Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Alkoholistista eronneet, miten lasten tapaamiset?
22.05.2013 |
Mies juo nyt siihen malliin, että ihan kohta mulle riittää ja heitän sen ovesta ulos. Toisaalta en jaksa edes välittää enää koko juomisesta, mutta ei tällainen ympäristö sovi lapselle. Tapaamisasiat vain huolettavat. Meidän lapsi on vasta 8kk, ei kai tämän ikäistä voida laittaa mihinkään isän luo kyläilylle? Lapsi ei ole koskaan ollut pidempään kuin pari tuntia hoidossa (mummolla) eikä koskaan yötä erossa minusta. Imetän vielä ja lapsi syökin öisin ja heräilee muutenkin.
Miten muut päihdeongelmaisesta eronneet olette järjestäneet tapaamiset? Näin pienen kanssa voisi varmaan ehdottaa, että isä tulisi tänne meille tapaamaan lasta? Muuten voisin vaikka antaakin lapsen aina isän luo pariksi tunniksi kerrallaan, mutta en pysty luottamaan miehen selväpäisyyteen. Nyt kun ollaan saman katon alla, tiedän sentään milloin on juonut ja milloin ei. Tässä mielessäk un ajattelee, ei edes tee mieli erota, koska nyt pystyn kontrolloimaan lapsen hoitoa niin ettei mies häntä hoida.
Ja mitä sitten kun lapsi on isompi? En todellakaan tiedä, uskallanko antaa lasta miehelle yökylään tai edes koko päiväksi hoitoon. Miten ylipäätään voin "todistaa" lastenvalvojalle, että miehellä todella on ongelma enkä vain yritä tehdä asioita hankaliksi?
En kaipaa mitään syyllistämistä vaan neuvoja. Surettaa todella, että tässä on nyt käymässä näin. Mies ei juonut lainkaan näin paljon ennen vauvaa. Raskausaikana hän ei juonut oikeastaan lainkaan, sitä ennen joi satunnaisesti kerralla paljon mutta mistään monen päivän ryyppyputkista ei todellakaan voi puhua toisin kuin nyt.
Kommentit (6)
Onko miehesi yrittänyt edes lopettaa? Jos hän ei koe juomistaan ongelmalliseksi tai ole valmis sitä lopettamaan niin pistä ukko pihalle vaan ennen kuin lapsi alkaa enemmän asiasta tajuamaan. Koska siinä käy lopulta niin että sinun pitää vahtia lapsen lisäksi miestäsi, ja lapseen vaikuttaa paljon jo se jos on saman katon alla kännisen ihmisen kanssa. Tapaamiset voidaan hoitaa päihdeongelmaisen kohdalla esim. niin että lastenvalvoja on paikalla.
Kaverin perhe perhe jossa isä oli alkoholisti, pysyi hammasta purren kasassa koska äiti ajatteli että yksinhuoltajuus on paha asia. Toisesta lapsesta tuli alkoholisti joka ajattelee että on ihan normaalia vetää perseet muutaman kerran viikossa, toisesta absolutisti joka ahdistuu aikuisenakin edelleen jos joutuu katsomaan humalaisia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap vastaa. Mies tietysti kokee, että juominen ei ole ongelma. Luulen kyllä, että oikeasti hän tajuaa sen olevan ihan holtitonta varsinkin pienen lapsen kannalta. Ei vain jotenkin pysty myöntämään sitä ääneen tai edes itselleen.
Keskustelimme asiasta äsken, yritin saada hänestä vastausta miksi toimii niin kuin toimii. Selitti jotain, että meidän suhde ahdistaa, kun intiimielämä on niin vähäistä ja minä olen kuulemma hyökkäävä. Itse taas koen asian niin, että ongelmia tulee miehen juomisesta ja ilman tätä alkoholinkäyttöä meillä menisi ihan hyvin. Periaatteessa meillä kahdella menee nytkin ihan hyvin, miehellä ei vain mene hyvin itsensä kanssa.
Olen ajatellut sitäkin, että katson tilannetta esim. siihen asti kun lapsi on 1v. Jos jatkuu sama ihan toivoton meno kuin nyt (mies on juonut viimeiset 2kk n. puolet ajasta) niin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ero. Haluaisin voida pelastaa tämän kaiken mitä meillä on, mutta miehen juominen vaikeuttaa jo arkeakin sen verran, ettei tässä ole mitään järkeä.
Tukiverkkoja löytyy, niitä en tosin kauheasti ole hyödyntänyt mutta varmaan saisin hoitoapua jos vain pyytäisin. Yksinhuoltaja käytännössä olenkin jo nyt aina silloin kun mies juo.
Tämä tilanne on niin hajottava, en olisi ikinä uskonut, että tämä menee näin.
Meillä alkoholisti-isä ei sitten enää eron jälkeen tavannut lastaan.
Eron jälkeen ei voi arvata, miten mies tulee toimimaan, se voi herätä ja jättää alkoholin, se voi masentua ja vetää viinaa aamusta iltaan tai jotain siltä väliltä...
jos miehesi on alkoholisti, niin hän juo siksi että on alkoholisti (eli on sairas). Mutta usein syytä etsitään muualta, ja kaikesta muusta paitsi itsestä (kuuluu alkoholismiin), yleensä syytetäänjuomiseen on esim. vaimo, paska työ tms. Silloin on hyvin vaikea nähdä, että ongelmat johtuu nimenomaan juomisesta.
Vasta kun vaimo lähtee, jolloin ei voi enää syytää paskaa vaimoa, tai saa potkut töistä, jolloin ei voi syyttää paskaa työtä, saattaa alkoholisti havahtua ottamaan itse vastuuta juomisestaan. Tosin usein ei silloinkaan, syitä juomiseen kun kyllä keksii mistä vaan (kun ei ole vaimoa/työtä tms).
