Millaista porukkaa asuu aso-asunnoissa?

aso-asunnossa asuva pariskunta ilmoittautuu. ASo-asunnossa asumismukavuus on huipussaan, kuten 15 kirjoitti, huoltomies ym. tulee kun tarve on, asuntoon ei ole sidottu, mutta kuitenkin riskitön vaihtoehto jne. Meillä myös naapurit tosi mukavia! Monen kanssa ollaan ystävystytty. Talossamme kaikki käy töissä (paitsi pienten lasten kotiäidit), eikä epäsäännöllistä elämää vietä kukaan.

Kun pää ei mahdu vuokrakämppään, mutta lompakko ei salli omistusasumista, niin nämä wannabe-rikkaat muuttaa ASO:on.

Tavallisia keskiluokkaisia perheitä.Matkustelevat,lapsilla on Reimatecit ;) ja keväällä laitetaan takapihaa :)

Kateellinen kirjoitti:

Vierailija:

Kun pää ei mahdu vuokrakämppään, mutta lompakko ei salli omistusasumista, niin nämä wannabe-rikkaat muuttaa ASO:on.

Kyse on päästä, mutta ei sen koosta. Miksi maksaisin vuokraa enemmän, kun voin maksaa vähemmänkin? Ja lisäksi saan isomman ja paremman asunnon, se aso-maksu on kiva jemma tulevan omistusasunnon hankkimista varten. Ei pääse tuhlaamaan, vaan taatusti koossa käsiraha (meillä 25 000¿, joka kasvaa indeksin mukana), eikä se parisataa säästöön jäävää egeäkään ole paha! Se on se järki, joka laittaa asumaan aso:on!

rauhallinen yhtiö. Meille tämä ASO on välivaihe ennen OMISTUSASUNTOA. Olemme molemmat työelämässä ja meillä on yksi lapsi. Kesämökkiä emme omista mutta veneen kylläkin.

Ulkonäöstä voi päätellä missä kerroksessa kukin asuu:-) Ylimmästä kerroksesta on hulppea merinäköala joka suuntaan, alemmista vähän kehnompi. Osa on selvästi varakastakin porukkaa niinkuin tällä alueella muutenkin ihmiset ovat. Paljon ulkoilmaihmisiä: kesällä pääsee suoraan kotiovelta uimaan ja veneilemään, talvella jäälle hiihtelemään. Mitään yhteisöllisyyttä ei ole kun ei ole yhteistilojakaan, missä sitä voisi mitään yhdessä tehdä. Saunatkin on kaikilla omat. Muutamat partyt on vuodessa tuolla rannassa.

NOin 400 eurolla ei saisi noin isoa lainaa maksetttua. Emme halua maksaa yhtään enempää. Toki huonommalle alueelle voisi muuttaa. Aso-maksu maksettu (n. 20.000) käteisellä.

Terv. Vilpitön ihmettelijä

Vierailija:

Kuten äskeinen. Jos ei kaksi työssäkäyvää korkeakoulutettua onnistu hankkimaan itselleen omistusasuntoa, niin kyllä jossain mättää ja pahasti. Veikkaisin psyykkisiä ongelmia. Mun mielestä mitään sosiaalisesti tuettuja asumismuotoja ei tarvis sijoittaa omistusasuntojen lähelle. Vois olla vaikka joku oma lähiönsä, jonne keskitettäis. Mä en ainakaan haluis, että lapseni leikkis luuseriarvomaailman omaavien ihmisten jälkikasvun kanssa.

Nimittäin meitä on kaksi akateemisen koulutuksen saanutta, työssä käyvää veronmaksajaa, kummallakaan ei ole psyykkisiä ongelmia, emmekä todellakaan saa mitä sosiaalisiaetuisuuksia! Miten ihmeessä työssäkäyvät siis voisivat asua jossa sosiaalisesti tuetuissa asunnoissa??? Ilmeisesti sama pätisi sitten osaomistusasuntoihinkin?!?

No, meidän perustelumme aso-asumiseen on hyvin yksinkertainen: emme halua luopua " vuokra-asumisen" eduista (ts. huoltomies yms. palvelut), emmekä todellakaan halua sijoittaa asuntoon kokonaista elämäämme (vapaus muuttaa ilman, että kaupassa häviää asuntokaupan hintaheilahtelujen vuoksi). Perheemme voi muutta vaikka maasta (asunnon voi " välivuokrata" määräajaksi, jolloin vanha koti on edelleen odottamassa), eikä ole edes järkeä lähteä tähän omistusasunto-vöyhötykseen mukaan!

Ja mitä naapureihimme tulee, kaikki ovat vakavaraisia, työssäkäyviä perheitä/pariskuntia, koulutustaso vaihtelee, mutta kenelläkään ei ole sosiaalisia-, psyykkisiä- tai taloudellisiavaikeuksia. Rauhallista ja mukavaa porukkaa, eivät kännää ja rellestä. Porukalla saadaan aikaan talkoita tarvittaessa, mutta ketään ei pakoteta osallistumaan.

Vain talkoohommat ja illanvietot puuttuivat (osa toki osallistui kevättalkoisiin).

Ostimme oman asunnon jokin aika sitten, mutta naapureissa ei kyllä ollut asossa valittamista.

