Onko itseään huomattavasti nuoremman kanssa seurusteleva aina lapsellinen?
Kommentit (19)
ei, voihan se nuorempikin olla syntynyt vanhoihin nahkoihin ja olla kiinnostunut vain vanhusten asioista.
Olen tietenkin. Mennessäni aikoinaan (suurperheen leskiäitinä) naimisiin itseäni 16 vuotta nuoremman miehen kanssa naimisiin olin luonnollisesti lapsellinen ja jälkeenjäänyt...
Vai olinko sittenkään?
Nyt 10 vuotta myöhemmin on vaikea uskoa, että olisin ollut.
Avioliitto kukoistaa, akateemiset saavutukset ovat lisääntyneet huimasti, työt siirtyneet paremmin palkattuihin, lapset voivat hyvin... ja olen kovin onnellinen.
Olisiko se onni sitten sitä "lapsellisuutta ja jälkeenjääneisyyttä".
Jos on niin suosittelen muillekin sen tavoittelemista.
:D
Mitä väliä vaikka olisi jos on onnellinen eikä satuta ketään eikä tee mitään lainvastaista?
olen 34-vuotias mies ja seurustelen 24-vuotiaan naisen kanssa. Näen kumppanini iässä vain hyviä puolia. Hänellä on yliopisto-opintojen vuoksi vilkas sosiaalinen elämä ja paljon älyllisiä virikkeitä. Hänellä on nälkää kokea asiota ja nauttia elämästä. Teemme yhdessä paljon emmekä nysvää kotona. Hyvää seksiä riittää, ja kyllä kumppanin hehkeää ulkonäköäkin osaa arvostaa.
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 21:33"]
Tai jotenkin jälkeenjäänyt?
[/quote] En pidä itseäni jälkeenjääneenä, toistaiseksi. Mun mies huom oli n 15 v nuorempi ja oltiin sentään yhdessä vuosia. Mies oli kyllä fiksumpi ja nokkelampi jne.
Usein on, mutta turha kuvitella että he tulevat sen itse tänne myöntämään :D Veljelläni on adhd ja vaikeuksia sitoutua pysyvästi. Iän myötä impulsiivisuus on pahentunut ja hän on muuttunut sosiaalisesti lapsellisemmaksi ja arvaamattomammaksi kuin oli alle kolmekymppisenä (nyt on viisikymppinen) vaikka on korkeasti kouluttautunut ja tehnyt jo pitkän uran. Hän jätti muutama vuosi sitten perheensä ja alkoi seurustella vähän päälle parikymppisen tytön kanssa, joka on jopa ikäistään lapsellisempi. Yhdessä kapinoivat kuin teinit.
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 23:24"]
olen 34-vuotias mies ja seurustelen 24-vuotiaan naisen kanssa. Näen kumppanini iässä vain hyviä puolia. Hänellä on yliopisto-opintojen vuoksi vilkas sosiaalinen elämä ja paljon älyllisiä virikkeitä. Hänellä on nälkää kokea asiota ja nauttia elämästä. Teemme yhdessä paljon emmekä nysvää kotona. Hyvää seksiä riittää, ja kyllä kumppanin hehkeää ulkonäköäkin osaa arvostaa.
[/quote]
Vaikuttaa kivalta persoonalta, eikun anteeksi, ethän sä siitä mitään kirjoittanutkaan. Pointtisi oli että tyttö stimuloi aistejasi ja intressejäsi ja harrastatte paljon seksiä.
Vaikutat hmmm...ikäistäsi lapsellisemmalta. Ja provolta.
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 23:36"]
Usein on, mutta turha kuvitella että he tulevat sen itse tänne myöntämään :D Veljelläni on adhd ja vaikeuksia sitoutua pysyvästi. Iän myötä impulsiivisuus on pahentunut ja hän on muuttunut sosiaalisesti lapsellisemmaksi ja arvaamattomammaksi kuin oli alle kolmekymppisenä (nyt on viisikymppinen) vaikka on korkeasti kouluttautunut ja tehnyt jo pitkän uran. Hän jätti muutama vuosi sitten perheensä ja alkoi seurustella vähän päälle parikymppisen tytön kanssa, joka on jopa ikäistään lapsellisempi. Yhdessä kapinoivat kuin teinit.
[/quote]
Miten mielestäsi minun , suurperheen leskiäidin , lapsellisuus näkyi siinä kun aikoinaan 10 v sitten suostuin vastuullisen , kypsän, hauskan ja älykkään itseäni 16 vuotta nuoremman kumppanini vaimoksi?
Miehen joka oli paitsi "hot" myös isoin kirjaimin arjenhallinassa LÄSNÄ syöpävuosinani ja joka ennen muuta vastasi intellektuaalisiin haasteisiini eli saatoin jakaa lisensiaattityön haasteet kanssaan?
EIkä muuten ole vaikeuksia sitoutua pysyvästi (ensimmäinen, miehen kuolemaan päättynyt avioliitto kesti 19 vuotta)...
