Miksi niin harva suomalaispariskunta jakaa vanhemmuuden fifty-fifty?
Miksi se on aina nainen, jonka täytyy miettiä lasten ja uran yhteensovittamista? miksi se on aina äiti, joka on kiinni lapsissa? ...me olemme mieheni kanssa sopineet, että jos lapsia tulee, niin kumpikin tulee olemaan kotona yhtä kauan. minä imetyksen takia ekan vuoden ja mies seuraavan. taloudellisesti miehen kotiin jääminen ei olisi kannattavaa, mutta kun vaakakupissa on minun ura ja isä-lapsi-suhde, niin järjestely tuntuu parhaimmalta mahdolliselta. Itselleni tuntuu pahalta sellainen, että lapsi kokisi toisen vanhemman läheisempänä kuin toisen. ehkä niin saattaa käydä tasaveroisesta kasvatuksesta huolimatta, mutta ainakaan mallia ei tahallaan ruokita.
Kommentit (54)
Hyvä ap. Ihmettelen samaa. Olen perheellinen ja meillä tuo toteutuu. Ja tuskin ap on vanhemmuutta viivoittimella jakamassa, se jakaantuu luonnostaan jos ja kun molemmat ottavat vastuuta ja puhaltavat yhteen hiileen. Meillä toiminut 9v hyvin. Ja tutkimusten mukaan parisuhde voi paremmin niissä perheissä, joissa vastuu jakaantuu. Allekirjoitan!
[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 21:26"]
Kuulostaa aika lapselliselta jos vanhemmuutta pitää jakaa viivottimen kanssa. Ei äidin ja isän tarvitse jakaa kaikkia lapseen liittyviä tekoja tasan ollakseen tasapuolisia vanhempia ja läheisiä lapselle.
Pitääkö teillä myös kaikki kotityöt jakaa tasan? Ja kulut jaetaan tietenkin myös sentilleen tasan.
[/quote]
Kyllä olen jäänyt siihen käsitykseen, että näin tosiaan menee muutkin asiat. Kyse ei ole kovin nuorista vanhemmista, vaan vähän kypsemmällä iällä ekan lapsen saaneista.
[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 21:34"]
Hyvä ap. Ihmettelen samaa. Olen perheellinen ja meillä tuo toteutuu. Ja tuskin ap on vanhemmuutta viivoittimella jakamassa, se jakaantuu luonnostaan jos ja kun molemmat ottavat vastuuta ja puhaltavat yhteen hiileen. Meillä toiminut 9v hyvin. Ja tutkimusten mukaan parisuhde voi paremmin niissä perheissä, joissa vastuu jakaantuu. Allekirjoitan!
[/quote]
Ja vastuu jakaantuu vain jakamalla viivoittimella asiat ja kotonaolokuukaudet :)
Onneksi meillä asiat ei ole niin mustavalkoisia. Isällä on ollut lasten kanssa omat juttunsa ja minulla omani. Ei ole tarvinnut jakaa kaikkea tasan, ettei vain tulisi mitään epätasa-arvoa.
Asiasta toiseen. Huvittavinta on se, että muutama tuntemani mamma huusi ollessaan kotona, että mies on sika, kun vaatii heitä tekemään kotitöitä. Illalla pitää kaikki tehdä yhdessä. Kun mamma on lähtenyt töihin ja mies kotona, muuttuukin toisin päin. Huudetaan, kun mies ei ole siivonnut ja tehnyt ruokaa kotona ja illalla muka vaatii omaa aikaa.
Eli sama homma rahassakin. Naiselle miehen rahapussi on yhteinen ja hänen rahapussi on hänen omansa
Ei nyt olla mitään viivottimella jakamassa, rahatkin on yhteisiä. Mieheni toivoo vanhemmuuden jakamista yhtä paljon kuin minä ja aivan taatusti on loistava isä. Olen samoilla linjoilla vastaajan 23 kanssa, että jaettu vanhemmuus tukee myös parisuhdetta, kun molemmat ovat yhtä sitoutuneita perhe-elämään ja tuntevat olonsa yhtä tärkeiksi - useinhan mies jää vähän sivuun, kun vaimo päsmäröi lasten elämää. ap
Puhut lapsen elämän kahdesta ensimmäisestä vuodesta ja hoitovapaista. Jos niitä ei jaeta tasan niin vanhemmuuttako ei jaeta tasan?? Se vanhemmuus jatkuu läpi elämän ja on paljon muutakin kuin jotkut hoitovapaat.
Jos tekee esim. kaksi lasta peräjälkeen, niin äkisti nainen on 5v. ulkona työelämästä. tämän lisäksi se on usein äiti, joka jää hoitamaan sairaita lapsia, menee vanhempainiltoihin tekee sitäsuntätä. tilastollisesti vanhemmuus ei jakaudu tasan, vaan tippuu naisen harteille. ap
Eiköhän joka perheessä tehdä niin kuin kyseiselle perheelle parhaiten sopii. Ei asiat ole niin mustavalkoisia.
