Lue keskustelun säännöt.
Nykyajan lapsia ARVIOIDAAN joka paikassa,joka osa-alueella
07.03.2013 |
Esikoinen meni eskariin ja nuorempi päiväkotiin. Olen suorastaan järkyttynyt siitä arvioinnin määrästä. Niin paljon vaaditaan jo pieniltä lapsilta. Kaikki taidot syynätään hienomotoriikasta ryhmätaitoihin, toiminnanohjauksen taidoista tarkkaavaisuuteen. Tavallaan hyvä juttu, että ennakoidaan kouluun menoa. Silti tuntuu hurjalta, miten paljon käytännössä pitäisi osata. Jos ei osaa, soitetaan psykologille ja saadaan lähetettä puhe/toimintaterapiaan.
Kommentit (12)
3 vielä jatkaa...
Olen myös miettinyt, että kuinkahan monessa tapauksessa näistä ainakin paperilla olevista kuntoutuksista on ollut hyötyä. Siis kannatan asioihin puuttumista, jos selvästi huomaa, että vaikka jotain kehitysviivettä on, mutta TEHDÄÄNKÖ sitten oikeita asioita tilanteen korjaamiseksi vai ei? Perheiden tukeminen kuulostaa hyvältä, mutta kaikista ei selvästikään tule riittävän hyviä vanhempia (täydellinen ei tarvi ollakaan), vaikka mitä tukitoimea ja kädestä pitämistä tarjotaan. Oma lapsipuoleni oli tuhoutua mielisairaan äidin puristuksessa ja mitä tehtiin: tukea ja apua ja päänsilitystä äidille ja psyykenlääkettä lapselle, jotta jaksoi äitiä. Rahaa paloi yhteiskunnalta mielettömästi ja ennen kaikkea lapsi kärsi vuosia, lopulta tilanne onneksi ratkesi onnellisesti. Eli aina ei hienot tutkimukset, terapiat ja sadat sivut sairauskertomusta hyödytä yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oleteko huomanneet, että nyt on muodikasta olla "kosketusyliherkkä".
Yhtäkkiä on läjä lapsia, joita ennen vanhaan heitä olisi sanottu ovat meluisiksi, ilkeiksi, levottomiksi tai uppiniskaisiksi ja vielä 10v siten ADHD:ksi, mutta nytkyään he ovatkin Yliherkkiä.
En silti kritisoi, vaan totean.
Joo nykyisin puhutaan noista yliherkkyyksistä vai mikä se oikea termi onkaan. Arkijärjellä ajatellen paljon kuitenkin mahtuu normaalin vaihtelun piiriin. Itse en ole ikinä pitänyt kovista äänistä, mutta en ole siihen apua kaivannut :) Mutta jos ajattelee mökää, joka päiväkodeissakin vallitsee, niin kukapa siitä ei kärsisi? Ei se vika aina lapsessa ole, vaan ympäristössä.
[quote author="Vierailija" time="07.03.2013 klo 09:01"]
olen ap sun kanssa täysin samaa mieltä.
ollaan menty liian pitkälle vaatimuksissa.
toki on hienoa, että mahdolliset oppimisvaikeudet havaitaan mahdollisimman aikaisin.
No ei kyllä johdu tästä tarkkailusta ja vaatimisesta lasten huonovointi. Kyllä se johtuu siitä, että nykyajan vamhemmat ovat niin kädettömiä. Normaali ekaluokkalainen osaa kyllä huolehtia asioistaan tarvittavalla tavalla, kun saa kotoa apua ja tukea. Ongelmana on, että kotoa ei osata/ehditä lapsia auttaa ja tukea riittävästi.Jos lapsella on esim. ongelmia muistaa läksynsä, niin siinä saa varmastio opetttajalta apua kunhan sitä vanhemoi osaa pyytää.
