Menkää naimisiin ennen lasten hankkimista

[quote author="Vierailija" time="14.06.2013 klo 10:50"]

Kaikista paras olisi, jos avioliiton voisi solmia täyttämällä netin kautta jonkun kaavakkeen, sitten menisimme naimisiin. Mutta niin kauan kuin sitä mahdollisuutta ei ole, niin jatkamme hyväksi havaitulla linjalla.

Ja jos tästä toinen kuolee, niin ne on sitten sen ajan murheita ne taloudelliset seikat mitkä siitä aiheutuvat...

[/quote]

netissä voi varata maistraattiin ajan, täyttää paperit valmiiksi ja heidän puoleltaan saa myös todistajat jos ei halua ketään tuttua paikalle. ei maksa mitään virka-aikana. mutta totta, sinne paikanpäälle pitää mennä ihan oikeasti näyttäytymään ja toteamaan että "tahtoo" :D

[quote author="Vierailija" time="14.06.2013 klo 09:27"]

[quote author="Vierailija" time="14.06.2013 klo 09:18"]

[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 21:07"]

Mietittiin maistraattia vaihtoehtona kyllä ennen lapsen syntymää, mutta koska kummallekkin oli tärkeää mennä kirkossa naimisiin ja nauttia päivästä rakkaiden sukulaisten kanssa päätettiin tehdä näin päin. 

[/quote]

Mikä siinä kirkossa on niin tärkeää, jos ette noudata edes pyhän kirjanne kieltoa esiaviollisista suhteista?

Niin, rusinat pullasta.

[/quote]

Kuka haluaa mennä nuhjuisessa toimistossa naimisiin? Juhlava tilaisuus tarvii juhlavan tilan, oli se sitten ulkona, tai sitten se kirkko, mikä nyt juhlallisempi voisi ollakaan.

[/quote]

Kuka sanoo, että naimisiin pitää mennä toimistossa? Tietoisku, sen vihkijän saa vaikka Mount Everestille kunhan maksaa matkakulut ja 200e (?) vihkimisestä.

Kannattaa oikeasti hoitaa taloudelliset asiat kuntoon, jos ei mene naimisiin. Avoliitto ei ole sama asia kuin avioliitto, ja jos avoliitossa puoliso esimerkiksi kuolee yllättäen, eikä ole tehnyt testamenttia avopuolison hyväksi, voi käydä tosi köpelösti. Samoin avioerossa.

Aloittajaa suosittelen vakavasti harkitsemaan oman järjen ja elämän hankkimista. Jää toisten ihmisten asioiden arvostelu vähemmälle.

[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 21:44"]

Meillä kummallakin on omaisuutta sen verran, että kumpikaan ei tipahda tyhjän päälle eron tullessa.

Jos toinen kuolee, eläminen ei ole leskeneläkkeestä kiinni.

Elatusvelvollisuus....noh, eipä se näytä avioliitossakaan aina toimivan kuten laissa velvoitetaan (kaksi eri elintasoa taloudessa ja toinen kirjaimellisesti parsii sukkiaan kun ei ole varaa ostaa uusia eikä puoliso, useimmiten mies, anna rahaa. Johan näistä on täälläkin luettu). Meidän tapauksessa kummallakin on säästöjä joten työttömyys ei ainakaan aja toista konkurssiin jos toinen päättää, ettei aio elättää työtöntä. 

Tässä nyt muutamia perusteluita.

En ole jääräpää mutta en näe mitään syytä mennä naimisiin kun homma toimii näin avoliitossakin.

PS. Meillä mies kosi ja minä annoin rukkaset...

[/quote]

Se on aina mukavaa jos omaisuutta on niin paljon, ettei ole merkitystä sillä, voiko pitää hallussaan asunnon irtaimistoineen vai ei, ja omistuspaperit ja testamenttipuoli on erikseen tehty ja kunnossa, eikä ole väliksi vaikka joutuisi maksamaan mahdollisesti isompia perintöveroja, eikä tarvitse pelätä, että avopuolison suvun puolen perijät heittävät ulos asunnosta, ja kaikki lapset on jo syntyneet ja tunnustettu.

On ihan järkevää olla naimisissa, verotuksellisistakin syistä. Ja minulle oli tärkeää, että sitoudutaan suvun edessä toisiimme ennen lasten tekoa. Mutta tehköön muut niinkuin haluavat. Naurattaa kyllä vähän nämä kihlaukset aikuisilla ihmisillä, vuosikausia kihloissa... mitä virkaa sillä on? Haluttiin sormus varauksen merkiksi mutta pokka ei riitä alttarille asti?

