Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Asiaa naapurin ja meidän kasvatuseroista
10.06.2013 |
Meinaa mennä hermot, kun meidän naapurit ja me kasvatamme lapsiamme NIIIIN eritavalla. Esimerkkejä on paljon, mutta tässä yksi joka juuri tapahtui (ja tapahtui edellisen kerran eilen illalla)
Meidän poika tulee hakemaan jäätelöä, koska kaverikin hakee omasta kodistaan itselleen jätskin. Minä en anna meidän pojalle, koska kohta on ruoka ja jätski on luvattu ruuan jälkeen. Siitä tulee pojalle kovalle itku kun kaveri saa ja hän ei. Miksi hänen äiti on niin tiukka ettei anna jätskiä ja kaveri saa syödä niitä niin paljon kun haluaa ja millon haluaa. Yritä siinä sitten selittää, kun poika vaan ei käsitä miksi meillä ei ole asiat yhtä hyvin jätskin suhteen kuin naapurilla. Asiaha ei meille kuulu miksi heillä mätetään jäätelöä monta kertaa päivässä, mutta tätä ei poika ymmärrä. Ymmärrän kyllä, että pojalle tulee paha mieli, mutta en jousta tässä asiassa.
Jos poika on naapurissa leikkimässä niin naapuri saattaa syöttää meidän lapsille pullaa, keksejä, suolatikkuja, jätskiä, mehua, limpparia yms yms... Meillä ollaan tarkkoja ruoka-ajoista ja yleensäkin ruuasta, mutta naapurissa ei. Sen kyllä näkee myös naapureista, että suuhun laitetaan mitä ja milloin sattuu. Meillä lapset saa herkutella, mutta tietyissä rajoissa ja sen jälkeen kun oikea ruoka on syöty. Minä aina huolehdin, että naapurin lapset ovat syöneet ruuan ennen kuin annan heille jätskiä tms... Olisi kiva jos naapurit ajattelisivat samoin, eikä syöttäisi meidän lapsia pullalla juuri ennen ruokaa.
Olen yrittänyt sanoa lapsille, että ei saa ottaa naapurissa herkkuja ennen ruokaa jne.. Lapset ei tunne kelloa eivätkä osaa sitten ajatella, koska saisivat syödä ja koska ei. Mielestäni se olisi aikuisen tehtävä.
Naapuri selittää miten heidän lapsille ei ruoka maistu. Ei kuitenkaan ymmärrä, miten kauhean määrän energiaa lapset saa niistä herkuista ja jos ruualla juo kaksi isoa tuoppia vahvaa kaakaota niiin en ihmettele miksi ruoka ei maistu!!
Kiitos kun sain purkautua :)
Kommentit (53)
Joskus? Jos joka päivä on joskus niin... Tai ei joka päivä, vaan kesäisin huhti-lokakuu. Itse arvostamme laadukasta ruokaa ja teemme työtä, että perhe saa hyvää laadukasta ruokaa. Herkut ei ehkä ole meillä ihan perusherkkuja joita lähes kaikki muut syövät, mutta meille ne ovat herkkuja (myös lapsille). Juhlissa lapset saavat syödä mitä vaan ja miten paljon vaan, mutta arki on arki. Kesällä 1 jätski päivässä on täysin riittävä. (minusta liikaakin, mutta en nipota ;) ) Meidän lapset eivät ole koskaan juoneet limpparia ja eivät edes halua juoda. Tietävät sokerin, lisä- ja väriaineiden ym vehnäjauhomössöjen terveysvaikutukset. Kuitenkin ovat vielä sen verran pieniä, että kun naapuri tarjoaa herkkuja niin mieli tekee ottaa ja sitten ottavat. Joskus ovat kieltäytyneetkin ja sitten innolla kertovat että he eivät ottaneet :)
Nyt tehtiin lasten kanssa sovinto, että mitään ei oteta ilman äidin tai isän lupaa. Toivotaan, että tämä muistetaan sitten tositilanteen tullen :)
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä naapurilla syömisestä vielä sen verran että tytölläni on kaveri joka on aina ollut ruuan perään meillä. Aluksi ajattelin että on vaan herkkujen perään koska niitä ei heidän kodissaan pahemmin ole mutta myös ruokaakin odottaa aina saavansa. Jos kokkaan niin hän tulee käyskentelemään keittiössä ja mainitsee "voi kuinka tuoksuu herkulliselle" tai "mulla on oikeasti kova nälkä" No eihän siinä ole voinut muutakun tarjota hänellekin ja ihan ilolla olen sen oikeastaan tehnytkin mutta koska hän on usein meillä olemme lähiaikoina päättäneet hieman rajoittaa eli joskus olemme jopa lähettäneet kotiin ruokailun ajaksi koska en tietenkään halua vieraan lasta syötellä usein kun muutenkin ruokakulut ovat huimaavat.
