Mies tapaa välillä eksäänsä, minä olen epävarma
Mieheni siis näkee entistä naisystäväänsä välillä. Harvoin, mutta joskus. He olivat jo eronneet kun aloimme seurustella, mutta ovat pysyneet koko ajan ystävinä. Ex on vielä sinkku, ollut koko ajan. Minä en ole tätä eksää tavannut kuin vilaukselta kerran.
Tiedän ettei tilanteessa ole mitään väärää. Mies ansaitsee ystävänsä, ja on varmasti joku syy miksi heidän suhde ei toiminut. Mutta minä koen sisimmässäni ihan hirveää alemmuudentunnetta. Tämä eksä on mielestäni minua kauniimpi, mielikuvissani myös fiksumpi ja hauskempi, ja mikä pahinta, mielestäni hän sopisi miehelleni oikeasti tosi hyvin kumppaniksi. Minä ja mieheni olemme tosi erilaisia, kun taas tämän eksän kanssa miehellä on tosi paljon yhteisiä harrastuksia ja kiinnostuksenkohteita, ja samanlaiset taustat muutenkin. Tämä on ehkä se pahin asia. Minun pitää luottaa mieheeni "vain" siksi että rakastamme toisiamme, kun taas tämän toisen kanssa hänellä olisi niin paljon yhteistä.
Kyllä, olen säälittävä. Mutta asia vaivaa minua silti. Mieheni ei ole ikinä mustasukkainen, joten ei kai minunkaan pitäisi olla, mutta ongelma ei oikeastaan olekaan mieheni vaan tuo eksä ja se alemmuudentunne, mitä minä tunnen.
Kommentit (12)
Hei.
Kuten kirjoitit, oma suhteesi omaan itseesi tarvitsisi nyt tervehtymistä. Vertailet itseäsi kumppanisi exään ja koet häviäväsi. Kannustaisin sinua puhumaan asioista esimerkiksi terapiassa. Mutta voisit myös vielä käydä selventävän keskustelun miehesi kanssa siitä, millaiseksi hän kokee suhteenne ja kertoa, että tunnet epavarmuutta. Jokin syyhän miehellä on ollut exästään erota ja valita sinut. Anna hänelle tilaisuus kertoa syyttelemättä ja vetoamatta, miksi sinä olet hänen valintansa ja miksi hän haluaa elää juuri sinun kanssasi. Ei samanlaisuus ole mikään tae liiton onnistumisesta. Toivotan elvyttäviä keskusteluja ja opettelemista luottamaan sinulle annettuun sitoutumiseen,
Mäkin olen exäni kanssa hyvä ystävä, erosta on jo 16v aikaa.
Ja lähdin mieheni takia siitä suhteesta aikoinaan. Ollaan lapsen takia oltu pari kertaa jopa samalla leirillä samassa huoneessa ja mieheni ei ole ollut moksiskaan. Tietää, että olisi maailman viimeisin mies johon koskisin...
Mulla on vähän samanlainen ongelma suhtautumisessani miehen exään kuin sinullakin AP. Ainoa erotus on, ettei mieheni tapaa exäänsä tai ole muuten yhteydessä tähän. Tänä kesänä ovat olleet yhteyksissä muutamaan otteeseen eräiden juhlien tiimoilta. Itse en ole hänen exäänsä tavannut, mutta olen silti vakuuttunut että hän olisi miehelleni sopivampi puolisoksi. Jotenkin olen onnistunut uskottelemaan itselleni että tämä ex olisi mieheni elämän nainen yms. Tiedän tämän johtuvan omasta huonosta itsetunnosta, mutten ole vielä keksinyt "parannus keinoa" tähän. Miehen kanssa asiasta puhuminen on kyllä helpottanut oloani aina hetkellisesti, joten suosittelisin että AP ottaisi asian puheeksi miehensä kanssa..
Jos se mies on mennäkseen, se menee. Turha sitä on etukäteen surra.
[quote author="Vierailija" time="05.07.2013 klo 12:44"]
Jos se mies on mennäkseen, se menee. Turha sitä on etukäteen surra.
[/quote]
Totta, mutta eniten pelkäänkin sitä että minulle valehdellaan. Luotan kyllä mieheeni, en usko että hän koskaan sortuisi pettämään, mutta kun hän tapaa eksäänsä, tai he juttelevat netin välityksellä, niin minkä mies itsekään sille voi jos vanha suola alkaa janottaa? Heillä on niin paljon yhteistä juteltavaa noiden harrastusten takia, että pelkään miehen kiintyvän häneen uudelleen. Fyysistä pettämistä siis en pelkää, vaan heidän välistä henkistä yhteyttä. Olisi aivan hirveää saada tietää, että mies harkitsisi vaihtoa takaisin eksään.
