Lue keskustelun säännöt.
Ratkaisu niille, jotka vihaavat työtään!
23.05.2013 |
Jätä se paska duunisi, tee uusi alku itsellesi. Jos jatkat pitkään tuota vihaamaasi työtä, katkeroidut, tulet pessimistiksi, jollet jo ole sitä ja ennenkaikkea viet asenteellasi itsesi ja läheisesi tyytymättömyyden syöksykierteeseen. On vain yksi elämä, ja sinä teet elämässäsi ratkaisuja, jotka tuovat sinulle ja läheisillesi perustyytyväisyyden arkeen. Viha on kuluttava tunne, se vie lopulta sinulta kaiken ilon. Siksi kannattaa tehdä rohkeitakin ratkaisuja, ja ottaa vähän riskiäkin. Vain omilla teoilla voi vaikuttaa, tai sitten muuttamalla asennetta siihen suuntaan, että löytää työstään jotakin puolia, joihin on todella tyytyväinen ja joihin voi tukeutua huonoina hetkinä. Olen tämän itse kokenut, ja uskalsin lähteä ennen kuin katkeroiduin täysin.
Kommentit (5)
kakkonen hei, mikä ala? Miten sait itsessäsi muutoksen aikaan? saitko jotakin apua mm työterveydestä tms? Asennemuutos on varmasti haasteellista, hienoa, että onnistuit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten radikaalin suunnanmuutoksen teit, ap? Olen itse miettinyt tätä, että pitäisikö vaan hypätä oravanpyörästä pois. Sinänsä aika hullua, koska olen reilun kymmenen vuotta paahtanut töitä hulluna päästäkseni pisteeseen jossa olen ollut nyt vuoden alusta asti. On arvostettu, periaatteessa mielenkiintoinen työ, ja hyvä palkka. Mutta ei vaan enää voisi vähempää kiinnostaa. Haaveilen siitä, että sanoutuisin irti, asunto myyntiin, pakkaisin laukun ja lähtisin vaikka kiertämään maailmaa. Tai muuttaisin jonnekin hevonkuuseen ja tekisin töitä vain just sen verran että hengissä pysyisin.
Kakkonen, toihan on ihan mahtavaa! Kaikki eivät tuohon pysty ja silloin lähtö on toisiksi paras vaihtoehto. Siinäkin on kuitenkin se vaara, että väärä asenne ei jää vanhaan elämään vaan seuraa mukana. Oma asenne on kyllä kaikessa olemisessa ja tekemisessä ihan se avainjuttu!
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 11:39"]
kakkonen hei, mikä ala? Miten sait itsessäsi muutoksen aikaan? saitko jotakin apua mm työterveydestä tms? Asennemuutos on varmasti haasteellista, hienoa, että onnistuit!
[/quote]
Mä olen IT-alalla. Paloin loppuun kunnolla 33-vuotiaana. Alan tahti on tunnetusti kiivas ja henkisesti kuluttava. Minä otin suunnilleen kaiken maailman vastuun omille hartioilleni, tein ylitöitä kuin hullu ja silti pelkäsin etten tee riittävästi niin että olen potkuvaarassa, otin kaiken paskamaisen palautteen jota aina riittää asiakkailta projekteissa välillä henkilökohtaisesti. Lopulta koin olevani täysin osaamaton, tyhmä, kelvoton, vanha ja väsynyt, enkä pystynyt enää tekemään työtä ollenkaan vaikka kuinka piiskasin itseäni. Ajattelin irtisanoutua, mutta meninkin työterveyteen, jossa en pystynyt ensi käynnillä kuin itkemään, niin loppu olin. Sain sairaslomaa viikon ja lähetteen psykiatrille joka arvioisi jatkohoidon tarpeen.
Psykiatri arvioi etten kärsi varsinaisesta masennuksesta tai muusta lääkehoitoa vaativasta tilasta vaan tosiaan puhtaasti työuupumuksesta. Minä sain 4 kk lisää lomaa, koska kuunneltuaan selityksiäni psykiatri oli sitä mieltä että minä tarvitsen aikaa kyseenalaistaa omia uskomuksiani liittyen työhön, tarvitsen etäisyyttä siihen. Alkuun en uskonut, vaan intin että ei se siitä ole kiinni, että minä vaan olen liian tyhmä, hidas ja osaamaton ja siksi en pärjää, mutta psykiatri kehotti kyseenalaistamaan uupumuksen vääristämät uskomukset. Kävin siellä psykiatrilla juttelemassa viikoittain jonkin aikaa.
Vähitellen kun uupumus häipyi, aloin taas nähdä tilanteeni realistisemmin, eli että en olekaan tyhmä, olinhan suorittanut tutkinnonkin, tehnyt monia vaativia töitä onnistuneesti jne. Lisäksi ymmärsin, että kukaan muu kuin minä itse ei ole pakottanut minua tekemään kotona klo 3-4 asti yöllä töitä ilmaiseksi tai pelkäämään potkuja koko ajan. Ymmärsin, että minä voin itse muuttaa nämä asiat, opettelemalla pitämään rajani. Kun uupumus oli päällä, jos joku olisi sanonut minulle että eihän sun pakko ole tehdä ylitöitä niin en olisi uskonut: olisin väittänyt että on pakko, että kaikki muutkin tekee pärjätäkseen, että saisin potkut jos en tekisi. Mutta tajusin että terveys ei enää kestä sitä menoa joten senkin uhalla että ehkä saan potkut, täytyy rauhoittaa homma.
Uupumusloman jälkeen en ole koskaan tehnyt ylitöitä. Teen myös 2 päivää kotona etätyötä viikossa. En murehdi enää siitä että potkut uhkaa, vaan ymmärrän että alan luonne on sellainen että projektit usein ei mene täydellisesti tai myöhästyy, eikä se tarkoita että työntekijä saa heti potkut jos niin käy. Ei näistä uusista päätöksistäni ole tullut mitään ongelmia työpaikallani, vaikka täällä tosiaan on monia niitä yötä myöten tekijöitäkin. Rajojeni pitämistä on oikein hyvin kunnioitettu. Lisäksi teen vähemmän huolimattomuusvirheitä työssäni, koska en ole koko ajan unenpuutteessa ja hermostunut ja uupunut, eli työnlaatu on parantunut. Enää en koe mitään tarvetta vaihtaa alaa, koska IT-alallakin voi olla oikein rentoa ja mukavaa, jos itse vaan ymmärtää pitää rajansa.
Minä tein ihan päinvastaisen ratkaisun kuin paskan duunin jättö ja uusi alku, eli muutin asennettani ja olen nykyisin ihan tyytyväinen siihen samaan työhön, samalla työnantajalla vieläpä, jota ennen vihasin ja josta olen ollut burn out lomallakin jo kerran.
Tämäkin vaihtoehto kannattaa muistaa ainakin niissä tilanteissa joissa ei oikein ole mahdollista repiä itseään uusiin alkuihin esim. taloustilanteen, iän tms takia. Ei toki kaikissa tilanteissa toimi, esim. jos työyhteisö on todella sairas, on kiusaamista tms.