Onko nuorelle vahinkoa siitä, jos vanhemmat kustantavat kaiken?

Itse en kustantaisi. Enkä antaisi nuoren olla käymättä töissä 18-vuotiaaksi asti!

Omat vanhempani kustansivat ajokorttini, auton hankinta jäi omalle vastuulle. Jo ajokortista olisi mielestäni nuoren itsensäkin hyvä maksaa osa. Sitten voisin vanhempana joustaa, jos nuori kuitenkin kävisi aktiivisesti töissä ja säästäisi kaikki palkkarahansa ensiasuntoa varten.

Jokainen toki päättää itse kuinka lapsensa kasvattaa ja minkälaisia arvoja haluaa hänelle painottaa. Haasteita lisää mielestäni tämä "mutta kun kavereillakin on" -mentaliteetti. Ei haluaisi että lapsi jää paitsi jostain ja ulkopuoliseksi kavereiden silmissä.

Siltikin itse haluan lasteni oppivan, että raha ei kasva puussa ja että asioiden eteen täytyy tehdä töitä. Jos ei palkkatöihin (kesätöihin) hakemalla pääse niin kotitöitä tai pihatöitä saa tehdä parin vuoden päästä urakalla auton ansaitakseen. 

Eniten hirvittäisi se, että lapsi tottuu tiettyyn tulotasoon ollessaan teini ja siihen että kalliit vaatteet ja tavarat tippuvat nenän eteen sormia napsauttamalla. Sitten kun omilleen muuttaa ja menee opiskelemaan tai töihin, niin harvalla on ensi alkuun varaa elää niin herroiksi kuin mitä nyt vanhempien hoteissa. Olisi mielestäni edesvastuutonta opettaa lapseni siihen että joka kuussa voi ihan vaan huolettomasti törsätä monta sataa euroa.

Mutta kuten sanottu, jokainen tyylillään. 

"Nykyaika" ei sitten muuten ole ainakaan helpompaa kuin vaikkapa kuluvan vuosituhannen alku tai 1900-luvun loppu (jos ei huomioida 90-luvun lamaa). Nykyaikaa on mielestäni juuri se, että nuoria ohjataan ymmärtämään rahan arvo ja oman aktiivisuuden merkitys elämässä. Talouskasvu ja leveä elämä on siirtynyt Aasiaan ehkä pitkäksikin aikaa. Meillä Euroopassa joudutaan oikeasti kiristämään vyötä ja olemaan keskeliäitä ja ahkeria, jos aiomme vielä pärjätä.

Omat lapseni opetan tekemään työtä ja käyttämään rahansa kaukonäköisesti. Parempaa lahjaa he eivät voi vanhemmiltaan saada!

Tuossa vaiheessa on liian myöhäistä ajatella hemmottelupuolta. Nykyaikaa? Olet tainnut kasvattaa laiskan nuoren. 

Ei ole haittaa. Olen itse ollut, ja veljeni on ollut, tuollainen kultalusikka suussa. Olemme molemmat menestyneet elämässämme hyvin eikä meillä ole ollut koskaan vaikeuksia "oppia rahankäyttöä" tai mitään. Päinvastoin, jo hyvin nuorena aloitimme säästämisen ja sijoittamisen molemmat, veljeni osti omistusasunnonkin jo opiskelijana jne.

Muutenkin kun olen katsellut, niin vaikka aina sanotaan ettei hemmotellut ja vanhemmilta rahaa saaneet opi käyttämään rahaa, niin kas kummaa, keskimäärin menee niin että niiden varakkaiden vanhempien kultalusikka suussa eläneillä lapsilla vaan menee paremmin taloudellisesti ja elämänhallinnallisesti. Poikkeuksia toki on, mutta yleensä noin. 

Itselleni on nuorena kustannettu esim. vaihto-oppilasvuosi USA:ssa, autokoulu, auto, opiskelijakämppäni oli vanhempien ostama sijoitusasunto jossa asuin ilmaiseksi, lisäksi olen saanut veljeni kanssa puoliksi isän isovanhempien jättämän pienehkön perinnön jne. Vielä yli kolmekymppisenä kun sanoin että olen auton vaihtoa harkitsemassa, oli tilille ilmestynyt pano isän nimellä, 10 000 euroa avustukseksi auton ostoon, vaikka minulla ei ole minkäänlaista rahapulaa, päinvastoin.

En oikein ymmärrä, miksi se, että vanhemmat kustantavat, tarkottaisi, että on paljon rahaa käytössään? Me kustannamme lastemme opinnot (emme asu Suomessa, täällä ei ole opintotukisysteemiä suomalaiseen tyyliin), mutta niukalla rahamäärällä. Heidän täytyy todella katsoa, miten saavat rahansa riittämään. Mutta he voivat keskittyä opintoihinsa ja valmistua nopeammin kuin työssäkäyvät opiskelukaverinsa, koska täällä työnantajat vaativat paljon joustavuutta työntekijältä, mutteivat itse jousta ja työssäkäyvän on pakko olla poissa luennoilta jne aika usein, muuten työpaikka menee. Lapsillani on täten helpompaa, mutta rahaa ei ole paljon käytössä. Se riittää tosiaan vain vaatimattomaan elämään.