Ruokaa enemmän on harmittanut se että aina kun oma lapseni ottaa jäätelöä, jogurttia tai muroja niin kaverilla on tarjottu kanssa tai oma työttöni tarjoaa automaattiseti koska tietää että on väärin syödä toisen nokan alla eikä tarjoa toiselle. Joskus kun murot ja jogurtit tuppasivat loppumaan turhankin nopeasti sovin tyttöni kanssa että jos haluat itse ottaa välipalaa niin kaverin on mentävä kotiin tai lähettää hänet huoneeseen koska muuten hänellekin on tarjottava. Kyllä tyttöni kaverillakin joskus käy mutta siellä nyt harvemmin tarjotaan muuta kun leipää.
Miten teillä tehdään niissä tilanteissa kun perheessä syödään tai lapsi syö välipalaa ja kaveri on läsnä? Tarjoatteko aina vai lähetättekö huoneeseen odottamaan? Onko teidän mielestä myös täysin väärin että oma lapsi syö vaikka jogurttia ja vieras katsoo vierestä? Varsinkin jos kyseessä on sama kaveri joka käy usein niin tällä syömisellä voi olla isokin vaikutus.
Meillä kyllä tarjotaan aina kaverillekin. Tosin usein kaveri ei halua ottaa esim jogurttia, koska meillä se jogurtti on maustamatonta jossa sitten on marjoja tai siemeniä tms ja useat lapset eivät ole tottuneet semmoiseen sokerittomaan jogurttiin. Sille lähinnä irvistellään :D Leipää kyllä sitten syövät ja hedelmiä. Jos paistan lettuja niin ne uppoaa kaikille kavereille. Tosin niittenkin lettujen päälle pitäisi olla hilloa, aidot marjat eivät kelpaa.
19! Pakko tuottaa sulle pettymys. Mun poika on kilpauimari ja vielä kaupungin parhaimmistoa ja myös uimahyppää. Kroppa on kimmoisia kuin mikä ja se on säkki päälläkin uljas ryhtinen näky. Voi syödä herkkuja vaikka päivittäin niin kaikki näkyy vain lihaksena. Voipi olla että ne vaatteet ei joskus mahdu päälle, kun noista hartioista voi tulla niin leveät. Katsos vaan sun löysäperse herkuista levenee, kun ei tunne sanaa urheilu. 11
11
Vierailija10.6. klo 13:4946/46
19! Pakko tuottaa sulle pettymys. Mun poika on kilpauimari ja vielä kaupungin parhaimmistoa ja myös uimahyppää. Kroppa on kimmoisia kuin mikä ja se on säkki päälläkin uljas ryhtinen näky. Voi syödä herkkuja vaikka päivittäin niin kaikki näkyy vain lihaksena. Voipi olla että ne vaatteet ei joskus mahdu päälle, kun noista hartioista voi tulla niin leveät. Katsos vaan sun löysäperse herkuista levenee, kun ei tunne sanaa urheilu. 11
11" Ja entäs sitten kun kilpaharrastus jää pois? Nimittäin silloin vieläkin, yhä edelleen, ovat syömistottumukset samoja, vaan eipä kroppa enää levene hartioista ainakaan. Puhdas fakta on se, että liiallisten ja korostan sanaa LIIALLISTEN herkkujen syöttäminen ja niihin totuttaminen on haitallisempaa pidemmän päälle, kuin se, että niitä rajoitetaan sopivissa määrin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä se kilpaharrastus jää pois. Ui varmaan ikänsä. Herkkuja syö, mutta syö paljon muutakin. Ei ne herkut poista muuta ruokailua. Lihaa menee ja salaattiakin. Naurettavat noi hetkkukammoiset ihmiset. Urheilu on veressä ja tuskin rupeaa vellihousuksi. 11
Helppo ratkaisu.
