Kimmo Takasen "Tunnelukkosi"-kirjan lukeneet, mitä tykkäsitte?

Olen saanut apua erityisesti moodipäiväkirjasta. Se auttaa paremmin hahmottamaan tätä lapsi-aikuisasiaa. Olen ymmärtänyt, että vaikeissa tilanneissa lapsen käytös ja tunteet nousevat pintaan, koska olen joutunut joskus selviytymään yksinään ilman oikeaa aikuista. Nyt voin antaa lohtua itselleni ja olla se aikuinen, joka niissä tilanteissa puuttui. Se helpottaa valtavasti ja vapauttaa ahdistuksesta mikä jossain tilanteissa syntyy.

Pystyn siirtämään aikuisen vaikeissa tilanteissa mukaan tapahtumiin reaaliaikaisesti ja toimimaan toisin kuin aiemmin. Suosittelen kokeilemaan moodipäiväkirjan pitoa! Tosin sitä kannattaa tehdä säännöllisesti, jotta se alkaisi toimia tässä ja nyt.

Kiva vastaus, 13! Jonkinlaista suvaitsevaisuutta itseäni kohtaan minäkin ehkä tuosta kirjasta sain hieman ammennettua. Sinua ei pelota tuollainen persoonan "jakaminen" lapseen, aikuiseen ja mahdollisesti vielä huonoon aikuiseen? Taidan olla itse vain aika herkkä tällaisten asioiden suhteen.

Ap

En koe mitään persoonan jakautumista. Kaikki nuo ominaisuudet ovat minussa. Lapsi ilmenee huonoina hetkinä, yleensä olen se aikuinen. Huono aikuinen on minussa se puoli, joka on kriittinen ja sättii itseäni esim. laiskuudesta tms. Kirjassa oli hyvin selitetty se, että nuo roolit on sisäistetty jo lapsuudessa, mutta niitä ei ymmärretä enää aikuisena. Koen, että tunnelukkotyöskentely vapauttaa juuri haitallisista rooleista jättäen lopulta aikuisen jäljelle.

Se on vähän sellaista roolileikkiä. Käytetään ihan terapiamuotonakin eikä siitä ole mitään haittaa. Olen kokeillut monenlaista itseterapiointia, mutta tämä on ollut minulla tehokkainta.

13

15,en ajatellut rakas. Ja vanhat lehmät lentaa:) Mulla on tosi paljon tyttöjen mekkoja(Dior,Chloe,Armani ym),cashmeretakkeja,asusteita ym. 3 kr odotin:) Jos H:lla esim.syntyy t..,kerro,annan ilmaiseksi. Voimia sinulle rakas. Ikävä sinua. Kuuletko? Minulla on sinua ikävä!

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 10:01"]

Mä luin ja totesin ettei kirja ole ainakaan mulle tarpeen. Hassua muuten, tunnelukkosi-testistä sain tuloksen että mulla on aivan valtavasti tunnelukkoja, mutta elämässäni kuitenkaan ei ole mitään sellaisista kertovia vaikeuksia tai toistuvia haitallisia toimintamalleja. Olen liian elämääni ja itseeni tyytyväinen ihminen jaksaakseni väittää koko tunnelukoista :)

[/quote]

Ei kai välttämättä tarvitsekaan välittää. Mutta on mahdollista, että puskevat jonakin päivänä läpi, tai sitten eivät.

Muistaakseni kirjan alkussa sanotaan että ei sovi heikkohermoisille. Kannattaa jättää suosiolla silloin lukematta.

Vielä sen verran, että osapersoonat on normaalia, ja jos alkaa sitä pitämään hulluna, alkaa oikeasti tulla hulluksi.

Mulla on se vielä kesken, aina jotenkin jää se lukeminen vaikka onkin mielenkiintoinen kirja.

Jäi hieman kyseenalainen vaikutelma. Tunnelukkosysteemissä tuntuu ongelmia löytyvän väkisinkin ja näihin ongelmiin tarjotaan sitten vastauksia, mikä on enemmän self-help myyntityötä kuin tieteellistä psykologiaa.

Kyllähän skeematerapia on nykyisen kognitiivsen psykologian ja aivotutkimuksen keskiössä. Suomessa sekin on jäänyt valitettavan vähälle huomiolle ja siksi on hyvä että aiheesta kirjoitetaan. Perusteoriassa ei ole mitään uutta, mutta tavassa esittää asiat on, hyvin konkreettista ja käytännönläheistä. Tunteet-ajatukset-toimita on 70-lukulaista psykologiaa jota opetettiin lukiossa. Toimiva systeemi minusta. En ymmärä mikä siinä karmii?

referoisitko hiukan

Ap, miksi se karmii sinua? Olen lukenut kirjaa sieltä täältä ja oivalsin yhden tärkeän asian itsestäni ja myös lähisuvustani.

Mä luin ja totesin ettei kirja ole ainakaan mulle tarpeen. Hassua muuten, tunnelukkosi-testistä sain tuloksen että mulla on aivan valtavasti tunnelukkoja, mutta elämässäni kuitenkaan ei ole mitään sellaisista kertovia vaikeuksia tai toistuvia haitallisia toimintamalleja. Olen liian elämääni ja itseeni tyytyväinen ihminen jaksaakseni väittää koko tunnelukoista :)

Se "hyvä aikuinen"-juttu siinä siis karmi. Että pitäisi kuvitella hyvä, vastuuntuntoinen aikuinen, joka näkee minut lapsena ja neuvoo sen mukaan. Välillä hyvä aikuinen voi hoitaa tämän lapsen (lukijan) ikävät asiat jne. Hänen kanssaan voi myös kirjoittaa kirjeitä. Eli itse lapsena (omana itsenäsi) kirjoitat kirjeen ja sitten vastaat siihen hyvänä aikuisena (mielessäsi kehittämänä aikuisena, joka kohtelee sinua lapsena).