Enne ekaluokkalaisetkin hiihtivät kouluun monia kilometrejä metsän halki. Nykyään viedään autolla oven eteen. Normaali lapsi pärjää kyllä nykyajan koulun vaatimusten kanssa. Ei siellä tarvitse olla luokan paras. Erityis tarpeiset lapset ovat sitten asia erikseen.
minulla on lapsia 20vuotias vanhin, nuorin 8v, ja tosiaan vaatimuksien kasvamisen olen nähnyt vuosien varrella :(
verraten esikoisen aikoihin ja nyt kuopuksen.
koulussa se vasta alkaa...
ensin sanotaan ettei tarvitse osata kouluun mennessä mm lukea tms, mutta totuus on toinen, vaikka lapsi luki sujuvasti ja kirjoitti, niin ei silti vaatimukset olleet helppoja. ihmettelen miten ne lapset pärjäävät, jotka ei oikeasti osaa kouluun mennessä lukea, kirjoitta, laskea..
sit pitää olla omatoimine, kaikessa
omani oli 6v koulun alkaessa, toiset olivat siinä iässä vielä eskarissa hotitätien valvonnassa . omani olisi pitänyt osaa täysin huolehtia kaikesta.
eli liia pitkälle ollaan menty
ei ole ihme, et lapset ja nuoret voivat huonosti !
[/quote]
Lapsella on normaalit kehitysvaiheet. On kai hyvä, että huomataan ajoissa ja voi ottaa apua jos joku osa-alue ei menekään niin kuin oletettiin.
Juuri näistä ennalta ehkäisevästä lasten a nuorten työstä on SÄÄSTETTY lama-ajoista lähtien ja se näkyy sitten mielenterveyspuolella, kouluissa ja lööpeissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen vanhaan poikkeavuudet nähtiin ilman testejäkin. Jos joku käyttäytyi epänormaalisti, sen huomasi ilman testipatteristoakin ja asiasta rangaistiin/keskusteltiin sen mikä osattiin. Lopputuloksetkin olivat ihan samat, mutta ei ollut yhtä monta suojatyöpaikkaa psykologian maistereille.
Hyvä, että syynätään. Normaalisti kehittyvän lapsen vanhemmasta arvioinnit voivat tuntua turhalta. Mutta jos lapsella on jollakin osa-alueella kehitysviivettä, voi se olla merkki jostakin vakavammasta tai vähemmän vakavasta sairaudesta, jossa varhainen toteaminen ja aikainen hoito ovat erittäin tärkeitä lapsen tulevaisuutta ajatellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asialla on hyvät ja huonot puolensa. Jos on asiantunteva arvioija, löytää kyllä ne kehitysviiveet, joihin oikeasti kannattaa puuttua, ja silloin on vain hyvä, että on tutkittu. Toisaalta arviointi tuntuu menevän vähän liiallisuuksiin. Omat lapseni ovat olleet kotihoidossa. Esikoinen oli alle kouluikäisenä jotenkin epätasaisesti kehittynyt oman arvioni mukaan eli oli jossain asioissa tosi älykäs, sosiaalisesti ihan ulapalla, mutta neuvolassa kaikki oli "ihan normaalia" ja kerhossa ohjaajat vain mutisivat lasten olevan niin erilaisia. Olin itse aika huolissani. Eskarin alku oli takkuisa, mutta ihanien ohjaajien myötä vuodesta tuli todella mainio! Poika rohkaistui ja oppi sosiaalisia taitoja, oli niille selvästikin oikea aika, mutta säilytti omat hyvät puolensa ilman mitään lyttäystä. Koulussa on mennyt pääosin hyvin. Jälkeenpäin olen joskus miettinyt, että mitenköhän monessa seulassa poika olisi jäänyt päiväkodissa kiinni, sillä oli pienenä aika eri planeetalta kuin muut pojat. Kyllä olisi "huoli herännyt" varmaan moneen kertaan. Kotihoidettuna ei joutunut jatkuvan arvioinnin kohteeksi. Mielestäni hän vain kehittyi sosiaalisesti vähän hitaammin mutta ihan normaali on tullut. (Kuopus on sitten taas paljon tasaisemmin kehittynyt, kotihoidossa hänkin.)
olen ap sun kanssa täysin samaa mieltä.
ollaan menty liian pitkälle vaatimuksissa.
toki on hienoa, että mahdolliset oppimisvaikeudet havaitaan mahdollisimman aikaisin.
minulla on lapsia 20vuotias vanhin, nuorin 8v, ja tosiaan vaatimuksien kasvamisen olen nähnyt vuosien varrella :(
verraten esikoisen aikoihin ja nyt kuopuksen.
koulussa se vasta alkaa...
ensin sanotaan ettei tarvitse osata kouluun mennessä mm lukea tms, mutta totuus on toinen, vaikka lapsi luki sujuvasti ja kirjoitti, niin ei silti vaatimukset olleet helppoja. ihmettelen miten ne lapset pärjäävät, jotka ei oikeasti osaa kouluun mennessä lukea, kirjoitta, laskea..