Menet itse valvomaan lastesi leikkejä.
Ihan turha väittää että lapset ovat jo niin isoja koululaisia että eivät kaipaa aikuisten valvontaa. Niin isot koululaiset osaavat odottaa ihan ilman itkuja jäätelöänsä ja ymmärtävät että se syödään vasta ruokailun jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ongelma on ap sinun kasvatuksessa.
Meillä kaikilla on perheissä omia sääntöjä ja silti on lapselle opetettava, ettei aina saa kaikkea, mitä muut. Samoin meille aikuisille.
Jos naapurin isännällä on lupa panna kaikkia vieraita naisia, ei meidän isännällä ole samaa lupaa. Silti ei isäntä saa slaagia ja itkupotkuraivaria, että miksi hän ei saa naida kaikkia naisia, kun naapurin Markku saa.
En siis mene naapurin selittämään, että pane se miehes kuriin, äläkä anna sen naida kaikkia naisia, kun mun on niin hankala pitää oma mies kurissa.
Eli lähtökohta on se, että sun lapses tulee kohtaamaan maailmassa paljon erilaisia tapoja ja sen pitää oppia, ettei huuda ja itke sulle ja pahoita mieltään. Ihmettelen nimittäin, että miksi et hallitse tilannetta. Meillä on 4 lasta ja kukaan ei koskaan ole itkeskellyt ja kiukutellut kotona, jos naapurin lapsi saa jotain ja meillä ei. Hyvin on alusta asti oppineet, että jokaisella perheellä on omat tavat .
Toisaalta sitten oli ärsyttävää, kun lapseni sai korvakorut, hänen kaverin isä tuli haukkumaan minut, että ei olisi saanut laittaa, koska HEIDÄN on nyt niin vaikeaa hallita lastaan, kun sekin vinkuu korviksia. Että voitaisko me ottaa heidän mieliksi ne korvakorut pois tytöltä.
Eli sinä vaadit, ettei naapurit syö herkkuja, ettei sinun pentu kerjää niitä.
Meinaatko samaa vaatia myös siinä iässä, kun alkavat ensimäiset alkoholikokeilut ja muut. Hei, voisko se sun poikas olla ostamatta kaljaa, kun meidän Nico-Petterilläkin haluttaa. Ja voisko se olla ajamatta ajokorttia, kun meillä ei oo varaa maksaa Nico-Petterille ja nyt se vinkuu sitä kun muillakin on kortti.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 13:00"]
Hirveetä kuraa väittää, että sellainen lapsi, jolta kielletään karkit, kinuu niitä sitten alvariinsa salaa naapurissa. Jos lasta ei alun pitäenkään liiaksi totuta karkkeihin (ja tällä tarkoitan nimenomaan rajatonta mättämistä heti siitä asti kun hampaita on), ei ylenpalttista himoa makeaan edes yleensä synny. Toiset toki tykkää enempi makeasta kuin toiset, vaikka samoin periaattein olisi makeaa tarjottu, mutta ei kaikki vähemmällä_sokerilla/herkuilla_elävät kaipaa sitä makeaa ja muita herkkuja useinkaan kuten ne, jotka siihen on totutettu. Ja tosiaan se, että nuorena liikaa herkutellut ei VIELÄ ole lihava ei tarkoita etteikö liiallinen herkuttelu olisi haitaksi. Hampaat, verisuonet sun muut oireilevat usein myöhemminkin. Kohtuus kaikessa, eli herkkuja sopivasti. Ei AP mikään herkkuhitleri ole, mutta haluaa vain kasvattaa lapsensa terveellisyyteen rajoittamalla herkkuja ennen ruokaa. Tästä hatunnosto! Sentään jotkut osaavat nähdä lapsessaan myös aikuiseksi kasvavan ihmisen. Moni kun silittelee omaa herkkujen ostoa lapsilleen nimenomaan tuohon vetoamalla, että lapsi vasta ja laihakin vielä.