Kirjan lukeneet kyllä muistanevat tämän kohdan, kun se niin monesti siinä mainittiin.

Tuollainen itsen ulkopuolelle eristäminen siinä karmii. En näe hyötyä siinä, että kohtelisin itseäni lapsena. Koin myös vaikeaksi päästä irti siitä lapsimoodista aina kun piti olla oikean elämän kanssa tekemisissä. Ikänsä puolesta aikuisten ihmisten kuitenkin täytyy olla aikuisia ja ottaa itse vastuuta. Toisin sanoen koin homman mielisairaaksi toiminnaksi.

Ap

En ole vielä lukenut noita hyvä aikuinen -juttuja, joten en osaa varmuudella kommentoida mutta tuollaiset kirjeen kirjoittamiset itselle ynnä muuthan ovat aika perus"harjoituksia" joita voidaan käyttää vähän niin kuin terapeuttisina keinoina.

2

mies osti sen kirjan ja on sitä kai lukenut. pelottavaa.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 12:40"]

En ole vielä lukenut noita hyvä aikuinen -juttuja, joten en osaa varmuudella kommentoida mutta tuollaiset kirjeen kirjoittamiset itselle ynnä muuthan ovat aika perus"harjoituksia" joita voidaan käyttää vähän niin kuin terapeuttisina keinoina.

2[/quote]

Ymmärrän kyllä, että sellainen lapsuuden muistoihin palaaminen on hyvä terapeuttinen keino. Samoin omia tunteita on hyvä pohtia eikä sivuuttaa niitä. Siinä kirjassa kuitenkin kannustettiin tuomaan mielessään tuo hyvä aikuinen, joka näkee sinut lapsena, ihan jokapäiväiseen elämään. Onko se muka oikeasti terveyttävää aina taantua mielessään lapseksi ja eristää myös siihen oma hyvä aikuinen neuvomaan/lohduttamaan tätä lasta?

Mielipiteistäni huolimatta kuulen kyllä mieluusti positiivisiakin ajatuksia. Olisi kiva kuulla, onko täällä henkilöitä joita tuo kirja on auttanut ongelmissa.

Ap

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 12:49"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 12:40"]

En ole vielä lukenut noita hyvä aikuinen -juttuja, joten en osaa varmuudella kommentoida mutta tuollaiset kirjeen kirjoittamiset itselle ynnä muuthan ovat aika perus"harjoituksia" joita voidaan käyttää vähän niin kuin terapeuttisina keinoina.

2[/quote]

Ymmärrän kyllä, että sellainen lapsuuden muistoihin palaaminen on hyvä terapeuttinen keino. Samoin omia tunteita on hyvä pohtia eikä sivuuttaa niitä. Siinä kirjassa kuitenkin kannustettiin tuomaan mielessään tuo hyvä aikuinen, joka näkee sinut lapsena, ihan jokapäiväiseen elämään. Onko se muka oikeasti terveyttävää aina taantua mielessään lapseksi ja eristää myös siihen oma hyvä aikuinen neuvomaan/lohduttamaan tätä lasta?

Mielipiteistäni huolimatta kuulen kyllä mieluusti positiivisiakin ajatuksia. Olisi kiva kuulla, onko täällä henkilöitä joita tuo kirja on auttanut ongelmissa.

Ap

[/quote]

No joo, tuo kuulostaa kyllä erikoiselta että tämä lapsi-aikuis -juttu pitäisi olla koko ajan mukana. Sellaisina erillisinä harjoitteina ymmärtäisin tuon. No, täytyy yrittää saada luetuksi tuo kirja loppuun jossain vaiheessa.

2

hyvä kirja. Onhan esim Tommy Hellsten kirjoittanut jo tästä sisäisestä lapsesta, ei se mikään uusi keksintö ole:)

Työtähän noiden omien lukkojen tunnistaminen ja tunnetyöskentely vaatii. Itse koen nuo takasen kirjat hyödyllisinä alkoholistiperheessä kasvaneena, jossa ei siis ollut aikuisia, eikä aikuisen mallia saatavilla. Vastuu omasta elämästä on oikeasti se elämän isoin juttu.Toisilla vaan ne omat vanhemmat on olleet vastuullisia (ja siten myös vapaampia) persoonia kuin toisilla. Vapaa taas ei suostu uhriksi. Lapsaen osaan taas kuuluu epävapaus, koska hän on riippuvainen juuri niistä vanhemmista jotka sattuu saamaan. Terve aikuinen rakastaa lasta itsessään mutta ei ole sen lapsen (tunteen) armoilla.

Sain kirjan joululahjaksi ja luin sen heti melkein kokonaan. Fiksua asiaa ja on auttanut minua omien ajatusprosessien kanssa, huomasin myös harrastaneeni tuota 'vastuullinen aikuinen'-taktiikkaa jo ennen kuin luin siitä!

Ainoa mikä harmittaa on se, että kirja on mielestäni tosi huonosti kirjoitettu. Teksti on sellaista lässyttävää ja sama asia toistetaan kolme kertaa peräkkäin vähän eri sanoin. Teki lukemisen hankalaksi ja alkoi välillä kyrsiä ihan kunnolla. Ihan kuin tekstiä ei olisi editoitu ollenkaan.