Lapsen kaverista, 6v poikia

Pojan hyvän kaverin kanssa tulee usein sanomista. Poika tykkää leikkiä kaverinsa kanssa, mutta usein tulee jotain itkua tai kaveri käyttäytyy muuten törkeästi. Joihinkin tilanteisiin olen tietysti puuttunut heti, jos olen ollut kuulolla, mutta usein poika kertoo jälkikäteen tai sitten tulee itkien kotiin tms. Tuo ko. kaveri on ns. paremmasta perheestä, jotka kuuluvat tämän pienehkön kaupungin kermaan ja tiedän, että vanhemmat yrittävat kasvattaa pojan käyttäytymään fiksusti. Äiti puuttuukin kaikkiin havaitsemiinsa epäkohtiin ja soittaa joskus peräänkin, jos poikansa on tehnyt jotain pahasti. Ja usein äiti sanoo, että omilla pojillaan olisi paljon opittavaa meidän pojalta, joka käyttäytyy aina fiksusti. Tuo ko. kaveri on todella fiksu, lukee ja laskee jne., ja osaa myös pelata hyvin kaverisuhteissaan. Kuten äitini sanoi, hän on silmänpalvoja. 

Meidän poika siis leikkii mielellään ko. kaverin kanssa, mutta mun mielesta tulee liian usein paha mieli. En ole tosiaan näkemässä kaikkea, eivätkä kaverin vanhemmatkaan, ja tuntuisi todella hölmöltä kannella kaikista jutuista vanhemmille. Mutta pikkuhiljaa sekä mua että miestä alkaa syömään tuo kun aina tulee paha mieli. Muiden kavereiden kanssa ei ole mitään ongelmia. Tilannetta pahentaa vielä se, että talvella oli kerran tilanne, jossa poika väitti kivenkovaan, että kaverin isä löi häntä ja kun hän itki, ei isä reagoinut mitenkään. En tosiaankaan usko, että isä olisi tahallaan lyönyt, kun touhuaa paljon poikien kanssa, mutta poika loukkaantui pahasti, kun ei uskottu, tilannetta ja yritettiin selitellä parhain päin. 

Tunnetaan kaverin isovanhemmat, jotka ovat todella mukavia ihmisiä, Kaverin vanhempia ei tunneta muuten, mutta poikien kautta ollaan opittu hiukan tuntemaan, ja vaikuttaa siltä, että haluavat pojan käyttäytyvän hyvin. Eskarista kin sain hiukan sellaista viestiä, että pojalla oli jotain ongelmia kavereiden kanssa siellä. 

En haluaisi kieltää poikaani leikkimästä ko. kaverin kanssa, kun poika tuntuu jostain ihmeen syystä mielellään leikkivän. Enkä voi joka asiasta kannella kaverin vanhemmille, kun on kuitenkin aika arka aihe saada jatkuvasti negatiivista palautetta omasta lapsestaan. Nyt olenkin hiukan neuvoton, kun meillä alkaa mitta täyttyä. Viimeksi tänään kaveri löi yhtäkkiä poikaa nyrkillä leukaan, kun heillä oli ollut reilu tunti sitten jotain erimielisyyttä jostain.  Kaveri pyysi kyllä anteeksi, mutta...Kuviota sekoittaa, että tuo kaveri leikkii jonkin verran yli 10v pojan kanssa, jolla on ADHD eikä juuri ikäisiään kavereita. Ilmeisesti tuo kaveri oppii kaikkia huonoja tapoja isommalta pojalta. Meidän poikakin leikki alkuun porukoissa, muttei nyt enää halua, kun aina tulee paha mieli. 

Mitä tekisit asemassani? Kieltäisitkö lasta leikkimäst ko. kaverin kanssa vai kantelisitko jälkikäteen vanhemmille? Vai mitä?