[/quote]
Ihan pakko kommentoida tähän.
Tunnen perheen, jossa lapset pidettiin erossa kaikista makeista herkuista niin tiukasti, että ensi kokemukset herkuista saivat vasta päiväkodissa. Päiväkodissakaan näille lapsille ei saanut antaa herkkuja muulloin kuin metsäretkillä (n. 3 kertaa vuodessa). Lapset saivat ottaa näille metsäretkille omat eväät mukaan, eli niissäkin herkut olivat vanhempien valitsemat.
Erään kerran sitten kävi niin, että yksi perheen lapsista loukkaantui ennen metsäretkeä. Joutui käymään lääkärissäkin sen loukkaantumisen takia. Suurin suru ja huoli tällä lapsella oli se, että 'nyt ei saakaan herkkuja kun ei pääse metsäretkelle'. Äitinsä tämän kertoi naureskellen iloisesti.
Tämän perheen lapset todellakin ovat kaikista pahimpia herkkujen kerjääjiä.
No, ehkä tämä perhe on jokin poikkeustapaus ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 13:00"]
Hirveetä kuraa väittää, että sellainen lapsi, jolta kielletään karkit, kinuu niitä sitten alvariinsa salaa naapurissa. Jos lasta ei alun pitäenkään liiaksi totuta karkkeihin (ja tällä tarkoitan nimenomaan rajatonta mättämistä heti siitä asti kun hampaita on), ei ylenpalttista himoa makeaan edes yleensä synny. Toiset toki tykkää enempi makeasta kuin toiset, vaikka samoin periaattein olisi makeaa tarjottu, mutta ei kaikki vähemmällä_sokerilla/herkuilla_elävät kaipaa sitä makeaa ja muita herkkuja useinkaan kuten ne, jotka siihen on totutettu. Ja tosiaan se, että nuorena liikaa herkutellut ei VIELÄ ole lihava ei tarkoita etteikö liiallinen herkuttelu olisi haitaksi. Hampaat, verisuonet sun muut oireilevat usein myöhemminkin. Kohtuus kaikessa, eli herkkuja sopivasti. Ei AP mikään herkkuhitleri ole, mutta haluaa vain kasvattaa lapsensa terveellisyyteen rajoittamalla herkkuja ennen ruokaa. Tästä hatunnosto! Sentään jotkut osaavat nähdä lapsessaan myös aikuiseksi kasvavan ihmisen. Moni kun silittelee omaa herkkujen ostoa lapsilleen nimenomaan tuohon vetoamalla, että lapsi vasta ja laihakin vielä.
[/quote]
Ihan pakko kommentoida tähän.
Tunnen perheen, jossa lapset pidettiin erossa kaikista makeista herkuista niin tiukasti, että ensi kokemukset herkuista saivat vasta päiväkodissa. Päiväkodissakaan näille lapsille ei saanut antaa herkkuja muulloin kuin metsäretkillä (n. 3 kertaa vuodessa). Lapset saivat ottaa näille metsäretkille omat eväät mukaan, eli niissäkin herkut olivat vanhempien valitsemat.
Erään kerran sitten kävi niin, että yksi perheen lapsista loukkaantui ennen metsäretkeä. Joutui käymään lääkärissäkin sen loukkaantumisen takia. Suurin suru ja huoli tällä lapsella oli se, että 'nyt ei saakaan herkkuja kun ei pääse metsäretkelle'. Äitinsä tämän kertoi naureskellen iloisesti.
Tämän perheen lapset todellakin ovat kaikista pahimpia herkkujen kerjääjiä.