Suurelle osalle ihmisiä kihloihin meno tarkoittaa ihan vaan menemistä kihloihin eikä sopimusta avioitumisesta.

Minä en olisi voinut kuvitellakaan hankkivani lapsia sellaisen miehen kanssa, joka ei kehtaa eikä katso tärkeäksi julkisesti sitoutua minuun, ja pistää perheen perusyksikön asioita kuntoon ennen lapsia. Me juteltiin näistä asioista ennen kuin lyötiin hynttyyt yhteen ja kun todettiin, että ajateltiin näistä asioista samalla tavoin, oli helppoa jatkaa suhdetta eteenpäin. 

[quote author="Vierailija" time="14.06.2013 klo 09:28"]

Me mentiin naimisiin vasta lasten jälkeen. Naimisiin mentiin vain juridisen puolen takia. Rakkaus ja sitoutuminen toiseen ja yhteiseen perheeseen päätettin ennen lapsia, siihen emme tarvinneet avioliittoa vaan koimme että nuo asiat lähtevät yksin meistä kahdesta. Avioliitto onkin meille vain juridinen sopimus.

[/quote]

Tätä juuri tarkoitan, että miksi ihmiset joilla on lapsia ja on jo sitoutuneita toisiinsa ei sitten ryhdy tähän juridiseen sopimukseen, mikä sitä estää?

[quote author="Vierailija" time="14.06.2013 klo 17:05"]

On ihan järkevää olla naimisissa, verotuksellisistakin syistä. Ja minulle oli tärkeää, että sitoudutaan suvun edessä toisiimme ennen lasten tekoa. Mutta tehköön muut niinkuin haluavat. Naurattaa kyllä vähän nämä kihlaukset aikuisilla ihmisillä, vuosikausia kihloissa... mitä virkaa sillä on? Haluttiin sormus varauksen merkiksi mutta pokka ei riitä alttarille asti?

[/quote]

Hmmm...ovat vanhempani ovat olleet kihloissa 32 vuotta (kyllä isäni kosi) ja sormukset hommattiin. Joskaan kumpikaan ei ole sormuksia käyttänyt yli 25 vuoteen. Eivät kuulemma edes muista, missä ovat.

Syytä en sille tiedä, mikseivät ole menneet naimisiin mutta onnellisia ovat. Ehkä eivät koe tarvetta todistella (enää) muille, että suhde on hyvä ja siihen on sitouduttu. On yhteinen asunto (molempien nimet papereissa), neljä lastakin ovat kasvattaneet aikuisiksi asti. 

Me muuten mentiin naimisiin mieheni kanssa vain anopin takia. Mies halusi, että hänen hautajaistensa (jos sattuu niin, että hän kuolee ensimmäisenä) järjestelyt ovat minun vastuullani koska hänen äitinsä tekisi tasan niin kuin mies itse on halunsa ilmaissut.

Niin ja vain kaksi ihmistä edes tietää, että ollaan naimisissa, siskoni ja miehen sisko jotka myöskin olivat maistraatissa todistajina =)

[quote author="Vierailija" time="14.06.2013 klo 23:11"]

[quote author="Vierailija" time="14.06.2013 klo 09:28"]

Me mentiin naimisiin vasta lasten jälkeen. Naimisiin mentiin vain juridisen puolen takia. Rakkaus ja sitoutuminen toiseen ja yhteiseen perheeseen päätettin ennen lapsia, siihen emme tarvinneet avioliittoa vaan koimme että nuo asiat lähtevät yksin meistä kahdesta. Avioliitto onkin meille vain juridinen sopimus.

[/quote]

Tätä juuri tarkoitan, että miksi ihmiset joilla on lapsia ja on jo sitoutuneita toisiinsa ei sitten ryhdy tähän juridiseen sopimukseen, mikä sitä estää?

[/quote]

Miksi pitäisi?

[quote author="Vierailija" time="14.06.2013 klo 16:53"]

[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 21:44"]

Meillä kummallakin on omaisuutta sen verran, että kumpikaan ei tipahda tyhjän päälle eron tullessa.

Jos toinen kuolee, eläminen ei ole leskeneläkkeestä kiinni.

