Minulle valittiin aikoinaan kummeiksi henkilöt... jatkuu

Meillä myös valittiin yhden lapsen kummiksi myöhemmin idiooteiksi osoittautuneet henkilöt. Ei väliä, heitä lapsi ehkä tahtoisi nähdä rippi- ja yo-päivänä, mutta täytyy hoitaa asia jotenkin toisin.

Minullepa valittiin kummeiksi vanhempien liikekumppanipariskunta, jonka kanssa heillä ei ollut paria hassua vuotta pitempää yhteistä historiaa. Sen jälkeen, kun kummiudella oli voideltu, meni ilmeisesti kaupat niinkuin isän mielestä pitikin, nykyisin hän enimmäkseen haukkuu ja pilkkaa kummitätiäni tämän selän takana. Minulla ei ole kummeihin oikein mitään sidosta, mutta kaipa vanhemmat saivat mitä halusivat silloin joskus.

Ehdottomasti sitä mieltä, että kummeiksi tulisi valita ne, jotka todennäköisimmin ovat läheisiä vielä kahdenkymmenen vuoden päästäkin, esim. lapsen setiä, enoja ja tätejä tai vanhempien pitkäaikaisimpia ja tärkeimpiä ystäviä. En ikinä valitsisi enkä valitse kummeiksi lapselleni muita, muu tuntuisi kummiuden halveksimiselta. Haluan, että lapsella on joku läheinen ja oikeasti välittävä aikuinen takanaan siunaamassa sitten rippikirkossakin. 

Minulle valittiin aikoinani kummeiksi maailman ihanimmat ihmiset. Aina oli heidän ovi avoimena minulle. Ottivat mukaan mökille ja ties mihin. Viettivät aikaa kanssani. Synttärit ja joulut muistivat, jopa nimipäivätkin. Jos ei olisi kutsua tullut, niin olisivat tulleet muutenkin. Eikä ne lahjat minulle tärkeitä olleet, vaan se, että kummeja kiinnosti minun elämäni.

Nykyään ovat välit hieman väljenneet, kun olen muuttanut ulkomaille ja muuta. Mutta aina sieltä kummeilta joulukortti tulee. Joka joulu se lämmittää mieltä. Kun sitten vierailen kotipuolessa, niin kummien tapaaminen on aina ohjelmassa. Lämmöllä heitä täällä usein muistelen.

Minun kummikseni valittiin tätini sekä hänen silloinen avomiehensä. No, kummisetä häippäsi ulkomaille ollessani kahdeksanvuotias ja viime syksynä hän kuoli. Olen lähes kolmikymppinen enkä tuntenut kummisetääni. Kummitätini taas on ollut minulle paras mahdollinen kummi kummisetänikin edestä.

Mitä ihmeen väliä on jollain kummilla? En ole edes nähnyt kummejani enkä ole kaivannutkaan. Olivat äitini opiskelukavereita ja muuttivat ulkomaille. 

Mulla ei ole lähisukulaisia lasten kummeina! Mun mielestä se on ihan hassu perinne - lapsellahan on jo heihin joku suhde: ovat jo enon, sedän, tädin tms roolissa.. Paljon mielekkäämpää on lapsen kummiksi muu kuin sukulainen, hieno lisä lapsen ympärillä oleviin turvallisiin ja "omiin" aikuisiin.

Miten kummi sitten valitaan, onkin toinen juttu, itse olen valinnut niin vakaita ja pitkäaikaisia ystäviä, joista uskon, että ovat minun ja samalla lapsen elämässä pitkään. Millaiseksi kummin ja lapsen välinen suhde lopulta muodostuu, on heidän kahden välinen asia, niin kuin ihmissuhteet loppukädessä aina ovat :)

Minut taas valittiin kummiksi vasten tahtoani. Olen sanonut, etten halua kenenkään kummiksi (en koskaan!), mutta miehen sisko halusi meidät( minut ja mieheni) valttämättä yhden lapsensa kummeiksi. Sanoin etten suostu, mutta anoppi oli sanonut, että kyllä ne alkaa kummeiksi. Nyt sitten poden syyllisyyttä, kun en muista lapsiparan syntymäpäiviä, emme vietä joulua mieheni kanssa, joten nekin lahjat jää hommaamatta.

Täytyy hyvittää sitten rippipäivänä, johon aikaa vielä kymmenen vuotta.