Lue keskustelun säännöt.
Miksi kasvatat lapsesi niin, että vain huvittelu kiinnostaa?
22.05.2013 |
Olen oppaana yhdessä Suomen vanhoista linnoista. Voisi kuvitella, että lapsista (esim. 12-vuotiaista) olisi jännittävää käydä linnassa. Mutta ei voi kuin ihmetellä, miten vanhemmat lapsensa kasvattaa - eipä tunnu muu kiinnostavan kuin huvittelu. Kamala narina koululaisryhmissä, että kierretään jossain museossa.
Tässäkin suuri ero sillä, mistä päin lapset tulevat. Jos ovat jostain suuremmasta kaupungista (pk-seutu, Tampere, Turku), niin oppilaat kiipeilevät pitkin seiniä, on tympeä ja kyllästynyt ilme naamalla, laahataan jalkoja, jne.
Kun oppilaat ovat pienemmältä paikkakunnalta, käytös on ihan erilaista. Monet ovat jopa innostuneita historiasta ja haluavat oikeasti kuulla tarinoita paikasta. Ja linnaan pääsy on heille elämys. Oppilaat kulkevat nätisti parijonossa ja keskittyvät kuuntelemaan. Häiriköitä ei ole.
Miten te isojen kaupunkien vanhemmat oikein kasvatatte ne mukulanne, että saatte heistä kaikkeen tympääntyneitä reuhopettereitä?
Kommentit (19)
Ai kamala mikä yleistys. Ihan kaikki kaupungeissa kasvaneet ovat reuhaajia ja maalta tulee vain mukavia ja innostuneita oppilaita? ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän riippuu huvittelun määritelmästä. Jos linnassa on jännittävää ja käynti siellä on elämys, eikö silloin ole kysymys ns. huvittelusta? Eri ihmiset huvittelevat eri tavalla, ja varmasti kyse on myös ihan tottumuksesta. Lapsillahan on syntyjään luontainen halu oppia, nähdä ja kokea, mutta jos tarjoaa ihan toisenlaisia ärsykkeitä, kyllähän ne halut kuolevat.
Sit mitä noiden lapsien taustoihin tulee, niin ei missään ison kaupungin lähiöissä ole kauheasti välttämättä asioita, jotka pidemmän päälle jaksaisivat uteliasta lasta kiinnostaa. Kun se hiekkalaatikko on tutkittu, niin sit leikitään niillä leluilla. Jos ei kukaan ole kertomassa ympärillä pörräävistä ötököistä ja taivaalla leijuvista pilvistä, niin ei lapsi opi myöskään tekemään asoista jatkokysymyksiä. Kaupungeissa lienee maan kiireisimmät aikuiset, ja jos nuo aikuiset, vanhemmat, eivät ehdi tarjota lapsilleen huvituksena opettavaisia hetkiä ja retkiä, ei lapsi tällaista todellakaan osaa kaivata ja etsii huvituksensa muualta.
Kaikkia aikuisiakaan ei esimerkiksi historia kiinnosta, miten voisi olettaa että heidän jälkikasvuaan automaattisesti kiinnostaisi? Eikä mun mielestä tarvitsekaan kiinnostaa, ei se ole huono asia. Se totta kai on, että häiriköidään sit luokkaretkillä, mut se lieneekin sitten ihan toinen ongelma, eikä niinkään liity enää siihen huvittelun käsitteeseen vaan yleisesti huonoon käytökseen.
No en kyllä kavata. Lapseni ovat hyvin kiinnostuneita mm. ulkmaanmatkoillamme ja kotikaupungissamme käymään esim. museoissa (kotimuseoommekin haluavat vähintään kerran kesässä) ja ovat koulusa tunnollisia ja hyvätapaisia. Eli ehkä ei todella kannata yleistää noin!
Lapsella on kuitenkin about 50 vuotta aikaa elää pipo kireällä, riekkukoon pitkin seiniä niin kauan kun vielä voi.
Ensimmäinen ajatus oli, että ehkäpä noi kaupunkilaislapset on käyneet hieman historiallisesti merkittävimmissäkin paikoissa kuin Turun linnassa, joka on tosi kökkö esillepanoa myöten. Varsinkin se iso sali, jossa on upeat huonekalut suoraan 70-luvulta. Oikeasti se on kyllä masentava.