Elatusvelvollisuus....noh, eipä se näytä avioliitossakaan aina toimivan kuten laissa velvoitetaan (kaksi eri elintasoa taloudessa ja toinen kirjaimellisesti parsii sukkiaan kun ei ole varaa ostaa uusia eikä puoliso, useimmiten mies, anna rahaa. Johan näistä on täälläkin luettu). Meidän tapauksessa kummallakin on säästöjä joten työttömyys ei ainakaan aja toista konkurssiin jos toinen päättää, ettei aio elättää työtöntä. 

Tässä nyt muutamia perusteluita.

En ole jääräpää mutta en näe mitään syytä mennä naimisiin kun homma toimii näin avoliitossakin.

PS. Meillä mies kosi ja minä annoin rukkaset...

[/quote]

Se on aina mukavaa jos omaisuutta on niin paljon, ettei ole merkitystä sillä, voiko pitää hallussaan asunnon irtaimistoineen vai ei, ja omistuspaperit ja testamenttipuoli on erikseen tehty ja kunnossa, eikä ole väliksi vaikka joutuisi maksamaan mahdollisesti isompia perintöveroja, eikä tarvitse pelätä, että avopuolison suvun puolen perijät heittävät ulos asunnosta, ja kaikki lapset on jo syntyneet ja tunnustettu.

[/quote]

Itse asiassa tämä asunto on täysin miehen (ostettu ja maksettu jo ennen minua). Irtaimistokin taitaa olla pääsääntöisesti miehen (jotain toki ollaan yhdessä ostettu esim. sohvakalusto) enkä muutoinkaan jaksa itkeä yhden mikron perään (mitään arvokasta meillä ei ole ja väittäisin, että nämä kaikki tavarat voisi löytyä kirpparilta alta tonnin. Noh, ehkkä tv tekisi 500e lisää jos ei käytettynä löydy). Minulla on oma  asunto (jossa asuin ennen yhteenmuuttoa, laitoin sen vuokralle tuon jälkeen) joten kodittomaksi en jää.

Molemmilla on omat autot (nekin hommattu jo ennen yhteenmenoa ja lapsia).

Mieheni tai minä emme kokeneet isyyden tunnustamista mitenkään vaivalloisena. Käytiin lastenvalvojalla ruokaostosten lomassa. Koko tunnustamiseen taisi mennä hurjat 15 minuuttia, niiden muutaman kysymyksen vastaamiiseen kaksi minuuttia. No tietenkin tuo on tehty kaksi kertaa mutta meidän elämä ei kaadu tuohon puoleen tuntiin.

Mitään testamentteja ei olla tehty, ei olla koettu tarpeelliseksi juurikin sen takia, että kummallakin on omaisuutta eli tyhjän päälle ei kumpikaan jää jos toinen kuolee. Lapset sitten perivät mitä perivät.

Tietenkään kaikilla ei ole näin joten ehkä heille avioliitto on sitten parempi(?)

[quote author="Vierailija" time="14.06.2013 klo 09:03"]

Kertakäyttöinen instituutio, ei houkuttele! Avioliitto ei takaa mitään, puolisoita vaihdetaan kuin sukkia, tai sitten on näitä toisen ääripään ihmisiä, jotka ottaa kotona turpaansa mut erota ei voi kun ei ole varaa tai on noloo. 

Jonkun mielestä avoliitossa elävillä on aina takaportti auki. Ehkä niin, mutta mielestäni se on mahtava rakkauden osoitus puolisolta, että sitä takaporttia ei käytetä. Voi elää täysipainoista, onnellista elämää murehtimatta lähteekö puoliso takaportista, jos rakkaus on aitoa kummallekaan ei tule koskaan mieleenkään lähteä! Avioliitosta lähteminen taas on niin hankalaa, että siinä huonossakin liitossa roikutaan lasten tm. takia. Baarit on pullollaan pettäviä ukkomiehiä.... Avioliitto avain onneen? Ei mielestäni.

[/quote]

Ristiriitainen tuo sun viestisi. Ensin väität että avioliitosta lähdetään helposti, vaihdetaan puolisoa kuin sukkaa. Sitten väitätkin että avioero on hankala joten avioliitossa roikutaan vaikka se on huono, petetään vaan puolisoa. Kumminkohan tuo nyt sitten oikein on?

