Asiaa naapurin ja meidän kasvatuseroista
Meinaa mennä hermot, kun meidän naapurit ja me kasvatamme lapsiamme NIIIIN eritavalla. Esimerkkejä on paljon, mutta tässä yksi joka juuri tapahtui (ja tapahtui edellisen kerran eilen illalla)
Meidän poika tulee hakemaan jäätelöä, koska kaverikin hakee omasta kodistaan itselleen jätskin. Minä en anna meidän pojalle, koska kohta on ruoka ja jätski on luvattu ruuan jälkeen. Siitä tulee pojalle kovalle itku kun kaveri saa ja hän ei. Miksi hänen äiti on niin tiukka ettei anna jätskiä ja kaveri saa syödä niitä niin paljon kun haluaa ja millon haluaa. Yritä siinä sitten selittää, kun poika vaan ei käsitä miksi meillä ei ole asiat yhtä hyvin jätskin suhteen kuin naapurilla. Asiaha ei meille kuulu miksi heillä mätetään jäätelöä monta kertaa päivässä, mutta tätä ei poika ymmärrä. Ymmärrän kyllä, että pojalle tulee paha mieli, mutta en jousta tässä asiassa.
Jos poika on naapurissa leikkimässä niin naapuri saattaa syöttää meidän lapsille pullaa, keksejä, suolatikkuja, jätskiä, mehua, limpparia yms yms... Meillä ollaan tarkkoja ruoka-ajoista ja yleensäkin ruuasta, mutta naapurissa ei. Sen kyllä näkee myös naapureista, että suuhun laitetaan mitä ja milloin sattuu. Meillä lapset saa herkutella, mutta tietyissä rajoissa ja sen jälkeen kun oikea ruoka on syöty. Minä aina huolehdin, että naapurin lapset ovat syöneet ruuan ennen kuin annan heille jätskiä tms... Olisi kiva jos naapurit ajattelisivat samoin, eikä syöttäisi meidän lapsia pullalla juuri ennen ruokaa.
Olen yrittänyt sanoa lapsille, että ei saa ottaa naapurissa herkkuja ennen ruokaa jne.. Lapset ei tunne kelloa eivätkä osaa sitten ajatella, koska saisivat syödä ja koska ei. Mielestäni se olisi aikuisen tehtävä.
Naapuri selittää miten heidän lapsille ei ruoka maistu. Ei kuitenkaan ymmärrä, miten kauhean määrän energiaa lapset saa niistä herkuista ja jos ruualla juo kaksi isoa tuoppia vahvaa kaakaota niiin en ihmettele miksi ruoka ei maistu!!
Kiitos kun sain purkautua :)
Kommentit (53)
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 10:50"]
Niin ja olen yrittänyt naapurillekin asiasta sanoa hienovaraisesti, mutta ei ne vihjailua ole ymmärtäneet. En kuitenkaan haluaisi sanoa kovin topakasti, ettei minua ymmärretä väärin...
AP
[/quote]
Oma moka sit, jos et uskalla sanoa, oikeasti.
Miten sinut voi ymmärtää väärin?
Ilmoita naapurille teidän perheen tavat ja sano, että muiden on pakko toimia samalla tavalla, koska sinä niin sanot. Olet aikuinen, sinä saat päättää.
Huh huh, meidän lapsella on samanlainen kaveriperhe, mutta Luojan Kiitos eivät asu naapurissa, joten on paljon satunnaisempaa.
Syökööt lapsi sitten aikuisena itsensä läskiksi jos niikseen on, lapsuudenkodista sellaista mukaanotettavaa anneta.
No mutta kun mielestä ei ole sen naapurin tehtävä tietää koska teillä on ruoka tai estää omaa lastaan syömästä sen takia. Sun täytyy itse jotenkin hoitaa tämä asia, pyydät vaikka lapset teille ennen ruok-aikaa tai jotain. Jätskijuttuun voit sanoa lapsellesi, että sinä saat ruoan jälkeen. Ei se lapsi siitä rikki mene jos pettyy.
Ei mene rikki ei ja niinhän minä olen sanonutkin. Tämä pettymys vaan tulee joka ikinen päivä ja parhaillaan pari kolmekin kertaa päivässä. Ei ole naapurin tehtävä tietää meidän ruoka-aikoja, mutta varmasti tietävät kun meillä on niin tarkat ruoka-ajat. Ja tietävät ettei meillä napostella ruokailuiden välissä. Olen sanonut, että meidän lapsille ei saa antaa herkkuja, mutta sanoin sen nätisti. Pitäisi varmaan käydä sanomassa sitten niin topakasti, että menisi jakeluun :/ Ihania naapureita ovat, mutta meidän metodit ei ihan kohtaa. Eikä omaa lastaan tarvitsekaan estää syömästä. Kuten sanoin niin ei ole meidän asia kuinka naapurit syö. Kuitenkin olisi hyvä muistaa, että kaikilla ei ole joka päivä karkkipäivä eikä herkkupäivä.