No, ehkä tämä perhe on jokin poikkeustapaus ;)
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 13:00"]
Hirveetä kuraa väittää, että sellainen lapsi, jolta kielletään karkit, kinuu niitä sitten alvariinsa salaa naapurissa. Jos lasta ei alun pitäenkään liiaksi totuta karkkeihin (ja tällä tarkoitan nimenomaan rajatonta mättämistä heti siitä asti kun hampaita on), ei ylenpalttista himoa makeaan edes yleensä synny. Toiset toki tykkää enempi makeasta kuin toiset, vaikka samoin periaattein olisi makeaa tarjottu, mutta ei kaikki vähemmällä_sokerilla/herkuilla_elävät kaipaa sitä makeaa ja muita herkkuja useinkaan kuten ne, jotka siihen on totutettu. Ja tosiaan se, että nuorena liikaa herkutellut ei VIELÄ ole lihava ei tarkoita etteikö liiallinen herkuttelu olisi haitaksi. Hampaat, verisuonet sun muut oireilevat usein myöhemminkin. Kohtuus kaikessa, eli herkkuja sopivasti. Ei AP mikään herkkuhitleri ole, mutta haluaa vain kasvattaa lapsensa terveellisyyteen rajoittamalla herkkuja ennen ruokaa. Tästä hatunnosto! Sentään jotkut osaavat nähdä lapsessaan myös aikuiseksi kasvavan ihmisen. Moni kun silittelee omaa herkkujen ostoa lapsilleen nimenomaan tuohon vetoamalla, että lapsi vasta ja laihakin vielä.
[/quote]
Ihan pakko kommentoida tähän.
Tunnen perheen, jossa lapset pidettiin erossa kaikista makeista herkuista niin tiukasti, että ensi kokemukset herkuista saivat vasta päiväkodissa. Päiväkodissakaan näille lapsille ei saanut antaa herkkuja muulloin kuin metsäretkillä (n. 3 kertaa vuodessa). Lapset saivat ottaa näille metsäretkille omat eväät mukaan, eli niissäkin herkut olivat vanhempien valitsemat.
Erään kerran sitten kävi niin, että yksi perheen lapsista loukkaantui ennen metsäretkeä. Joutui käymään lääkärissäkin sen loukkaantumisen takia. Suurin suru ja huoli tällä lapsella oli se, että 'nyt ei saakaan herkkuja kun ei pääse metsäretkelle'. Äitinsä tämän kertoi naureskellen iloisesti.
Tämän perheen lapset todellakin ovat kaikista pahimpia herkkujen kerjääjiä.
No, ehkä tämä perhe on jokin poikkeustapaus ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se totta, että kielto lapset on vonkaavat naapurissa. Koskee myös muita kieltoja. Sairasta katsottavaa ja sit äiti vielä leuhkii kovalla kurilla ja aterioillaan. Sit sen vekara on ihan horroksessa, kun se pelaa meillä ja syö mättö ruokaa. Sairasta katsottavaa. Ihan kun Afrikan lapsi saisi ensimmäisen kerran ruokaa, kun tacoja syö. En kyllä kitisijä naapureiden lapsille tarjoaisi kuin vettä.Ap voisi sanoa naapurille, että kaikki syö kotonansa. Itse en enää tarjoa lapsen kavereille mitään, ettei tule sanomisia. Olkoot sitten kuivin suin. Yksi lapsi on poikkeus ja sieltä tuleekin kiitosta meidän kiltteydestä, ei haukkumista.
Alue: Aihe vapaa
No, näen tilanteen niin, että jos tarjotaan kyläpaikassa jotain ja vieras lapsi siitä kieltäytyy, niin se jotenkin tekee tilanteen kummalliseksi omille lapsille ja itselle. Onko tarjottavissa jotain vikaa jne. Outoa olisi myös jos naapurin rouva tulisi luennoimaan heidän ruokailutavoista meille. Että jos lapsemme on kylässä niin hän ei saa sitä eikä tätä. Joutuisin sitten vieraana aikuisena aiheuttamaan pettymyksen tälle lapselle.
Meillä ei ole tätä ongelmaa, koska tarjoan vain terveellisiä valipaloja tai ruokaa (jos näin on sovittu). Valitettavasti monista lapsista huomaa, etteivät ole tutustuneet marjoihin juurikaan. Tai nektariinia ei osata syödä (kun on kivi sisällä) eli ilmeisesti näitä suolatikku, sipsi ja mehujäälapsia.