilleen tasan.

[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 21:24"]

Sorry, läheisyys ja kiintymys kyllä syntyvät laadukkaan yhdessäoloajan määrästä. Varmasti lapset kiintyvät normaalisti työssäkäyvään isään ihan ok, mutta tyypillisesti lapset kaipaavat perinteisen työnjaon perheissä enemmän äitiään ja kokevat tämän turvallisemmaksi jne. Ja jos isä on hyvin vähän kotona pikkulapsiaikana, niin ei se ole nykystandardeilla normaalia saati hyvää vanhemmuutta.

[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 21:17"]

kyllä ne lapset voi olla yhtä läheisiä molempien vanhempien kanssa, vaikka toinen olisi koko ajan kotona ja toinen töissä taikka molemmat töissä jne.läheisyys ei tule yhdessä olon ajan määrästä vaan laadusta. 

[/quote]

[/quote]

Höpö höpö. Minä olen kotiäidin tyttö ja olen silti isin oma prinsessa. Äitiäni en ole kaivannut hänen kuolemansa jälkeen, mutta isääni minulla on ollut aina läheiset välit