No voi herranjumala. Meillä muillakin on naapureita, ja kaikilla perheillä on se oma elämänsä ja oikeus elää sitä. Eivät he naapurissa voi tietää, että sinä siellä kotonasi hellit pahaa mieltäsi, he yrittävät olla reiluja ja kohdella lastasi kuin omaansa.
Nyt menet ja sanot, että sovitaanko, että ette anna lapselleni mitään herkkuja ikinä, koskaan, milloinkaan, koska se tekee teidän elämänne hankalaksi. Voitte samalla myös sopia, että lapsi ei ylipäänsä mene naapuriin kylään sisälle ennen kuin on käynyt kysymässä sinulta ja naapurilta luvan. Sekin voi nimittäin olla lievästi rasittavaa, jos lapsesi pyörii naapurissa jatkuvasti.
Sinun murheesi on onneksi maailman pienimmästä päästä, ja sinulla on kivat naapurit ja lapsella kivat kaverit heidän lapsistaan. Sellainen käyttäytymismalli ylipäänsä on erittäin rasittavaa, että vihjaillaan ja sitten, kun toinen ihminen ei sitä vihjailua ymmärrä, haukutaan häntä selän takana. Sanot suoraan että sovitte tällaiset säännöt, niin eiköhän asia ala selvitä.
Ap, ongelma on tässä se, että kasvatat väärin. Lapsesi on hirveä läskiperse teininä, kun nyt kaikki kielletään. Sitten kun karkkipussin voi hakea kaupasta itse eikä äiti ole kieltämässä, se haetaan joka päivä. Otappa naapureilta mallia.
Mulla on jotakuinkin ap:n kaltainen äiti.
Kaikki oli aina kiellettyä ja mistään asiasta ei koskaan joustettu pätkääkään.
Nyt aikuisena äiti ihmettelee miksen pidä yhteyttä. (Ja syön muuten joka päivä karkkia, kun vihdoinkin saan päättää asian itse, mutta läski en ole silti.)
Naapureille ei kuulu toisen naapurin kasvatustavat. Sun täytyy kasvattaa se oma pentusi, kun se ei selkeästi tottele sua ja siinä ole mitään tekemistä kellon kanssa. Lapsesi voi tulla kysymään saako syödä tai soittaa sulle. Voit myös kieltää ottamasta mitään herkkuja. Jos tulisit mulle säätämään jotain niin eipä olisi meille enää tulemista. Mun lapset syö silloin jäätelöä, kun meille sopii ja piste.
Naapureille ei kuulu toisen naapurin kasvatustavat. Sun täytyy kasvattaa se oma pentusi, kun se ei selkeästi tottele sua ja siinä ole mitään tekemistä kellon kanssa. Lapsesi voi tulla kysymään saako syödä tai soittaa sulle. Voit myös kieltää ottamasta mitään herkkuja. Jos tulisit mulle säätämään jotain niin eipä olisi meille enää tulemista. Mun lapset syö silloin jäätelöä, kun meille sopii ja piste.
Mitäs jos: sanot niille omille lapsillesi, että MITÄÄN tarjoiluja ei oteta MISSÄÄN vastaan, ennen kuin on sinulta käyty kysymässä lupa? Niin ei tarvitse ruveta naapureita kasvattamaan sen kummemmin.
Mulle voi sanoa, että lapselle ei saa tarjota herkkuja. Olen vain tyytyväinen koska säästyy nekin rahat. Olisit kiitollinen niistä herkuista. Mun 9v. kiva pokka ei saa mitään herkkuja kavereilla, että tämmösiä pihistejä on suurin osa. Herkkuja saa syödä, jos saisi. Kasvavalle lapselle maistuu ruokakin vaikka olisi herkkuja syönytkin. T.11
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 11:22"]
Mulla on jotakuinkin ap:n kaltainen äiti.
Kaikki oli aina kiellettyä ja mistään asiasta ei koskaan joustettu pätkääkään.
Nyt aikuisena äiti ihmettelee miksen pidä yhteyttä. (Ja syön muuten joka päivä karkkia, kun vihdoinkin saan päättää asian itse, mutta läski en ole silti.)
