Kaverin poika kauhea possu

Oon aivan järkyttynyt kaverini pojan 6v. käytöksestä. Olivat eilen kylässä, aamusta iltaan. Poika on sellainen pyylevä, pyöreäkasvoinen ja tanakkanilkkainen. Ei superpaksu, mutta kaikki mitä on on sellaista höttöä. Ei yhtään sporttisen ja menevän näköinen kuten pikkupojat monesti on. En ole koskaan asiaan kiinnittänyt sen kummemmin huomiota, mutta nyt en voinut olla tuijottamatta.

Tämä poika tuli koko ajan kysymään, että koska syödään. Meillä oli aamupala, lounas, välipala, päivällinen, ylimääräinen jätskivälipala kun aikuiset joi kahvia ja sitten iltapala. Söi kauheita määriä, joten nälkä tuskin oli. Hiippaili keittiössä aina kun silmä vältti, kurkki tasoille ja kaiveli keksipurkkia. Yök. Tuli pariin kertaan kysymään minulta, että otettaisko jotain herkkua ja mentäisiin parvekkeelle herkuttelemaan. Mitä vittua? Ei kylässä kyllä normaalisti lapset ruinaa noin, ainakaan kukaan tuntemani lapsi. Kun kerroin tästä pöyristyneenä miehelle, paljastui, että oli häneltäkin käynyt ruinaamassa ja supattamassa, että otetaanko jotain herkkua. Äidilleen ja isälleen nyt ääneen kinuikin koko ajan, että mennää jätskille (vaikka siis juuri sai), mutta sen lisäksi sitten vielä meille + söi ahnaasti kaikki mitä oli "vartioimatta" pöydällä.

Ei ihme, että on sellainen taffel. Toiset lapset perheessä ihan normaaleja. En tajua miksei vanhemmat puutu tuohon nyt kun jotain voisi vielä olla tehtävissä. Sitä lepertelyä vain "xxxx-kulta, katsotaan myöhemmin sitten sitä jätskiä" (miksei sanota suoraan, että tänään ei osteta lisää, sait jo yhden ja se riittää?!) tai "xxx-rakas, äläs nyt ota sieltä. jaaha, no otit jo. No yhden voit ottaa".

Jos mun lapseni ilman lupaa paskasilla sormilla suoraan pihalta tullessa ronkkisi keksipurkkia, pullavatia tms. kylässä, siis ottaisi salaa ilman että ovat tarjolla, niin olisin kyllä vihainen. Oksettava tapa, että lapsi on niin herkkujen perään ettei pysty yhtään hillitsemään, vaan ruinaa ja varastaa ruokaa!