Onko muille tullut kolmekymppisenä uusi "teini-ikä"?

Juuri näin kävi. Tunsin, että vasta kolmekymppisenä tulin todella aikuiseksi. Aloin piitata vähemmän siitä, mitä muut tekevät tai ajattelevat ja enemmän siitä, mitä minä haluan ja mikä minulle on tärkeää. Minusta tuli itsepäisempi, itsevarmempi ja jämäkämpi. Monen mielestä varmaan myös hankalampi. Muutos on osoittautunut pysyväksi. 

Joo, minäkin olen varmaan aika monen mielestä aika v-mäinen ämmä tällä hetkellä :) ap

Minulle on yrittänyt tulla, välillä hirveää ahdistusta ja masennusta aiemman nöyristelyni takia.. mutta en ole muuttunut miksikään. Ehkä seuraavan kerran neljänkympin kriisissä..

Ei, koska minulla oli sellainen jo alle kaksikymppisenä. se riitti.

Ei tuollaista. En ole muuttunut ilkeäksi ja omahyväiseksi, vaan vakaammaksi ja tyynemmäksi. Itsevarmuutta lisää ja uskallusta olla enemmän omaa mieltä, mutta en kokenut tarvetta korostaa itseäni muita tallaamalla. Lakkasin katsomasta taakseni ja katumasta menneitä virheitä, harmittelemasta menetettyjä tilaisuuksia. Katse kääntyi tulevaisuuteen.

Vielä suurempi tämä muutos on ollut nelikympisenä, nyt tunnen eläväni koko elämän parasta aikaa. Olo on luova, tiedän oppivani ihan niin paljon kuin haluan. En kaipaa edelleenkään mitään menneitä, elän tässä päivässä. Suhtaudun ihmisiin ja ilmiöihin kiihkottomasti ja uteliaisuudella. Rakastan perhettäni ja miestäni, tunne tyytyväisyyttä hyvin pienistä asioista.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2013 klo 19:03"]

Ei tuollaista. En ole muuttunut ilkeäksi ja omahyväiseksi, vaan vakaammaksi ja tyynemmäksi. Itsevarmuutta lisää ja uskallusta olla enemmän omaa mieltä, mutta en kokenut tarvetta korostaa itseäni muita tallaamalla. Lakkasin katsomasta taakseni ja katumasta menneitä virheitä, harmittelemasta menetettyjä tilaisuuksia. Katse kääntyi tulevaisuuteen.

Vielä suurempi tämä muutos on ollut nelikympisenä, nyt tunnen eläväni koko elämän parasta aikaa. Olo on luova, tiedän oppivani ihan niin paljon kuin haluan. En kaipaa edelleenkään mitään menneitä, elän tässä päivässä. Suhtaudun ihmisiin ja ilmiöihin kiihkottomasti ja uteliaisuudella. Rakastan perhettäni ja miestäni, tunne tyytyväisyyttä hyvin pienistä asioista.

[/quote]En minäkään ole ilkeä tai omahyväinen, paljon suvaitsevampi kuin nuorena. Mutta en salli itseäni kohdella miten hyvänsä ja peräänkuulutan ennen kaikkea oikeudenmukaisuutta, siis tällainen maailmanparantajafiilis eikä aggressiivinen. Sillä mä sanoin että joku ehkä kokee mun olevan vittumainen akka koska en enää hyväksy esim. työantajalta sellaista mitä ennen vaan kapinoin. ap

Kolmenkympin kriisi kai meneillään...tahtoisin jättää miehen ja lapseni, muuttaa jonnekin asumaan omillani ja testata rajojani kunnolla eri tavoin. Kaipaan enemmän aikaa itseni kanssa, tahdon vaihtaa alaa, kokea uusia asioita...