Eikä muuten se avioliitto sitä eroa aiheuta vaan ihmiset itse, harvemmin esim. minä mietin koko avioliittoa. Ei se ole mun elämässäni mitenkään iso asia eikä määritä parisuhdettani. Jos me joskus eroamme niin emme eroa siksi että olemme naimisissa vaan siksi ettei tämä parisuhde toimi. Ero olisi tullut vaikka olisimme avoliitossa. Avioliitto ei takaa onnea, mutta ei myöskään tuo onnettomuutta. Parisuhteen muodostamme me itse, ei mikään instituutio eikä yhteiskunta. Meillä on tasan samat mahdollisuudet onneen kuin avopareilla. Minusta on ihmeellistä miten avioliittoa pelätään, miksi ihmeessä? Miten se oikeasti sitä teidän parisuhdetta muuttaisi? Miksi se sitä huonontaisi? Avioliitto on vain paperinpala, parisuhteen muodostatte te itse ja myös hoidatte sen itse. Onnistuminen ei riipu siitä oletko aviossa vai avoliitossa.

[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 21:01"]

[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 22:55"]

Ai kauhee. Meillä on jo 3 lasta, omakotitalo, 2 autoa ja koira, enkä vieläkään halua mennä naimisiin. Tervetuloa 2013-luvulle.

[/quote]

No miksi ette toisiinne tahdo sitoutua...muuten kuin asuntovelan muodossa? 

[/quote]

En halua, että statuksekseni ikinä, koskaan milloinkaan voi mihinkään paperiin tulla eronnut.

Vanhempani olivat naimisissa, ja mitä se takasi? Ei yhtään mitään.

Minulle ei ole mitään merkitystä sillä, että olen solminut avioliiton valtion, jumalan, kirkon tai minkään muun edessä. Haluankin voida lähteä, jos alkaa siltä tuntumaan, en usko yhdessä pysymiseen jonkun sopimuksen takia. Ihmisiä eroaa todella paljon, vaikka ovat avioituneet, ei se suojaa eroamiselta, vaan se, minkälainen se suhde on.

Oma suhteeni? Olen tuntenut mieheni vuodesta 1992, yhdessä olemme on off suhteen jälkeen vuodesta 2006, lapsia on kaksi, molempien ainoat lapset ja mies menisi naimisiin, mutta kun minä en halua. Ollaan ihan tyytyväisiä ja onnellisia näin. Meillä ei koskaan uhkailla erolla eikä tosiaan olla eroamassa. Minun suvussani muutama sukupolvi taaksekin päin kaikki pariskunnat paitsi yksi ovat eronneet, miehen suvussa taas yksi eronnut pariskunta, muut onnellisissa naimisissa.

Ja siis kaksi lastamme ovat yhteisiä, ei niin, että molemmilla yksi lapsi. Sanoin ehkä vähän hassusti :) t. 66

[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 21:24"]

[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 21:07"]

[/quote]

Eikö kukaan halua kertoa miksi juuri ei HALUA naimisiin? varsinkin kun on jo monta lasta ja asunto?

[/quote]

Eikö kysymys pitäisi asettaa toisin päin, miksi joku haluaa naimisiin? Naimisiinmenohan on ihan ylimääräinen juttu, jonka voi tehdä jos niin haluaa. Itse en halua naimisiin, koska koen sen tarpeettomaksi ja ylipäätään koko instituutio on minulle ihan vieras, kun ovatkaan vanhempani eivät ole koskaan menneet naimisiin. Mies taas ei arvosta avioliittoa, koska hänen vanhemmillaan on ollut riitaisa suhde vuosikymmeniä, mutta naimisiin olisi heidän mielestään pakko mennä ja erota ei voi kun on kerran avioliitosta kyse, vaikka vuosikymmeniä on tapeltu päivittäin. 

[/quote]

Olisin huolissani jos mies kokee että avioliiton kanssasi olisi jotenkin huono asia ja verrattavissa hänen vanhempiinsa. Eiköhän löydy paljon eronneiden vanhempien lapsia jotka kuitenkin arvostavat avioliittoa. Jos mies ei haluaisi kanssani naimisiin epäilisin kyllä haluaako hän olla kanssani loppuelämänsä. 

Ja onhan siinä ne juridiset edut, mitä etuja on olematta naimisissa?

[/quote]

Noh, jos on itse esimerkiksi hyvin varakas. (Toki voi laatia avioehdon.) Mutta kun kerran kysyit. Eikä se tarkoita sitä, ettei rikas haluaisi jättää puolisolleenkin jotain, mutta avoliiton kanssa siitä voi ihan itse päättää, paljonko haluaa antaa. Jos avioliitossa vaikka toinen osoittautuu perräjäksi parin vuoden jälkeen, niin onpa kiva sitten sellaisen kanssa jakaa pesää. Mä mieluummin nostaisin silloin vain kytkintä.

