G: Kauanko pohditte lapsen hankintaa, ennenkuin ryhdyitte yrittämään?

Vuoden. Mies olisi halunut alkaa yrittämään, vaikka heti. Minä tarvitsin aikaa. Syynä oli ihan vain menneisyyteni ja pelkoni.

35 years and counting... Eli en ole vieläkään pohdinnoissani tullut siihen tulokseen, että haluaisin lapsen. Pikemminkin ajatus tuntuu vuosi vuodelta mahdottomammalta.

Vuoden mies mua pehmitti ennen kuin suostuin jättämään pillerit pois.

2 vuotta. Yhdessä ollaan oltu 7 vuotta. Järkipäätös tämä on, kumpikaan ei pode vauvakuumetta.

Eka lapsi oli vahinko, olin 19.v ja kun eka oli syntynyt sanoin miehelle että haluan toisen heti perään. yhdessä oltiin oltu 2 vuotta.

Mietittiin ehkä kuukausi ja vuoden päästä olimme vanhempia. Ei sitä yli 30-vuotiaana kun sen oikean tapaa, kannata liian kauaa miettiä. Nyt lapsia 2 ja 8 vuotta yhdessä.

Oltiin oltu yhdessä jo 9 vuotta, ja siitä hetkestä, kun mies teki päätöksen, että haluaa sittenkin lapsen, meni muutama kuukausi, kun jätettiin ehkäisy pois. 

Oltiin yhdessä kolme vuotta ja risat ja ennen yritystä. Halusimme ensin tulla Suomeen ulkomaan komennukselta ja vasta sitten alkaa yritämään.

Olimme olleet yhdessä yli kymmenen vuotta ja omat 3-kymppiseni lähestyivät. Alkoi tuntua, etä nyt alkaa olla aika. Muutaman kuukauden kuluttua pillerit loppuivat, enkä hankkinut sillä erää uusia.

Siinä hetkessä kun tuli fiilis että lapsi voisi meille tulla ei mietitty enää hetkeäkään. 

Olemme yleensäkin toiminnan ihmisiä eikä harkitseminen sovi kuvioihin, elämme tässä hetkessä. Näin on tehty päätös myös toisesta ja kolmannesta lapsesta, kihloihin ja naimisiin menosta (tyyliin pitäiskö mennä kihloihin, selvä ja seuraavana päivänä sormuskaupiolle).

Näin on menty piiitkään ja edelleen onnellisia yhdessä pariskuntana sekä perheenä. Luotan omaan intuitioon ja toimin usein hetken mielijohteesta, samoin mies. Olemme ostaneet myös mm. jokaisen asuntomme ensisilmäyksellä kun tuntuu että tämä halutaan.