Mutta ehkä miehesi ei ole alkoholisti, ei kaikki liikaa juovat ole alkoholisteja (vaikka riski alkoholisoitua heillä onkin suurempi kuin niillä, jotka eivät juo tai juovat vain harvoin ja vähän). Läheiselle juominen on kuitenkin aina vaikeaa, oli sitten kyse alkoholistista tai muuten vaan suurkuluttajasta, joka tahtoo juoda.
Kannattaa tustua aiheeseen, esim.
On vaan itselle niin paljon helpompaa, kun tietää mistä on kyse, ei odota mitään epärealistista ja pystyy ehkä jotenkin ymmärtmään, ettei alkoholisti juo pahuuttaan (vaikka juominen tuokin huonot piirteet ihmisessä esiin, jos näin ei olisi, ei kukaan joisi niin paljon että siitä on läheisille haittaa)
[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 16:52"]
jos miehesi on alkoholisti, niin hän juo siksi että on alkoholisti (eli on sairas). Mutta usein syytä etsitään muualta, ja kaikesta muusta paitsi itsestä (kuuluu alkoholismiin), yleensä syytetäänjuomiseen on esim. vaimo, paska työ tms. Silloin on hyvin vaikea nähdä, että ongelmat johtuu nimenomaan juomisesta.
Vasta kun vaimo lähtee, jolloin ei voi enää syytää paskaa vaimoa, tai saa potkut töistä, jolloin ei voi syyttää paskaa työtä, saattaa alkoholisti havahtua ottamaan itse vastuuta juomisestaan. Tosin usein ei silloinkaan, syitä juomiseen kun kyllä keksii mistä vaan (kun ei ole vaimoa/työtä tms).
Mutta ehkä miehesi ei ole alkoholisti, ei kaikki liikaa juovat ole alkoholisteja (vaikka riski alkoholisoitua heillä onkin suurempi kuin niillä, jotka eivät juo tai juovat vain harvoin ja vähän). Läheiselle juominen on kuitenkin aina vaikeaa, oli sitten kyse alkoholistista tai muuten vaan suurkuluttajasta, joka tahtoo juoda.
Kannattaa tustua aiheeseen, esim.
On vaan itselle niin paljon helpompaa, kun tietää mistä on kyse, ei odota mitään epärealistista ja pystyy ehkä jotenkin ymmärtmään, ettei alkoholisti juo pahuuttaan (vaikka juominen tuokin huonot piirteet ihmisessä esiin, jos näin ei olisi, ei kukaan joisi niin paljon että siitä on läheisille haittaa)
[/quote]
lisään vielä, että perheen menettäminen voi joskus toimia kipinänä, joka saa alkoholistin/liikaa juovan ihmisen tahtomaan vähentää juomistaan/lopettaa sen kokonaan. Pelkkä uhkailu harvoin riittää, se saattaa vain pahentaa juomista, koska siitä saa taas yhden syyn juoda.
Lähteminen ei ole helppoa, helpompaa on varmasti jäädä tuttuuun ja tavallaan turvalliseen tilanteeseen ja toivoa muutosta. Mutta harvoin se muutos tulee, ellei oikeasti satu jotain tarpeeksi vakavaa, joka herättää juovan ihmisen tajuamaan sen juomisen. Ja ottamaan itse vastuun seurauksista.
Eihän se perheen menetys aina auta, jokaisella on ns. oma pohjansa, jossa herää miettimään juomistaan, mutta meillä se kyllä auttoi. Vuoden asuimme erossa, mies joi aluksi paljon, loppuvaiheessa jo alkoi sitä lopetella, vaikkei se ihan helposti käynytkään. Nyt mies ollut raittiina jo toistakymmentä vuotta ja meillä menee oikein hyvin. Meill mies on kyllä selvästi alkoholisti, hän sen itsekin on joutuntu myöntämään, ja A-klinkan, myllyhoidon ja AA:n avulla on pystynyt raitistumaan. Jos juominen ei ihan niin pahaa ole, on varmaan vaikeampi tajuta, että se pitää lopettaa. Toisaalta, jos mies ei ole alkohlisti, niin juomisen lopettaminen/vähentäminen on helpompaa, on vaan ehkä vaikeampi ymmärtää sitä, että juo oikeasti liikaa.
Alue: Aihe vapaa
mieheni on alkoholisti, nykyään tosin ollut raitis jo toistakymmentä vuotta, mutta tiedän kyllä miten vaikea tilanne sinulla on. Meillä oli ehkä siinä mielessä helpompaa (silloin kun mies vielä joi ja erosimme sen vuoksi, palasimme myöhemmin takaisin yhteen), että mies itsekin tiesi olevansa alkoholisti, joten pystyimme keskustelemaan asiasta ilman riitoja.
Minä suosittelen, että lapsen ollessa noin pieni, sovitte että mies käy häntä tapaamassa sinun luona. Silloin näet heti, missä kunnossa hän on, ja tiedät, uskallatko esim. jättää hänet lapsen kanssaan kahden. Toistaiseksi tällainen sopimus riittää, kun lapsi tulee vanhemmaksi, katsot miten miehen juominen kehittyy, uskaltaako hänelle antaa lasta pitemmäksi aikaa vai ei.
Raskata on olla yksinhuoltaja noin pienelle, toivottavasti sinulla on jonkinlainen tukiverkko, joka pystyy auttamaan lapsen hoidosta. Toisaalta taidat olla yksinhuoltaja nytkin, nyt vaan joudut kärsimään vielä alkoholistimiehestäkin.