Lue keskustelun säännöt.
Harmittaa, minusta on tullut ihan hermokimppu äiti.
29.05.2013 |
VAROITUS: sisältää RUIKUTUSTA, ei kannata lukea jos sellainen tympii.
Nykyään hermostun lapselle tosi herkästä ja tuntuu että en muuta tee ku motkotan tuolla pienelle. Sitten harmittaa aina ja rankasti. Minä olen aina ajatellut, etten ikinä halua olla sellainen äiti ja puoliso joka motkottaa joka asiasta ja hermostuu ihan tyhjästä. Nyt minusta on näköjään kovaa kyytiä tulossa sellainen. Pieni asuntomme tympii vaikka tässä ei asuta enään kuin reilu viikko, silti se päivä päivältä korpee enemmän. Lapsen uhmaikä ottaa pannuun ja ukko ärsyttää.
Asiaa ei mitenkään helpota se, että olen raskaana, ja olen vaivojen vuoksi joutunut jättämään kaiken mieleisen mitä oli ennen raskautta. Liikunnan, ystävien kanssa oleilu on hyvin hyvin vähäistä ja shoppailu on jäänyt.
Itkettää vaan tämä elämä ja tuntuu, että tästä ei tule yhtään mitään. Sairaalasta vaan puskee laskua laskun perään ku minä siellä joudun rampata, ei tästä elämästä tule mitään. Kohta rahatkin loppuu kun ei voi olla töissä ja pitää vaan maksaa kokoajan laskuja ku on emäntä ihan sökönä.
Kiitos ku sain avautua.
Kommentit (5)
Niin, jospa se johtuisi vain raskaudesta.
Pitää yrittää hillitä itseä, ettei tuo lapsi raukka joutuisi kokoajan kärsimään äidin kiukkuja.
Ja kun saisi rakennus urakan nyt loppuun niin saisi ehkä itselle joskus omaa aikaa, niin, että voi lähteä ilman taaperoa johonkin vähän huilaamaan.
Kiitos lohdutuksesta, mää täällä vollotan ku puro. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakennusprojekti, uhmaikäinen, haastava raskaus... Huh huh. Toivottavasti saat tukea ja apuja mieheltäsi, vanhemmiltasi tai jostain. Iso hali!!
Anoppi onneksi on hoitanut nyt paljon meidän lasta, että on mies pystynyt olla raksalla kun minä olen maannut sairaalassa. Mutta sekin hävettää niin valtavasti kun anoppia aina vaivataan.En tiedä kauanko se jaksaa, onneksi siinä on miehen siskoja vielä kotona neljä kappaletta niin auttavat sen mitä jaksavat.
Omat vanhempani asuvat 200km päässä ja käyvät töissä niin heidän hankala tulla apuun.
Ja kun en kehtaa kertoa kenellekään, että minä en vaan enään jaksaisi. Miehelleni olen kertonut, että harmittaa kun lapselle kiukustun. Mutta hänkään ei nyt oikein muuta ehdi kuin illalla kuunnella, mutta ei kehtaisi aina itkeä ja valittaa kun hän on päivän ensin töissä ja sitten illan rakennuksella.
Mutta jospa se helpottaisi kun raksa aika loppuu, paitsi silloin kyllä on aina miehen työpäivät jos itse olen sairaalassa niin taasen pitää ottaa anopin lapsi hoitoon, sillä pakko se on jonkun leipä tuoda taloon kun emäntä törsää kaiken sairaalaan. :D
ap
Tämö hermokippu lähtee nukkumaan niin jos jaksaisi olla huomenna paremmalla päällä. Kyllä helpotti kun sai kiukutella. :)
ap
Faktat pöytään: olet raskaana, hormonit sekaisin ja sinulla on vielä uhmaikäinen napero siellä hääräämässä. Sisko hyvä, ei ole ihmekään, että pinnaa kiristää ja vituttaa. Ihme olisi jos kupolia ei kiristäisi:)
Yritä ottaa pieniä hengähdyshetkiä: kuuntele kuulokkeilla rentouttavaa musiikkia, ota pitkä kylpy/suihku, lähde ulos kävelemään, kuuntele youtubesta meditointipätkiä, mene kampaajalle tai tee vaikka joku kasvohoito tms. Kun olet "tauolla", yritä keskittyä vain tähän hetkeen.