Vierailija:

Meidän taloissa paljon lapsiperheitä (mikä on ok, koska itsekin ollaan :)), nuoria lapsettomia pareja, yksineläviä ja vanhempia pariskuntia, joiden lapset jo maailmalla. Eli ihan kaikenlaista porukkaa. Yhdessä tehdään paljon talkoohommia, illanviettoja pihalla jne.

koulutettu yli kolmikymppinen aviopari, jolla on kaksi lasta. Meillä ei ole päihde- tai mielenterveysongelmia, eikä maksuhäiriöitä. Ja me asumme kaupungin vuokratalossa Helsingissä! Vallan tyytyväisenä! Naapurit ovat mukavia ja talo on aivan rauhallinen.



Vuokra on 600 e kuussa. Sillä ei juuri lainoja makseltaisi, vähintään

200 000 e pitäisi ottaa lainaa, jos vastaavan ostaisimme. Ei kiinnosta velkavankeus. Sen sijaan aso-asunto on suunnitelmissa.

Juu ja niissä aso-asunnoissa lasten nimet on lähiönimiä ja siellä suurin osa on kotimammoja ja miehet tehdastyöläisiä,huoh.

paljon nuoria taiteilijoita, erityisesti teollisia muotoilijoita. (Tämä johtuu käsittääkseni enemmän talon sijainnista kuin aso-asumismuodosta sinänsä). Erityisen rikkaita ei käsittääkseni ole kukaan, tosi köyhiä ei myöskään. Kaikki ollaan suhteellisen taviksia, ehkä keskivertoa bohempaa porukkaa. Ihmiset matkustelee paljon pitkin maailmaa, harrastaa paljon jne. Meidän talossa myös talkoohenki toimii, käsittääkseni aso-asunnoissa on aika yleistä yhteiset suunnittelukokoukset ja jollain tapaa yhteisöllinen meininki. Eilen esimerkiksi oli koko rapun saunailta ja mukavaa oli!

Ehkä yhdellä kolmasosalla on lapsia ja vain harvalla enemmän kuin yksi lapsi, tämäkin johtuu ehkä perheiden nuoresta iästä. Naapurit järjestää aika usein juhlia, mutta muuten on rauhallista ja ongelmatonta elo. Ollaan oltu tosi tyytyväisiä täällä!

Ap:n kysymys oli varmaan tarkoitettu provosoimaan, mutta vastasinpa kuitenkin näin asiallisesti. Luulen, että täälläpäin suurin syy aso-asumiseen on halu asua tällä alueella. Omistusasuntojen hinnat on pilvienkin yläpuolella...

Sen sijaan noissa viereisissä vuokrataloissa näkyy asuvan.



Meidän yhtiö on ihanan rauhallinen ja ihmiset ok.



Kyllähän aso-maksu karsii " pahimmat" pois.

tyypillinen aso-asunnon hakija on 30-40-vuotias keskiasteen koulutuksen saanut työssäkäyvä sinkkunainen.



(eli voi toki olla sosiaalista ongelmaa, jos ei oo miestä saanut...:)

syystä ei oo kertynyt säästöjä tai eivät halua itselleen isoa pankkilainaa. Meidän tapauksessa miehen vanhemmat jäi laman aikana asuntoloukkuun ja mies siitä sen verran traumatisoitui, että ei halua isoa lainaa. Ollaan molemmat korkeakoulutettuja, töissä ja tienataan ihan keskiverrosti, mistään ei oo puutetta ja säästöönkin jää. Ties vaikka sitten kun riittävästi on säästöjä voidaan omaakin katsella, mutta tyytyväisiä olaan tähänkin. Asumisturvahan on sama kuin omistusasunnossa, jos haluataan, voidaan olla tässä loppuelämä. Naapureiden sosiaalista taustaa en oo kartoittanut, mutta ainakin päälläpäin näyttää kaikilla olevan elämä hanskassa.

Meidän taloissa paljon lapsiperheitä (mikä on ok, koska itsekin ollaan :)), nuoria lapsettomia pareja, yksineläviä ja vanhempia pariskuntia, joiden lapset jo maailmalla. Eli ihan kaikenlaista porukkaa. Yhdessä tehdään paljon talkoohommia, illanviettoja pihalla jne.

Kuten äskeinen. Jos ei kaksi työssäkäyvää korkeakoulutettua onnistu hankkimaan itselleen omistusasuntoa, niin kyllä jossain mättää ja pahasti. Veikkaisin psyykkisiä ongelmia. Mun mielestä mitään sosiaalisesti tuettuja asumismuotoja ei tarvis sijoittaa omistusasuntojen lähelle. Vois olla vaikka joku oma lähiönsä, jonne keskitettäis. Mä en ainakaan haluis, että lapseni leikkis luuseriarvomaailman omaavien ihmisten jälkikasvun kanssa.

sinun kaltaisiasi ihmisiä ei ole naapureina :)

Ja aika hyvätuloisia yleensäkkin. Ainakin kun tuonne autokatoksiin kattelee niin ei siel mitään halpoja autoja ole... Myös paljon sellaisia jotka matkustelevat ulkomailla usein ja sellaisia joilla on vene ja kesämökki järven taikka meren rannalla. Näin ainakin meidän aso- alueella, muista rivareista ei ole kokemuksia kuin näistä kolmesta jotka tässä ympärillä on.