Toinen mikä tuli mieleen on se, että kuinkahan hyvä opas sä olet? Itse olen aina ollut historiasta kiinostunut, koulussa kymppejä, L yo-todistuksessa, lukenut ainetta yliopistossakin (sivuaine tosin) ja mitään niin puuduttavaa en muista kuin jotkun koulun kierrokset Kansallismuseossa, jossa joku elämäänsä kypsynyt "opas" narisi hiljaisella äänellä selkä seurueeseen päin jotain vuosilukuja toisensa perään. Oon aina ollut sitä mieltä, että koulun tapa opettaa historiaa on paras tapa tappaa kiinnostus koko aihealueeseen. Ai niin, olen helsinkiläinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös stadilainen. Olen pienestä asti ollut innostunut taiteesta,taidehistoriasta ja historiasta. Äiti vienyt minua paljon pienenä erilaisiin museoihin.
Nämä museoretket olivat mahtavia! äiti kertoi museoissa esineistä ja tauluista, mietimme millaisia niiden käyttäjät olivat, mitä maalarilla oli päällä kun hän maalasi ja millaisessa huoneessa jne.
Into pinkeänä odotin ensimmäistä koulun museoreissua. Saimme nipun papereita ja kuivan oppaan. opettaja muistutteli kokoajan täyttelemään tehtäväpapereita. Koulun retket ovat kammottavia!
Meillä olisi ollut useitakin mahdollisuuksia mennä varmaan maailman kuuluisimpiin museoihin yms. mutta koskaan ei ole tullut käytyä. Kiinnostus on puuttunut ja olisihan Helsingissäkin yhtä sun toista museota ja sen sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun lapseni, kaksi poikaa (4- ja 7-vuotiaat), ovat kyllä erittäin kiinnostuneita melkein kaikesta: kasvi- ja lintulajeista, avaruudesta, historiasta... He nimenomaan mankuvat jatkuvasti, että "koska mennään taas museoon?". Esim. muumionäyttely, jossa esiteltiin muinaisen Egyptin hautausrituaaleja, oli heistä vallan mielenkiintoinen. Samoin tykkäävät kovasti luonnontieteellisestä museosta. Jopa kivimuseo jaksoi kiehtoa (paljon enemmän kuin äitiä). Tykkäävät silti toki huvipuistoistakin.
terveisin Tampereen lähiöstä :)
Olis voinut lukematta vastauksia arvata, mitä tulee :)
kaikkien kaupunkilaisperheiden pennut on kiinnostuneita historiasta ja hyvin kasvattetuja ja niin mukavia ja rauhallisia.
mistä tulee ne riehuvat kakarat ja sidukkaa lipittävät pissikset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitäs ne merkittävämmät kohteet ovat? Jos nyt ihan Suomen historiasta puhutaan?
[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 10:20"]
Ensimmäinen ajatus oli, että ehkäpä noi kaupunkilaislapset on käyneet hieman historiallisesti merkittävimmissäkin paikoissa kuin Turun linnassa, [/quote]
No itse olen kyllä teininä ollut juurikin sellainen "sidukkaa lipittävä pissis", vaikka nykyään olenkin akateemisesti koulutettu ja kaikin puolin keskiluokkainen kunnon ihminen. Olin myös pissisaikoina kiinnostunut tieteestä ja tykkäsin käydä museoissa vanhempieni ja vaikkapa koulun kanssa (vaikkei sitä kavereille kehdannutkaan mainostaa). Eivät ihimiset ole niin yksiulotteisia! :)
Ja mitä omiin poikiini tulee, niin en väitä, että heidän asioista kiinostuneisuutensa olisi mitenkään itseni ansiota. Ei se riipu kasvatuksesta, vaan uteliaisuus on kai useimmille lapsille ihan myötäsyntyistä. Kotoa toki tulee se asenne, jolla esim. museoihin suhtaudutaan. Jos vaikkapa lomamatkoilla vanhemmatkin kaeskittyvät vain rannalla itsensä grillaamiseen ja puhuvat kulttuurikohteissa käymisestä tympeään sävyyn, niin tarttuuhan se!
