"Tekisitkö" tässä tilanteessa kolmannen lapsen?

Niin siis järki sanoo ei, muttase tunne...

No en. Ei jaksaisi alkaa pikkulapsirumbaa alusta.

Tekisin, etttei myöhemmin jää jossiteltavaa, kun ei oikeasti enää iän puolesta onnistu.

En. Kouluikäiset tarvitsevat kohta täysillä tukea murkkuiän kuohuissaan.

En tekisi. Ajattele tilannetta nuorimman lapsen kannalta esim. seitsemän tai kymmenen vuoden kuluttua. Onko kivaa olla perheen "ainoa lapsi", kun sisarukset ovat jo aikuisia? Entä sinä itse: Jaksatko istua hiekkalaatikon reunalla tai leikkiä vielä 50 vuotiaana Legoilla tai opettaa nuorinta uimaan ja ajamaan pyörällä? Jaksatko kiinnostua samalla tavalla lapsen kaverikuvioista ja kuljettamaan tätä harrastuksiin? Entä perheen yhteiset lomat? Matkustetaanko perheen teinien vai pikkulapsen ehdoilla?

Kuinka paljon vanhemmat sisarukset jaksavat kiinnostua nuorimmaisen leikeistä, kun elämänvaiheet ovat niin erilaiset?

[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 18:52"]

Eihän sitä niin vaan tehdä, mutta yrittäisitkö kun

-ikää melkein 40

-itsellä ja miehellä pätkätyöt

-muut lapset kouluikäisiä

-elämä muuten vakiintunutta mutta tosiaan työt on pätkissä, jos työtä on ja se stressaa

.

[/quote]

Minä en tekisi. En tee vaikka olen 35v, molemmilla vakityöpaikat, nuorimmainenkin vasta 2v ja muutenkin elämä vakiintunutta. En halua alkaa uudestaan vaipparumbaan, yövalvomisiin jne.

Mutta, miten SINÄ hyvä ap tekisit? Nyt on kyse sinusta ja miehestäsi, ei minusta ja minun miehestä. Tehkää niinkuin teistä hyvältä tuntuu älkääkä miettikö mitä muut teidän iässä ja elämäntilanteessa tekisivät. Jos olette oikeasti aikuiset ihmiset jotka ottavat vastuun tekemisistään niin antaa palaa vaan.

Jos stressin aihe on ne pätkätyöt, en antaisi niiden viedä itseltäni niin isoa asiaa kuin toivottu lapsi. Se jäisi kaikertamaan. Itse lykkäsin perheen perustamista työelämän takia. Onneksi sain lapseni kuitenkin.

En tekisi mutta eihän sitä kukaan teidän puolesta voi ratkaista.

Olen itse hieman alle 35 ja odotan toista lasta. Lapsiluku tulee kahdesta täyteen ihan ehdottomasti ja itsestäni olisi kyllä outoa jos yhtä aikaa pitäisi miettiä taaperoiden ja murkkujen kasvukipuja omassa perheessä samanaikaisesti.Lisäksi jokainen vuosi kyllä verottaa jaksamista ja fysiikkaa tai siltä musta tuntuu. Tässä raskaudessa vaivat ovat olleet erilaisia kuin esikoisen odotuksessa. Olen itse asiassa ollut ehkä terveempi kaikkineen mutta esim. suonikohjuja ym. on syntynyt vasta varsinaisesti tässä toisessa raskaudessa.

Työtilanne meillä on hyvä, niitä on ollut sekä miehellä että itsellä vähän liiankin kanssa, mikä ei kyllä lisää halua hankkia lapsia jos en sitten siirtyisi ihan kotiäidiksi tms. mutta siihenkään en kyllä tarvitsisi kolmatta lasta. Verkostokaan ei meillä ole mikään erikoisen hyvä kun läheiset sukulaiset ovat kaukana.

Mutta mulle on ollut "aina" selvää, että lapsia max. kaksi niin mikäs minä olen sanomaan mitä teidän tulisi tehdä.

Riittääkö teillä taloudelliset rahkeet yhtä aikaa itsenäistyvien lasten ammattikouluun menon kuluihin (esim. asunnon vuokrat, ruoka, matkat jne?) ja nuorimmaisen kouluun menon kustannuksiin (vaatetta, tarviketta).

Ei missään tapauksessa. En halua enää yhtään elätettävää lisää. Ajattele myös väestönräjähdystä..  Tv veronmaksaja

en tietenkään.

sain juuri kolmannen lapsen, ikää 35v. Vanhemmat lapset 8.5v ja melkein 6v. Ihana olla kotona lasten kanssa taas :) isommat ovat ihan innoissaan vauvasta. Vauva on helppo ja nukkuu hyvin. Isommat hoitaa vauvaa mielellään. Paljon helpompaa on kuin kahden pienen kanssa aikoinaan :)