[/quote]
No nyt kyllä tulkitset ihan omiasi! Missä ap sanoo, että kaikki on kiellettyä? Ei taida sanoa missään. Kertoo, että kyllä heilläkin saa herkutella, mutta vasta kun on syöty kunnon ruokaa. Johan sinä olet pikkumainen. Olisitko sitten tyytyväinen, jos äitisi olisi antanut syödä herkkuja rajattomasti ja hampaasi olisivat nyt syöpyneet olemattomiksi, diapetes ja liuta muita vaivoja sairaskertomuksessa ja naama finninarpia täynnä?
Karkki ja herkut ei vaan ole mitään päivittäistä ravintoa ja pääenergianlähde kenellekään.
Mä en kanssa tajua, että miksi naapureilla pitäisi olla samat kasvatusmetodit. Jos sun lapsesi on naapurissa kylässä, niin kyllä siellä mennään naapurin säännöillä. Jos et halua, että lapsi syö naapurissa, niin sun pitää sopia, että lähettävät kotiin ennen kuin alkavat syömään jätskejä/karkkia/pullaa/kaakaota. Mutta et voi tietenkään kieltää naapureita syömästä jätskiä.
Jos sitten naapureiden herkkujen syönti on liikaa, niin sitten ei pidä päästää lasta naapuriin niitä syömään.
Maailmassa on aina se tilanne, että ihmisillä on eri tavat ja säännöt. Niihin pitää vain sopeutua.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 11:22"]
Mulla on jotakuinkin ap:n kaltainen äiti.
Kaikki oli aina kiellettyä ja mistään asiasta ei koskaan joustettu pätkääkään.
Nyt aikuisena äiti ihmettelee miksen pidä yhteyttä. (Ja syön muuten joka päivä karkkia, kun vihdoinkin saan päättää asian itse, mutta läski en ole silti.)
[/quote]
Et sitten tainnut lukea ap:n tekstiä: Jätski ruoan jälkeen, ei ennen, mikä on ihan normijärkevä asia, mutta vaikea ylläpitää, kun naapurissa kylvetään kaiken maailman välipaloja ympäriinsä ilman mitään tolkkua.
Olisit kiitollinen äidillesi edes siitä ettet nyt sitten ole läskiperse, vaikka muuten kannatkin kaunaa. Lihavuuden vankka perusta hyvin usein luodaan jo lapsuudessa.
Enpä usko, että teillekään olisi ihan sama jos naapuri syöttäisi teidän lapsia miten sattuu?! Meidän poika ei ole koskaan ollut naapurissa sisällä leikkimässä! Pari kertaa on käynyt heidän vessassaan pissalla.
Teidän mielestäkö minun pitäisi antaa lapsten syödä karkkia ja herkkuja niin paljon kun haluaa? Jättää ruuat antamatta (turhaa antaa kun eihän se sitten maistu kun on maha herkkuja täynnä) ja syöttää vaan herkkuja?
Ihme porukkaa täällä. Nyt ymmärrä miksi nykypennut on semmosia kun ovat!
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 11:32"]
Mulle voi sanoa, että lapselle ei saa tarjota herkkuja. Olen vain tyytyväinen koska säästyy nekin rahat. Olisit kiitollinen niistä herkuista. Mun 9v. kiva pokka ei saa mitään herkkuja kavereilla, että tämmösiä pihistejä on suurin osa. Herkkuja saa syödä, jos saisi. Kasvavalle lapselle maistuu ruokakin vaikka olisi herkkuja syönytkin. T.11
[/quote]
Juu, sipsiä ja karkkia vaan naama täyteen ja sitten terveelliselle aterialle. Jep jep. Toivottavasti sitten jatkossa löydät läskiperseellesi mitoitukseltaan sopivia vaatteita. Jos vaikka puntteja lyhentämällä tulisi sopivia...
Minä tekisin sille tuputtajaperheelle kepposen. Miksei sun lapsilla ole ketään muuta kaveria?
Hienoa Ap, jatka vaan samaan malliin.Sinun lapsista tulee samanlaisia kuin meidän naapurin mukuloista.Kaikki herkut kortilla joten kun kyläilevät meillä, saan aina hämmästellä sitä ahneuden määrää millä mättävät herkkuja.Ja jos ei ole herkkuja näkyvillä, niitä mongutaan ja tietävät jopa kaapin missä meillä karkit ovat.Oma lapseni on aina saanut herkkuja rajattomasti, kunhan ruoka on syöty.Ikää 14, pituus 172cm ja paino peräti 49kg...että ei ole paino-ongelmia.Luulenpa että omasi ovat samanlaisia,vinkuvat herkkuja ja esittävät viattomasti kotona muuta.
Niin ja olen yrittänyt naapurillekin asiasta sanoa hienovaraisesti, mutta ei ne vihjailua ole ymmärtäneet. En kuitenkaan haluaisi sanoa kovin topakasti, ettei minua ymmärretä väärin...
AP