Hotelliyöstä, lähteäkö?

Lähtekää ja antakaa oppia että seuraavan kerran pitää sanoa suoraan että se on liikaa. Kerran vuodessa lastenhoitoa ei ole paljon. Ehkä he ovat viiden vuoden aikana sen verran vanhentuneet että tämä teidän "traditio" ei voi enää tulevaisuudessa tapahtua, mutta nyt kun olette jo ymmärrättevästi matkan varannut, ei ole teille oikeudenmukaista perua sitä john isovanhemmat jo suostuivat hoitamaan.

Hankkikaa toinen hoitaja (esim. MLL:n kautta) ja menkää kaikessa rauhassa reissuun. Isovanhemmat voivat ihan oikeasti pelätä sitä, että eivät jaksa ja lapsille tapahtuu jotain kamalaa ollessanne poissa. Esimerkiksi meillä äiti pelkää, että saa sydäninfarktin ja lapsenlapset joutuvat sitten olemaan kuolleen mummin kanssa  yli yön, koska lapset eivät tajua, että mummi ei nuku vaan on kuollut (pelko sinänsä relevantti, että hänellä on ollut 2 sydäninfarktia)

Lähtekää ja ottakaa lapset mukaan.

[quote author="Vierailija" time="19.07.2013 klo 11:33"]

Meillä isovanhemmat hoitavat lapsiamme kerran vuodessa. Pääsemme silloin hotelliin yöksi, tätä jatkunut nyt 5 vuotta. Tällä kerralla suostuivat etukäteen Tukholman matkaan, hoitoaikaa siis yksi vuorokausi. Nyt kun on jo matkat ja hotellit varattu ja aika lähestyy, äiti on ruvennut valittamaan että siitä tulee kyllä olemaan heille tosi raskasta ja oho, että kokonainen vuorokausi. Olen kysynyt jos haluaa että perumme matkan, eivätkö he halua hoitaa, ja sanoo että no joo, haluavat mutta onhan se iso juttu ja heille raskasta. Nyt en ole varma pitäisikö lähteä ollenkaan, ärsyttää kun eivät alunperin sanoneet että matka on liikaa, nyt mietityttää pitäisikö heittää pitkään matkaa säästämämme rahat hukkaan ja perua vai annetaanko isovanhempien hoitaa vastahakoisesti ja valittaen? Mitä mieltä?

[/quote]

Minä sinuna istuisin äidin kanssa pöydän ääreen ja keskustelisin, että minkä hän kokee rankkana.

Joskus asiat selviää ihan kuule juttelemalla. Esim. oman äitini kanssa selvisi, että hän kuvitetteli, että hänen täytyy siivota. Emme siis käyttäneet äitiä lapsenvahtina minkään reissujen takia, vaan hän oli satunnaisesti ehkä joka kolmas kuukausi meillä yötä työvuorojen takia. Äitini oli silloin 79v, joten olin sanonut hänelle, että riittää, kun on läsnä ja nukkuu yön meillä ja katselee illan telkkaria yms.

Mutta äidilleni oli jäänyt koko käsitys päähän isosiskoni ajoilta, jolloin hoisi heillä paljon lapsia (mm. siskoni kävi miehensä kanssa pari kertaa vuodessa viikon ulkomailla), että pitää siivota ja pestä pyykkiä yms.

Selvitimme asian ja kartoitimme tilanteen. Vain aikuisen ihmisen läsnäolo lapsillemme, jotka olivat sen ikäisiä, että osasivat ottaa iltapalan itse kaapista ja mennä nukkumaan. Kunhan aamulla varmisti, että nousivat ylös ja lähtivät kouluun ja heidän ei tarvinnut olla yötä keskenään.

Puhumalla asiat selviää paremmin kuin aaveepalstalla.