Siksi että vaimoilla on pienempi palkka. Siksi on perheelle kokonaisuudessa järkevämpää sen jääidä kotiin, joka tienaa huonommin. Kannattaa aloittaa siitä! Meillä jaettiin kaikki vapaat puoliksi ja mies hoiti kipeät lapset. Meillä yhtä suuret tulot, mutta yrittäjän minä saan palkkaa vain tehdystä työstä, hänellä kiinteä palkka.
Naiset kohottavat itsensä jumalan asemaan lapsen myötä ja miehen tehtävä on olla kävelevä lompakko; lapsi on äidin yksityisomaisuutta ja isä on aina ja kaikessa se pahan alku ja juuri.
Niin, mä en kyllä uskaltaisi tehdä lasta, ellen luottaisi miehen kykyyn hoitaa lasta yhtä hyvin kuin itse. ap
Ajattelit siis omia itsellesi ensin sen helpoimman vuoden, jolloin vauva vain "syö, kakkaa ja nukkuu" ja jättää miehesi kotiin taistelemaan juuri kävelemään, puhumaan ja itse syömään oppivan 1 vuotiaan kanssa (jolla on todennäköisesti juuri pahin eroahdistus käynnissä, kun äiti lopettelee imetystä...)?!
Mistä tiEdät mitä mies osaa? Onko hänellä lapsia ennestään? Mistä tiedät osaatko itse?
Meillä ei jaeta tasan, koska kumpikaan ei halua. Minulla pienemmät tulot ja teen osa-aikaisena vuorotyötä. Mies päivätyössä ja hoitaa lapset minun ollessa töissä. Mies on ihan loppu jo 6h päivän jälkeen (näitä 2-3 viikossa). Kotona aivan älytön kaaos noina päivinä. Mies haluaisi minun jäävän kokonaan kotiin, mutta itse haluan enemmän, kuin vain kotihoidontuen ja miehen tulot. Viettää muuten aikaa lasten kanssa leikkien, mutta ei onnistu kotityöt samalla. Muutenkin meillä on roolijaot, mies leikkaa nurmikon ja korjailee asioita, minä laitan pääasissa ruoan ja siivoan enemmän. Olemme hyviä eri osa-alueilla ja molemmat tekevät mieluiten sitä missä on hyvä. Meille tällainen sopii.
No näin ap meilläkin puhuttiin ja lupailtiin, mutta kuinkas sitten kävikään..
[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 22:28"]
Mistä tiEdät mitä mies osaa? Onko hänellä lapsia ennestään? Mistä tiedät osaatko itse?
[/quote]
Ja oppia ei voi? Vauvan hoito ja lapsen kasvatus ei ole mitään tähtitiedettä vaan ihan maalaisjärjen käyttöä, mikä kyllä nykyään tuntuu olevan useimmilla erittäin pahasti hukassa!
Olen nähnyt miehen lasten parissa, kaiken ikäisten, ja vaikuttaa tosi luontevalta. ja etenkin kiinnostuneelta hoitamaan lapsia. - mut tää on just tätä: kun nainen jättää lapsen isän hoitoon, on nainen vähän vastuuton ja epäkiinnostunut lapsesta, kun taas mies joka hoitaa lasta yhtä paljon kuin vaimonsa, on oikea superisä. uskon, että olemme mieheni kanssa yhtä hyviä, molemmat vastuullisia :)! ap
[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 21:50"]
Puhut lapsen elämän kahdesta ensimmäisestä vuodesta ja hoitovapaista. Jos niitä ei jaeta tasan niin vanhemmuuttako ei jaeta tasan?? Se vanhemmuus jatkuu läpi elämän ja on paljon muutakin kuin jotkut hoitovapaat.
[/quote]
Juuri näin. Muista sitten (jos on poika) jakaa kaikki muutkin kun lapsi on vanhempi. Mies ei saa missään nimessä harrastaa pojan kanssa mitään miesten juttuja, vaan sinun pitää tunkea sinne väliin viivoittimen kanssa jakamaan vanhemmuutta, että tasa-arvo toteutuu ja isä ei tule liian tärkeäksi pojalle.
On se kamalaa, kuinka vaikeaa ihmisillä on nykyään sellainen asia, kuin vanhemmuus. Kaipa se on tosiaan hukassa nykyajan nuorilta vanhemmilta
Suomi on niitä harvoja maita, joissa tuo jakosuhde ylipäätään lähestyy sitä fifty-fiftyä. Valtaosassa maailmaa koko ajatus olisi omituinen.
No pitääkö kaiken aina olla tasan puoliksi jaettua? Äideistä ja isistä yritetään tehdä samanlaisia, ja miehistä ja naisista samanlaisia. Vaikka minua hoiti lapsena enemmän äiti niin ei hän kyllä yhtään sen läheisempi minulle ole kuin isä.