Raskaustesti Nega, pitäisi kiljua onnesta, mutta ei...

Kerron nyt nopeasti hiukan taustatietoa:

Olen 24-vuotias, aviomieheni 26-vuotias ja tana kesana meille tuli ensimmainen haapaiva ja yhteisia vuosia takana yhteensa 3.

Mieheni on vakitoissa, mutta itse opiskelen ja olen melkein loppusuorassa opinnoissani. Vauvakuumetta emme kummatkaan ole poteneet tiettavasti ainakana viela :D Alusta asti on ollut selvaa meille molemmille etta lapset ovat enemman kuin tervetulleita meidan perheeseen, mutta ei viela muutaman vuoteen mielellaan...olemme alustavasti miettineet etta ehka sitten  kun minakin olen kerennyt olemaan hiukan tyoelamassa tai ainakin edes valmistunut, niin sitten voitaisiin jattaa ehkaisyt pois. Mutta talla hetkella kaytamme ehkaisyna keskeytettya yhdyntaa. Nain ollaan menty jo melkein kaksi vuotta ja yllattavan luottavaisin mielin :D joskus kondomiakin kaytetaan mutta aika harvakseltaan kun tulisi hyvin kalliiksi jos kondomin tarvii jokaiselle paivalle. Toki tiedostamme, etta keskeytetty yhdynta ei ehkaisyna ole kovin luotettava ja ollaankin puhuttu etta jos niin sinnikas vauva on etta sikiaa keskeytysta yhdynnasta niin olkoon se sitten tarkoitettu niin ja tietysti olisi ihana yllatys, mutta siihen emme tahtaa talla hetkella tietoisesti kuitenkaan.

Mutta auta armias joka kuukausi jos ollaan menty pikkaisen huolimattomasti, ehka vedetty ulos turhankin myohaan. Joskus lahdetty toiselle kierrokselle ym. niin toki olen "pelannyt" raskautta ja saanut "raskausoireita" ja kauhulla odottanut seuraavia menkkoja mutta jotenkin aina pms hoyryissani olenkin alkanut ihan odottaa etta eivatpa ne menkat tulisikaan ja sitten kun menkat ovat alkaneet niin kauhee pettymys ja tuntuu ihan kauheen surulliselle ja en nae ymparillani yhtakkia mitaan muuta kuin vauvoja ja raskausmahoja.

Ja tama ilmio siis aina tapahtuu silloin jos huomaan etta ollaan oltu turhan varomattamia tai jos olen muka kokenut jonkinlaisia ensiraskauden oireita. Juuri tanaan on meneillaan tallainen paiva...menkat alkoi ja suoraan sanottuna vituttaa. Menkat oli jopa kaksi paivaa myohassa ja tiedan etta viime oviksen aikaan mentiin vahan varomattamasti. Viime aikoina koin etta rintoja sarkee ja pahaa-oloakin oli havaittavissa ja miehelle hiukan panikoin jo ja han sanoi etta no jos vauva tulee niin se on sitten tarkoitus ja iloinen yllatys mutta jos menkat tulee niin huh helpotus. No kerroin just miehelle etta menkat alkoi ja han oli ihan etta jipii ma tiesin huh! 

Yritin muka esittaa helpottunutta ja iloista. En halua myontaa tallaista typeraa vauvakuumetta kenellekaan...ja nyt taas seuraavassa kierrossa jos olemme varovaisia niin vauvakuume ajatukset taas sinkoaa taivaan tuuliin...

Mutta on tama niin tunteita raastavaa...

Onko mulla kohtalontovereita? Onko vinkkia miten paasta mahdollisimman nopeasti eroon vauvakuumehoyryista?

Kiitan jo etukateen <3