Puhutteko te koko ajan vauvoillenne?Mulla huono omatunto kun en koko aika jaksas lirpatella..eika siis kuule puhetta paljon muuten ihan joka pv,ku oon yh.

En usko että sun tarvitsee tuntea syyllisyttä, kun nyt kuitenkin jonkun verran puhuu ja niinkun nyt muillekkin ihmisille puhutaan.



Harva kai koko ajan on äänessä muutenkaan :)

Sitä kuitenkin oppii, kun vaan järjestelmällisesti kiinnittää siihen huomiota. Eli mä rupesin selostamaan vauvalle kaikkea mitä tein. Esim. kun vauva istui sitterissä katsomassa pyykin laittoa kuivaustelineelle, selostin koko ajan mitä vaatetta olen laittamassa. Eli ei sen puheen tarvii olla koko ajan lirkuttamista, vaan juttele sille vauvalle ihan tavallsia juttuja päivän toimista.

Ei vaan tuntunut niin luontevalta höpistä vauvoille. Joskus sitten juttelin enemmän, mutta kyllä nuo kaikki puhumaan oppivat.

Jos kokoajan puhetta niin lapsi oppii ja luulee että pitää olla koko ajan äänessä!!

Minä olen jutellut lapselle tosi paljon ja nyt kun lapsi lähestyy parin kuukauden päästä kahta vuotta kommentointi on jatkuvaa. Toisaalta lapsi tuntuu olevan ikätovereitaan edellä puheen kehityksessä ja osaa ihan mielettömän paljon sanoja, mutta se varmasti myöhemmin tasaantuu.

t.6

Ja jos en enää keksi ns. jutunjuurta, luen vauvalle satukirjaa.

Kaikella sitä äiti itseään stressaa :).

Tiedä sitten oikeaa syytä. Nyt 5-vuotiaana puhuu niin paljon, ettei se " hiljaisuus" auttanut tänne asti...

Ja nyt, kaksivuotiaana poika on varsinainen papupata ja erittäin ilmeikäs, veikeä lapsi. Jo noin yhdeksän kuukauden iässä osasi erittäin hyvin ilmaista, mitä haluaa, vaikkei silloin tietenkään vielä puhunut. Lapsella on myös hyvä mielikuvitus ja hän on hyvä yhdistelemään asioita, keräämään palapelejä ym. Uskon, että tätä on auttanut se, että hänen kanssaan on seurusteltu alusta asti tosi paljon. Eikä tuntunut haittaavan, vaikka jutuissa ei aina ollut päätä eikä häntää...