T: nro 10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ihan päinvastainen käsitys lapsista. Käytiin esitettelemässä tegnologiateollisuutta tulevaisuuden työpaikkana niin pikkukaupungeissa oppilaat istuivat ihan apaattisina evvk ilmeet naamalla eikä kukaan rohjennut kysyä ainottakaan kysymystä, kun taas esim Hämeenlinnassa oli jo rennompi fiilis ja rakentavaa keskustelua samanikäisten oppilaiden taholta.
[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 10:39"]
Olis voinut lukematta vastauksia arvata, mitä tulee :)
kaikkien kaupunkilaisperheiden pennut on kiinnostuneita historiasta ja hyvin kasvattetuja ja niin mukavia ja rauhallisia.
mistä tulee ne riehuvat kakarat ja sidukkaa lipittävät pissikset
[/quote]
Meiltä tulee 2 sidukan lipittäjää ja myös jonkinlaista riehaantujaa.:DDD Yhä nuoremmista lipittäjistä kuulee ja joskus näkeekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä asun Espoossa lähiössä kerrostalossa ja en ole koskaan ollut niin kiireinen etten olisi vastannut lapsen kysymykseen. Tästä on myös todella helppoa pistäytyä museoihin ja nähtävyyksiin Tallinnassa ja Tukholmassa. Tallinnassa käydään useinkin koululaisten kanssa päiväreissulla ja ollaan käyty esim. Kadriorgissa, Kumussa, Patareissa ja kirkoissa, joilla osalla on hurja historia. Vanha kaupunki on myös täynnä tarinoita. Kukaan lapsista ei ole laahustanut tympääntyneenä mutta toki tämä vaatii itseltäni historian tuntemusta.
No semmonen reuhupetteri siitä vain tuli, sori tosi paljon sulle!!
[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 10:43"]
No mitäs ne merkittävämmät kohteet ovat? Jos nyt ihan Suomen historiasta puhutaan?
[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 10:20"]
Ensimmäinen ajatus oli, että ehkäpä noi kaupunkilaislapset on käyneet hieman historiallisesti merkittävimmissäkin paikoissa kuin Turun linnassa, [/quote]
[/quote]
Meidän lapset 8v ja 9v ovat kyllä käyneet Turun linnassa mutta ovat sitä ennen nähneet jo muumioita Egyptissä, vierailleet Kuninkaiden laaksossa, nähneet Maya-temppeleiden raunioita ja Angel Fallsit Venezuelassa, jotain manitakseni. Joten voi olla että Suomen kirkot ja linnat ovat hiukan tylsähköjä
Minä asun maalla ja minusta olisi nyt aikuisenakin kiva päästä Turun linnaan opastetulle kierrokselle. Eli kyllä se totta on, että kun me maalaiset ei olla päästy näkemään hienompia nähtävyyksiä, lapsellisesti ollaan innostuneita näistä tylsähköistä Suomen linnoista ja kirkoista, kuten tuossa aiempi mainostaa.
Totta kai sellaiset kyllästyy, jotka on nähneet maailman kaikki ihmeet johonkin tuppukylän kirkkoon. Meikäläinen maalainen olis siitä aivan innoissaan, kuten meidän lapsetkin.
Olen kaupungilla liikkuessa (Hki) nähnyt aika paljon lapsia, jotka istuu rattaissaan ja pitelee kädessään jotain päätelaitetta, jonka näytöllä riehuu animaatiosarja tai muu viihdyke. Ei siis ihme, että petterit tarvitsee tauotonta hälyä ja älämölöä ympärilleen, kun kasvavat siihen että koko ajan edessä on jotain viihdykettä.. Pelottavaa!
Minun lapsistani kolme on kiinnostunut historiasta ja uusista paikoista, kaksi luultavasti laahustaa tympääntynenä kierroksen läpi. Toisaalta taidenäyttelyistä on jokainen kiinnostunut, myös kiinnostava opastus pitää mielenkiinnon yllä ja myös se, että kohdetta on käsitelty koulussa ja heillä on siitä jo tietoa. Samanlainen kasvatus jokaisella ja ollaan käyty monissa museokohteissa usein.