Kakkonen jatkaa vielä, että en oikein ymmärrä 18-vuotiasta, jolla ei ole rahaa. Miksi hän ei koe tarvitsevansa omaa rahaa, oletteko te vanhemmat kustantaneet kaikki hänen mielitekonsa tähän saakka?

Itselläni oli tuon ikäisenä jo lähemmäs kymppitonni säästössä kesätöistä ja muista hanttihommista. Tein kylläkin sen virheen, että törsäsin osan noista rahoista ensimmäisen oman kämppäni huonekaluihin. Mutta opin läksyni kerrasta, kun tämä teko sitten harmitti minua jälkikäteen. Ja jäi niistä silti vielä sen verran, että kun muutin Helsinkiin opiskelemaan, pystyin ensimmäisen vuoden keskittymään pelkästään opintoihin ja uudelle paikkakunnalle asettumiseen, ja työpaikka oli pakko saada vasta kakkosvuoden alusta alkaen. Sen sainkin, kun pystyin rauhassa ekan vuoden aikana hakemaan niitä töitä. Eikä ollut pakko ottaa vastaan ensimmäistä kaupan kassan paikkaa, vaan ehdin hakea niin montaa paikkaa että pääsin valitsemaan itselleni sopivampaa työtä.

Voin vain kuvitella, kuinka vaikeaa nykyaikana on saada töitä, jos ei ole esittää ensimmäistäkään työtodistusta. Ehtisittekö ap vielä täksi kesäksi hommata lapsellenne jonkin kesätyön? Olisiko teillä minkäänlaisia suhteita, joita voisitte hyödyntää? Tästä olisi mielestäni lapsellenne paljon, paljon enemmän apua jatkoa ajatellen kuin ajokortin ja auton ostosta.

Jokainen taaplaa tyylillään. Itse en enää samaa virhettä tee iltatähden kanssa. Esikoiselle maksettiin kaikki, kaiken sai ja mistää ei nykyäänkään kiitä ja odottaa kaiken saavan ilmaiseksi, vonkuu rahaa ja makaa sohvalla (asuu kyllä omillaan, muttei mitään tee, huom. tyttö). Ärsytti kun tytön isä ja sukulaiset maksoivat kaiken ja vieläkin syytävät rahaa tytölle, itse lopetin rahan antamisen aikaa sitten.

Että meillä ainakin kasvatusmalli muuttui täysin. Itse en ole myöskään saanut koskaan mitään ilmaiseksi, jo 10v asti piti tehdä kotona ja omassa firmassa töitä tuntipalkalla jos tahtoi esim uudet farkut tai leffarahaa. Autokoulun ja auton kustansin yh:na omasta pussista, töitä olen tehnyt koko ikäni. Mun vastaus on siis EN KUSTANNA. 

[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 11:13"]

Voin vain kuvitella, kuinka vaikeaa nykyaikana on saada töitä, jos ei ole esittää ensimmäistäkään työtodistusta.

[/quote]

Siis saada töitä mistä? Omalle alalle valmistuttuaan?

Ei kai niitä työpaikkoja hakiessa esitetä työtodistuksia mansikanpoiminnasta, kaupungin puutarhurin apulaisen toimesta rikkaruohonkitkijänä, jäätelönmyyjänä, siivoojana, lehdenjakajana....

Itse meinaan kustantaan autokoulun mutta siinä on eräs ehto. Isänsä aikoo kustantaa auton. Autoa en halua pojalle joka parin vuoden kuluttua todennäköisesti menee yliopistoon.

Ei minusta ainakaan ajokortin kustantaminen ole mitään liiallista hemmottelua. Se voi olla todella tarpeellinen myöhemmässä elämässä, ja juuri tämäntyyppisiä asioita vanhempien voi olettaakin kustantavan.

Ei kaikkea pidä maksaa eikä antaa ilmaiseksi, mutta ihmetyttää, miksi niitä lapsia on pakko pungertaa maailmaan, jos ne heti 18-vuotiaina muuttuvat ikäväksi kulueräksi. Tai miksi on pakko hankkia niin monta lasta, ettei ole varaa sitten kustantaa kaikille esimerkiksi ajokorttia tai tukea opinnoissa. Minusta vanhempien elatusvastuu ei lopu lapsen täysi-ikäisyyteen, vaan vanhemmat ovat velvollisia auttamaan niin kauan, että lapsi pärjää omillaan. Se lapsi ei ole koskaan pyytänyt saada syntyä, vaan on olemassa ainoastaan vanhempiansa harkinnan/päähänpiston/ajattelemattomuuden seurauksena.

