Luovun kaikesta
Asun kaukana sukulaisista ja tutuista. Olen työtön. Olen hylännyt harrastukseni kokonaan. Olen luopunut ajatuksista omasta perheestä. Mieheni tulee luultavasti jättämään minut.
Kommentit (17)
7, mietin myös irtiottoa. Että pakkaisin vain repun ja lähtisin jonnekin missä voisin vaeltaa ja tehdä jotain työtä asumista vastaan, vaihtaen paikkaa. Ei varmasti olisi pelkkää paratiisia, mutta erilaista kuin tämä.
8. tuota olen itseltäni kysellyt, mutta en tunnu haluavan yhtään mitään. Mieskään ei ole varma, mitä haluaa. Jotenkin tässä vaan odotellaan, milloin elämä alkaa. Ja tässä nämä vuodet samalla kuluu.
voi voi, kyllä asiat kuitenkin selviää ajan kanssa, sinun täytyy ajatella myös itseäsi, sinulla on oikeus omaan elämään ja sinulle sopivaan mieheen. huolehdi omista päämääristäsi, ehkä liittonne ei ole hyvä, koska haluatte eri asioita elämältä. Kyllä elämä jatkuu vaikka joutuisitte molemmat aloittamaan alusta kumppanin etsimisen. muutokset ovat pelottavia mutta tuovat aina myös mukanaan uudet mahdollisuudet. koita nyt vaan jaksaa, minullakin on ollut niin monta vastoinkäymistä elämässä, olen kuitenkin selvinnyt niistä, vaikka en ole mitenkään vahva tai taitava ihminen. toivotan sinulle jaksamista ja parempaa vointia
Niin minäkin! Otan käteeni Eckhart Tolle:n kirjan Uusi maa ja alan elää!
Ehkä ongelma on oma päämäärättömyyteni elämässä. En edes tiedä, millainen olisi "sopiva mies".. jossain mielessä juuri tämä nykyinen, mutta ehkä aika on ajanut ohitsemme.
sun varmaan pitäis ottaa ohjat käsiin ja edetä yksi askel kerrallaan ja katsoa mitä tulee vastaan
En tiedä ensimmäistäkään askelta mihinkään suuntaan.
nyt käyt nukkumaan ja aamulla jatketaan, eiks niin, aletaan olla liian väsyneitä
Ehkä se olisi paras askel tässä hetkessä.
Kyllä kai sinulla ap on edes jotain, mitä elämässä haluat! Turvallisuutta? Rauhallisuutta? Omaa tilaa? Riittävästi ruokaa / materiaa?
Jotenkin on vaikea ymmärtää sinua. Et voi olla niin itseriittoinen, että kenelläkään muulla (ml. miehesi) ei ole mielestäsi väliä. Tai ettet ymmärätäisi, että kukaan ei pärjää yksin. Jos miehesi jättäisi sinut nyt, miten pärjäisit? Vai pärjäätkö nytkin yksin?
Ehkä kaikkein ensinnä suosittelisin sinulle sen miettimistä, mitä sinä haluat. Jos se ei miettimällä selviä, hankkiudu oikein hankaliin oloihin. Kyllä se siinä selviää. Herätys, nainen!
Rauhaan ja omaan tilaan hakeudun päivittäin. Ja sitä onkin, mies on tälläkin hetkellä työmatkalla. En tapaa ketään. Ruokaa tarvitsen.
En välttämättä pärjäisikään yksin täysin, vaikka nytkin vietän usein viikkoja yksin kun mies on töissä.
No älähän heitä kirvestä kaivoon, aina on toivoa ;)
En jaksa toivoa. Jos mieheni jättää, minulla ei ole mitään kiinnekohtaa.
Näin tämä on vuosien saatossa mennyt. En välitä oikein mistään.
Miea haluaa lapsia, minä en. Tästä on vuosia puhuttu, ja mies tuskin odottaa ikuisesti mieleni muuttumista, mitä en näe tapahtuvaksi. Enkä haluaisi että mies joutuu elämään ilman omaa perhettä, hän on jo masentunut elämämme päämäärättömyydestä.
Eihän sulla ole sitten mitään menetettävääkään. Tee ihan mitä lystäät! Jos minun ei tarvitsisi huolehtia perheen toimeentulosta, lapsista, töistä, miehen passaamisesta, alkaisin stand-up-koomikoksi. Maksoi mitä maksoi. Ja tuskinpa tuo paljon maksaisi. Tai muuttaisin Etelä-Eurooppaan ja muistelisin siellä suomalaista verottajaa, joka ei saisi minusta irti enää muuta kuin paskaisen naurun.
[quote author="Vierailija" time="21.03.2013 klo 23:02"]
Miea haluaa lapsia, minä en. Tästä on vuosia puhuttu, ja mies tuskin odottaa ikuisesti mieleni muuttumista, mitä en näe tapahtuvaksi. Enkä haluaisi että mies joutuu elämään ilman omaa perhettä, hän on jo masentunut elämämme päämäärättömyydestä.
[/quote]
No älä roiku sitten enää miehessäsi vaan ala elää sitä elämää, mitä haluat. Halatko tuhota hänenkin unelmansa? Vai mitä haluat? Ikuisesti roikkua miehessäsi ja miettiä, mitä oikein haluat? Mitä oikein haluat? Herätys nyt, ei noin voi jatkaa!