Ja jos taas ero on sopuero, niin en ymmärrä, miksen jättäisi sille toisellekin jotain, jos hän esim. hoitaa myös minun lapsiani, niin että sielläkin päässä pärjätään :)

[quote author="Vierailija" time="14.06.2013 klo 12:54"]

Kannattaa oikeasti hoitaa taloudelliset asiat kuntoon, jos ei mene naimisiin. Avoliitto ei ole sama asia kuin avioliitto, ja jos avoliitossa puoliso esimerkiksi kuolee yllättäen, eikä ole tehnyt testamenttia avopuolison hyväksi, voi käydä tosi köpelösti. Samoin avioerossa.

[/quote]

Kerro, millä lailla voi käydä tosi köpelösti? Minun omaisuuteni (mm. sijoitusasunto) perisi lapseni. Sitä hallitsisi ennen heidän täysi-ikäistymistään heidän huoltajansa -ta daa avomieheni, eli lasteni isä. Asuntomme kuuluisi lapsille, jotka ovat edelleen alaikäisiä. Myisivätkö he sen isän alta joskus pois ja jättäisivät isän ahdinkoon? I don't think so! Voisin tietysti tehdä testamentin, jos epäilisin, ettei mies selviydy, ei siihen avioliittoa tarvita. Mieheni on jo 62v, saisiko hän leskeneläkettä, kun tapasimme vuonna 2006? Itse en häneltä saisi mitään, jos hän kuolisi, olen se varakkaampi osapuoli.

Vai mitä kohtaa mä en nyt ymmärrä?

[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 20:40"]

[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 19:58"]

[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 00:34"]

20v yhdessä ja kolme lasta, kihloissa edelleen eikä haluja naimisin :D

[/quote]

Eikö kukaan halua kertoa miksi juuri ei HALUA naimisiin? varsinkin kun on jo monta lasta ja asunto?

[/quote]

Hiljaisuus kertoo paljon .

[/quote]

No syitähän voi olla monia? Onko koulut jääny kesken, kun et pysty noinkaan pieneen mielikuvaharjoitteluun?

Ja paljaalla naiminen on päätös valmiudesta sitoutua yhteiseloon vähintään 20 vuodeksi.

Eikö aikuinen ihminen ole kykeneväinen sitoutumaan ilman avioliittoa?

[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 21:24"]

[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 21:07"]

[/quote]

Eikö kukaan halua kertoa miksi juuri ei HALUA naimisiin? varsinkin kun on jo monta lasta ja asunto?

[/quote]

Eikö kysymys pitäisi asettaa toisin päin, miksi joku haluaa naimisiin? Naimisiinmenohan on ihan ylimääräinen juttu, jonka voi tehdä jos niin haluaa. Itse en halua naimisiin, koska koen sen tarpeettomaksi ja ylipäätään koko instituutio on minulle ihan vieras, kun ovatkaan vanhempani eivät ole koskaan menneet naimisiin. Mies taas ei arvosta avioliittoa, koska hänen vanhemmillaan on ollut riitaisa suhde vuosikymmeniä, mutta naimisiin olisi heidän mielestään pakko mennä ja erota ei voi kun on kerran avioliitosta kyse, vaikka vuosikymmeniä on tapeltu päivittäin. 

[/quote]

Olisin huolissani jos mies kokee että avioliiton kanssasi olisi jotenkin huono asia ja verrattavissa hänen vanhempiinsa. Eiköhän löydy paljon eronneiden vanhempien lapsia jotka kuitenkin arvostavat avioliittoa. Jos mies ei haluaisi kanssani naimisiin epäilisin kyllä haluaako hän olla kanssani loppuelämänsä. 

Ja onhan siinä ne juridiset edut, mitä etuja on olematta naimisissa?

[/quote]

Ei mies koe että avioliitto kanssani olisi huono asia, vaan meillä on molemmilla kokemuksia, kuinka avioliitto ei takaa onnellisuutta, vaan hyvään parisuhteeseen tarvitaan jotain ihan muuta. Juridiset edut ovat loppujen lopuksi hyvin pienet, lähinnä leskeneläke on enää erona Ja eiköhän sekin tule muuttumaan seuraavan viiden vuoden aikana, avio- ja avoliittolakejahan muutettiin jo kertaalleen ja tulee uudelleen käsittelyy pian ja samoin on perintökaaren kohdalla.