En siis tarkoita, että pikku piltille on pakko kustantaa kaikki mitä hän ikinä keksii pyytää, mutta kyllä vanhemmat ovat vastuussa vielä nuoren aikuisenkin hyvinvoinnista, jos tämä ei täysin pärjää omillaan. Nykyajan ehkäisyvälineiden ansiosta lapset hankitaan omasta päätöksestä, eikä niitä kenenkään toosasta pullahda pyytämättä ja yllätyksenä. Turha sitten ihmetellä, kun se lapsukainen saattaakin varttua aikuiseksi ja tarvita silloinkin taloudellista tukea.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 11:13"]

...ensimmäisen oman kämppäni huonekaluihin.

[/quote]

Ei vaan siis ensimmäisen vuokrakämpän, piti sanoa! Rahoja tuli ikävä sitten kun ostin oman.

T. 2

Kaiken vai vain sen auton ja kortin?

Minulle äitini maksoi kortin ja auton kun asuin jo omillani, opiskelin ja kävin kesätöissä. Ei varmaan muutoin olisi tullut noita edes hankittua. Eipä olisi tullut kyllä sitten lähettyä nykyiseen kouluunkaan joka on toislla paikkakunnalla.

Mitään muuta ei meille valmiina nenän eteen kannettu edes kotona asuessa, hyvä jos oli edes säällisiä vaatteita koulussa käydä.

Kyse on siskontytöstä ja kummilapsesta. Vanhemmat eivät ole varakkaita ja odottavat, että myös minä tätinä osallistuisin jotenkin tähän autohommaan. Mutta kun emme ole omille lapsillekaan autoja ostaneet ja autokoulustakin maksoivat pienen osan (noin 500 e) itse, tuntuu hullulta rahoittaa kummipojan autoa. Mutta en tiedä, miten tästä kielätyisin.

En tiedä hakiko kesätöitä ollenkaan, enkä kehtaa kysyä ja ihmetellä.

Ap

Monissa maissa ei ole opintotukijärjestelmää muuta kuin varattomille ja se rinnastetaan sosiaaliapuun. Niissä maissa vanhempien velvollisuus on kustantaa lastensa opinnot ihan lain mukaankin.  Yliopistokaupungeissa on aika mahdotonta löytää työpaikkaa, koska opiskelijoita voi olla 30 000 ja osa-aikaisia työpaikkoja muutama sata. Ei siis voisi opiskella ollenkaan, jos vanhemmat eivät kustantaisi.

No jotain autoja saa kaupungin poistoista parilla sadallakin, kertokaa niille se ja antakaa 50e kouraan ja sanokaa että siinä vähän synttärirahaa, voi käyttää autoonsa jos tahtoo vähän tasokkaamman kun sen halvimman.

Ei siitä varmaan haittaa ole aina ja joka tapauksessa, enemmän tarkastelisin sitä, millaiset puheyhteydet nuorella on vanhempien kanssa ja miten nuori suhtautuu rahaan, kun sitä on paljon ja kun sitä on vähän. Se olisi tärkeämpää, kuin se miten helposti rahaa saa.

Terveisin alle 800e kuussa tienaava työtön, jolla ei ole koskaan ollut mitään valmiina, paitsi ajokortti.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 11:19"]

Siis saada töitä mistä? Omalle alalle valmistuttuaan?

Ei kai niitä työpaikkoja hakiessa esitetä työtodistuksia mansikanpoiminnasta, kaupungin puutarhurin apulaisen toimesta rikkaruohonkitkijänä, jäätelönmyyjänä, siivoojana, lehdenjakajana....

[/quote]

Kaikki työkokemus on plussaa. En palkkaisi töihin ammatti-ihmistä, jolla ei ole päivääkään työkokemusta mistään. Nuorten kesätyöntekijöiden kanssa joutuu usein aloittamaan ihan aakkosista ja vääntämään rautalangasta, mitä tarkoittaa, että on työsuhteessa: työt aloitetaan tasan silloin ja silloin, pois ei voi jäädä töistä noin vain ilmoittamalla tai peräti jättämällä ilmiottamisen väliin, jos on hyvä ilma ja tekee mieli rannalle. Asiakkaiden aikana ei puhuta omista asiosita, ei haukotella, ei nojailla seiniin jne.

Siis mihin tällä oikein tähdätään, ettei nuorelle kustanneta mitään? Oletteko te, jotka tässäkin ketjussa kerrotte, ettete ole mitään koskaan kotoa saaneet, hyvä jos vaatteita, pärjänneet erityisen hyvin elämässä?

Onko tämä jotain kateutta "jos ei mulle niin ei sullekaan"-ajattelua, kostoa, kasvatusta, uskoa siihe että vain nuorena kituuttamalla tulee pärjämämään elämässä vai mitä?

Huonosti koulutettu, työtön ystäväni puuskahti kerran ja on puuskahtanut useammankin kerran, miten ei voi käsittää, miten nykynuorille annetaan kaikki niin helposti. Hän joutui ajamaan pyörällä 6 km ilmaiseen harrastukseen, hän ei saanut rahaa, ei vaatteita, ei mitään jne., HÄNEN vanhempansa laittoivat hänet ponnistelemaan. Mutta onko se sitten joku ideaali, kun ei kouluttautunut ja on nyt työtön köyhä ihminen. Miksi ihannoida hänen vanhempiensa kasvatusta jos tulos on tuo?