sit pitää olla omatoimine, kaikessa
omani oli 6v koulun alkaessa, toiset olivat siinä iässä vielä eskarissa hotitätien valvonnassa . omani olisi pitänyt osaa täysin huolehtia kaikesta.
eli liia pitkälle ollaan menty
ei ole ihme, et lapset ja nuoret voivat huonosti !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen ap sun kanssa täysin samaa mieltä.
ollaan menty liian pitkälle vaatimuksissa.
toki on hienoa, että mahdolliset oppimisvaikeudet havaitaan mahdollisimman aikaisin.
minulla on lapsia 20vuotias vanhin, nuorin 8v, ja tosiaan vaatimuksien kasvamisen olen nähnyt vuosien varrella :(
verraten esikoisen aikoihin ja nyt kuopuksen.
koulussa se vasta alkaa...
ensin sanotaan ettei tarvitse osata kouluun mennessä mm lukea tms, mutta totuus on toinen, vaikka lapsi luki sujuvasti ja kirjoitti, niin ei silti vaatimukset olleet helppoja. ihmettelen miten ne lapset pärjäävät, jotka ei oikeasti osaa kouluun mennessä lukea, kirjoitta, laskea..
sit pitää olla omatoimine, kaikessa
omani oli 6v koulun alkaessa, toiset olivat siinä iässä vielä eskarissa hotitätien valvonnassa . omani olisi pitänyt osaa täysin huolehtia kaikesta.
eli liia pitkälle ollaan menty
ei ole ihme, et lapset ja nuoret voivat huonosti !
Ja oikeassa elämässä se kuitenkin menee niin, että tutkitaan ja testataan ja tarkkaillaan. Sitten kun ovat yläasteella, nämä testattavat kuuluvat siihen häirikköporukkaan,joille ei nyt vain voida mitään.Kaikki vain odottavat, että niistä päästään erilleen.
Hienoja kuntoutussuunnitelmia tehdään,mutta se kuitenkin menee niin,että häiriköistä ei tule kuin syrjäytyneitä yhteiskunnalle maksettaviksi.
Samalla palaa älytön määrä turhaa rahaa terveiden lasten testauksiin ja turhiin ravaamisiin tutkimuksissa.
Kun yhteiskuntakelpoinen yksilö tulee siitä,kenellä on hyvä kotipohja ja ketä tuetaan. Se on aivan sama, millainen kuntotutus on, jos pennulla on kotiolot paskat. Toinen on se, että jos on jotain ongelmia, niin ei ne sen kummemmaksi mene kalliilla terapioilla. Loppusijoitus on kuitenkin joku verorahoilla maksettava asumisyksikkö,missä sitten tuperretaan leikisti kaikkea kivaa ja rahaa palaa.
[quote author="Vierailija" time="07.03.2013 klo 00:18"]
Hyvä, että syynätään. Normaalisti kehittyvän lapsen vanhemmasta arvioinnit voivat tuntua turhalta. Mutta jos lapsella on jollakin osa-alueella kehitysviivettä, voi se olla merkki jostakin vakavammasta tai vähemmän vakavasta sairaudesta, jossa varhainen toteaminen ja aikainen hoito ovat erittäin tärkeitä lapsen tulevaisuutta ajatellen.
[/quote]
3 vielä jatkaa...
Olen myös miettinyt, että kuinkahan monessa tapauksessa näistä ainakin paperilla olevista kuntoutuksista on ollut hyötyä. Siis kannatan asioihin puuttumista, jos selvästi huomaa, että vaikka jotain kehitysviivettä on, mutta TEHDÄÄNKÖ sitten oikeita asioita tilanteen korjaamiseksi vai ei? Perheiden tukeminen kuulostaa hyvältä, mutta kaikista ei selvästikään tule riittävän hyviä vanhempia (täydellinen ei tarvi ollakaan), vaikka mitä tukitoimea ja kädestä pitämistä tarjotaan. Oma lapsipuoleni oli tuhoutua mielisairaan äidin puristuksessa ja mitä tehtiin: tukea ja apua ja päänsilitystä äidille ja psyykenlääkettä lapselle, jotta jaksoi äitiä. Rahaa paloi yhteiskunnalta mielettömästi ja ennen kaikkea lapsi kärsi vuosia, lopulta tilanne onneksi ratkesi onnellisesti. Eli aina ei hienot tutkimukset, terapiat ja sadat sivut sairauskertomusta hyödytä yhtään mitään.