Taitaa käydä taas niin, että... (äiti/mummi-asiaa)

Ei taida poikani mummi huomenna evääsäkkään liikuttaa että edes viestiä toiselle laittaisi kun täyttää 18. 

Mua kouraisee jo nyt vatsasta kun tiedän että näin käy. Ja sitten saan olla selittämässä pojalle miksi. Se on vähän paha selittää kun en itsekään tiedä. Äitiäni ei ole mitkään asiani voineet kiinnostaa pätkän vertaa pitkiin aikoihin. Pikkusisarukseni lapsineen on hänelle kaikki kaikessa.

Olen koittanut soitella, olen koittanut että mentäisiin kyläilemään, tai tulisi meille. Hakisimme vaikka hänet - aina sama vastaus, ei nyt, nyt ei jaksa - pitää siivota. Sehän onkin yksineläjällä tärkeä homma. 

Äitini jouti sairaalaan tässä jonkin aikaa sitten ja kävimme häntä siellä sairaalassa tapaamassa. Voi sitä selkäänpuukotusta sen jälkeen pikkusisareltani. Mieheni puhui niitä näitä äitini kanssa, mukavia asioita - koitti piristää. Me utelimme vain kuulemma. Ei ollut hirveän hauskaa tuon jälkeen. 

Mitäköhän tässä tekisi, meillä kun tämä suku ei ole jäävin iso, päinvastoin poikani sukulaiset voi laskea yhden käden sormin.

Mitään ei tarvitse ostaa, kun edes yhden vaivaisen viestin laittaisi. Taidan ristiä käteni tänä iltana.