ap
aika vaativia ovat nämä nykyajan seurustelukuviot. kaikki pitää saada: uudet puolisot ja samalla pitää vanhat kuviot. yleensä kun joku suhde on ohi ja löytyy uusi, haluaa itsekin irrottautua vanhasta.
ei ap sinun tarvitse mennä terapiaan tätä puimaan, ennenmminkin miehesi voisi miettiä, kuinka itsekästä on haluta pitää eksä kuviossa mukana sun tunteista piittamatta ja mitkä ovat ne todelliset motiivit yhteydenpitoon.
jos olisin tuon eksän tilanteessa, minua vaivaisi se, miten uusi puoliso yhteydenpidon kokee. ex-nainen on siis itsekäs kun pitää miestä otteessaan, kun ei tästä ehkä enää mitään halua.
jotain näissä tilanteissa aina on meneillään tai kesken, muuten ei vanhat asiat kiinnosta, kun ei kerran esim. yhteisiä lapsia ole. ainakaan se uusi puoliso ei ole jalat alta vievää suurta rakkautta, kun kerran vanhat kuviot noin paljon kiinnostaa. mutta aika monet elää järkisuhteissa nykyään, silloin ei nämä eksät ja nyksät sekaisin paljon tunnu missään.
kaikkea ei tarvitse hyväksyä kuitenkaan. ap.lla on oikeus omiin tunteisiinsa, eikä ne kerro lapsellisuudesta tai turhasta mustasukkaisuudesta.
ysi lisää vielä, että selvää tuossa kuviossa on, että ex-naista kiinnostaa miehesi ystävyys tasan niin kauan kunnes nainen löytää uuden miehen. se miehesikin olisi syytä ymmärtää. itsekäs nainen, joka käyttää miehesi selkärangattomuutta hyväksi.
Itse tapaan eksääni usein, se ei ole miehelleni ongelma. Itse olen hieman mustasukkainen kun mieheni tapaa (harvoin) exäänsä, mutta ongelma tosiaan on omien korvieni välissä. En ymmärrä miksi siteet exiin pitäisi katkaista, pyyhkäistä joskus niin tärkeät ihmiset täysin pois elämästään, vain jos parisuhde ei onnistunut. Itse koen eksääni kohtaan veljellistä rakkautta, hän oli elämässäni pitkän ajan. Mitään romanttisia tunteita ei ole.
Haluan silti nähdä ja vaihtaa kuulumisia. Meillä myös paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita, mutta se ei todellakaan herätä minussa mitään romanttista mielenkiintoa eksääni kohtaan.
Kuulostaa, että miehesi sekä tämä ex tuntevat vetoa toisiinsa ja kokevat yhteydenpidon ja näkemisen tärkeäksi.
On tietenkin selvää, että mies joka on siirtynyt elämässään eteenpäin uuden naisen ja perheen kanssa ei jahkaa ja pyöri exien kanssa harrastamassa tai puhumassa harrastuksista. Elämää ei voi elää kahdessa paikassa yhtäaikaa. Joko ollaan tässä hetkessä nykyisen kumppanin kanssa tai sitten haikaillaan muuta.
Kenenkään (työssäkäyvän) perheellisen aika ei riitä täysipainoisesti jakautumaan kuvaamallasi tavalla. Ystäviä tietenkin tulee olla, mutta että niistä merkittävin on ex, kertoo jo aika paljon missä mennään.
Minun mielestä eksäsi pitäisi itse haluta pitää etäisyyttä eksäänsä. Itsellä on yksi hyvään ystävyyteen päättynyt nuoruuden suhde ja me olimme eron jälkeen pitkän aikaa puhumatta toisillememme ja jos puhuimme se päättyi riitaan... Sitten aikaa kului ja pikku hiljaa ystävystyimme ja nyt kahdeksan vuotta eron jälkeen olemme hyviä ystäviä.
Haluan hänelle hyvää, pidän hänen avovaimostaan, tykkään todella paljon hänen lapsista ja kummankin puolisot hyväksyy tämän. Hän tulee aina olemaan minulle tärkeä ihminen, mutta... En silti keskustele eksäni kanssa fb:ssä kuin ehkä kerran/kaksi vuodessa, Ei tavata kahden kesken ym... En tee mitään hänen kanssaan mikä vaatisi kahdenkeskistä "aikaa" tai mitä puolisomme eivät tietäisi ja mikä ei kestäisi päivänvaloa.
Mielestäni miehesi on vielä kiintynyt väärällä tavalla eksäänsä.
Itselläni on hyvät välit exään, johtuen osittain yhteisestä lapsesta ja siitä että ero oli molempien tahto.
En kuitenkaan keksi mitään syytä miksi tapaisin exää ilman että se liittyy lapseemme mitenkään. En silloin kun olimme sinkkuja, enkä nyt kun meillä on puolisot. Todella harvat ovat vain kavereita sellaisten kanssa joiden kanssa ovat harrastaneet seksiä.