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 23:43"]
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 23:36"]
Usein on, mutta turha kuvitella että he tulevat sen itse tänne myöntämään :D Veljelläni on adhd ja vaikeuksia sitoutua pysyvästi. Iän myötä impulsiivisuus on pahentunut ja hän on muuttunut sosiaalisesti lapsellisemmaksi ja arvaamattomammaksi kuin oli alle kolmekymppisenä (nyt on viisikymppinen) vaikka on korkeasti kouluttautunut ja tehnyt jo pitkän uran. Hän jätti muutama vuosi sitten perheensä ja alkoi seurustella vähän päälle parikymppisen tytön kanssa, joka on jopa ikäistään lapsellisempi. Yhdessä kapinoivat kuin teinit.
[/quote]
Miten mielestäsi minun , suurperheen leskiäidin , lapsellisuus näkyi siinä kun aikoinaan 10 v sitten suostuin vastuullisen , kypsän, hauskan ja älykkään itseäni 16 vuotta nuoremman kumppanini vaimoksi?
Miehen joka oli paitsi "hot" myös isoin kirjaimin arjenhallinassa LÄSNÄ syöpävuosinani ja joka ennen muuta vastasi intellektuaalisiin haasteisiini eli saatoin jakaa lisensiaattityön haasteet kanssaan?
EIkä muuten ole vaikeuksia sitoutua pysyvästi (ensimmäinen, miehen kuolemaan päättynyt avioliitto kesti 19 vuotta)...
[/quote]
Ei uskois lisuriksi kun tulkitsee kohdan "usein on" tarkoittavan "aina on".
Valitettavan usein on niin että henkisesti nuoruusvuosiinsa taantunut mies viihtyy nuoruusvuosiaan viettävän naisen kanssa, se on aivan luonnollista.
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 23:57"]
Ei uskois lisuriksi kun tulkitsee kohdan "usein on" tarkoittavan "aina on".
Valitettavan usein on niin että henkisesti nuoruusvuosiinsa taantunut mies viihtyy nuoruusvuosiaan viettävän naisen kanssa, se on aivan luonnollista.
[/quote]
Joskus noinkin. Ja usein ei.
Lisuri on muuten se lisensiaattityö, ei ihminen, joka on sen tehnyt.
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 00:00"]
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 23:57"]
Ei uskois lisuriksi kun tulkitsee kohdan "usein on" tarkoittavan "aina on".
Valitettavan usein on niin että henkisesti nuoruusvuosiinsa taantunut mies viihtyy nuoruusvuosiaan viettävän naisen kanssa, se on aivan luonnollista.
[/quote]
Joskus noinkin. Ja usein ei.
Lisuri on muuten se lisensiaattityö, ei ihminen, joka on sen tehnyt.
[/quote]
Ainakin lääketieteen lisensiaatit kutsuvat itseään ihan yleisesti lisureiksi.
Mun mies ainakin on. Olin vain itse liian tyhmä tajuamaan sitä päälle 20v, kun tapasimme....
aloin seurustelemaan 19 vuotiaana 29 vuotiaan miehen kanssa...seurustelimme 5 vuotta kunnes tajusin itse "kasvavan ohi" hänestä, halusin jo jotain muutakin kun vain baareissa hengailua joka viikonloppu mitä hän rakasti, tajusin että hitto seurustelen äijän kanssa joka on käynyt jo 15 vuotta hotelli vantaalla eikä hänen kuviot muutu miksikään joten päätin jättää hänet ja nyt reilu vuosi eron jälkeen odotan esikoistani ihanan ja vain vuotta vanhemman miehen kanssa joka on paljon kypsempi ja tällä hetkellä tämä eksä seurustelee minua vielä pari vuotta nuoremman kanssa :)
Varsinkin yli kolmekymppinen joka seurustelee 22-vuotiaan tytön kanssa!
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 00:07"]
Ainakin lääketieteen lisensiaatit kutsuvat itseään ihan yleisesti lisureiksi.
[/quote]
Ok. Pahoittelen virhettäni. Meillä vain työ on lisuri ja työn tekijä on lisensiaatti tai "L-aatti".
Mä seurustelin parikymppisenä nelikymppisen kanssa jonka piti jatkuvasti olla inttämässä kaikken kanssa ja kaikessa oikeassa. Hakeutui koko ajan älyttömiin konflikteihin kun ei kestänyt keltään mitään arvostelua. Mä olin sille varmaan tosi helppoa seuraa, kuuntelin ja ihailin vain. Mun seurusteluni sen ukon kanssa liittyi oman arvostelukyvyn puutteeseen nuorena. Sit kun tuli järkeä lisää niin näin sen miehen aivan eri silmin ja lähdin aika nopeasti nostelemaan :D
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 23:42"]
Vaikuttaa kivalta persoonalta, eikun anteeksi, ethän sä siitä mitään kirjoittanutkaan.
[/quote]
En kirjoittanutkaan. Kuten viestissäni aivan selvästi sanoin, kommentoin ainoastaan seurustelukumppanini ikää ja miten siitä ei mielestäni seuraa mitään negatiivista. Minkä takia haluat lukea viestiini jotakin sellaista, mitä siinä ei ole? -m34
ei