Lue keskustelun säännöt.
Ystävät kateellisia
21.03.2013 |
Seurustelen varakkaan miehen kanssa. Asutaan yhdessä miehen ostamassa kämpässä, matkustellaan aika paljon ja hän ostaa mulle joskus enemmän tai vähemmän kalliita vaatteita, koruja, laukkuja ym. Käyn mieheni kanssa syömässä ravintolassa usein. Me vietämme oikein ihanaa elämää, johon kuuluu normaalin parisuhteen ilot sekä kinastelut.
Oon kuitenkin huomannut, että ystäviäni ei enää kiinnosta kuulla minun kuulumisiani yhtä paljon kuin ennen. He saattavat kysellä kuulumisiani, mutta eivät kestä kuunnella asiaani loppuun vaan alkavat puhua päälle muista asioista. Toiset ovat röyhkeästi kysyneet tosissaan, että olenko mieheni kanssa vain rahasta! Joo sellaista näytelmää jaksaisikin vain rahan takia kauan... Olen alkanut varoa sanomisiani. Varon liikaa hehkuttamasta kivoista asioista ja valitan enemmän pienistä ongelmistani, jotta he kestävät kuunnella minua eikä heidän tarvitsisi potea kateutta. Se on myös tulkittu niin, etten arvosta onneani. Eli tein niin tai näin, se on väärin. En ole nyt yhdellekkään lähimmistä ystävistäni kertonut saaneeni uudet kengät, vaikka aikoinaan (ennen seurustelua) esittelin innoissani uusia ihania kenkiä, vain koska ne oli niin ihanat. Samaan tyyliin mulle arkiset ja mun elämääni kuuluvat tekemiset ja muut asiat jäävät kertomatta, sillä vaikka ne on mulle arkea, niin ne näköjään sisältää ystävilleni liikaa informaatiota meidän ylellisestä elämästä. Ja kun kyse ei ole aina vaan uusien tavaroiden esittelystä, vaan ihan kaikista mun elämäni asioista ja tapahtumista. Mulle on myös suututtu ihmeellisistä syistä ja siinä haukkumisen ohella on parjattu mun ylellistä elämää, vaikka se ei mitenkään liittyisi asiaan. Nyt on toiset alkaneet valittaa mun etääntymisestä, mutta kovin lähellä on vaikea pysyä, kun minua ja elämääni ei siedä.
Raha on kyllä tuonut elämään helpotusta. Sillä saa hankittua asioita, jotka tuovat onnea elämään eikä tarvitse jokaista senttiä laskea. Mutta olen yhtälailla tullut yksinäiseksi ja surulliseksi, kun en voi olla oma itseni ystävieni seurassa. Ymmärrän, että mulle on helppo olla kateellinen. Olen saanut rikkauta niin rahan kuin rakkaudenkin muodossa ihan "ilmaiseksi" tuosta noin vaan. En ole raatanut rahojemme eteen (vielä, koska opiskelen), mutta onko se väärin? Enkö saisi niiden tuomista eduista nauttia ja näyttää onneani ystävilleni? Eikö voisi olla positiivisesti kateellinen tyyliin "hei vitsi oon kateellinen, kun pääset taas matkoille, pääsisinpä mäkin, pidä hauskaa :)" eikä katkerasti vähättelemällä, piikittelemällä, suuttumalla ja muulla oudolla käytöksellä? Mielestäni en ole tehnyt ystävilleni pahaa, joten miksi minulle pitää olla ilkeä?
Onneksi mulla on rakastava, ihana mies, joka ei jätä mua yksin. Mulle olisi kuitenkin tosi tärkeitä myös läheiset ystävät...
Onko muita, joilla on kateellisia ystäviä ja miten ootte heidän kans toimineet? Löytyykö ystäville kateellisia olevia? Toisethan oikeasti kehuskelevat asioillaan ja ylpeilevät. Oletteko huomanneet/pohtineet itse olevannekin sellaisia, jos teille ollaan oltu kateellisia? Tai vaihtoehtoisesti oletteko huomanneet itse tuominneenne ystävänne sellaiseksi kateellisuuttanne?
Kommentit (47)
Mulla on tällanen esimerkki siitä kun yksi kaveri jäi taakse.
Mulla ei ole todellakaan ole varaa matkustella, eikä nyt muutenkaan varaa elää mitään luksuselämää. Mutta haluaisin siis tosi paljon matkustaa. Mulla oli kaveri, joka sitten aina jotain hankkiessaan, esim vaikka nyt matkan, hehkutteli sitä mulle sitä puoli vuotta kuinka ovat lähdössä Thaimaahan, ihanaa lähteä sinne Thaimaahan, sit ku me ollaan siellä Thaimaassa, meillä on upea hotelli siellä Thaimaassa, kuukauden/kahden viikon/viikon päässä Thaimaahan, loputtomiin.
Kyllä mun täytyy sanoa että vitutti. Olin surullinen kun ei ollut varaa matkustaa. Kaverilla ei ollut mitään tilannetajua tai tuntosarvia asian suhteen. Se harmitti eniten, ettei hän tajunnut. Sitten muutakin, tuntuu että tärkeintä oli kertoa mitä uutta oli ostanut ja mulla ei sitten ollut mitään vastaavaa kerrottavana, ei ollut sit oikein mitään sanottavaa ja yhteydenpitäminen sitten vaan jäi....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa asia, joka oli mielessä koko lukutuokioni ajan oli "kirjoittaja on varmasti n. 20 vuotias"
Hah, olenkin kuullut tarinoita pohjalaisista... :D Mutta ei mulla tietääkseni yhtäkään eteläpohjalaista kaveria ole, ainakaan läheisimmissä ystävissä.
Joo olen samaa mieltä kanssasi, tilannetajua ja hienotunteisuutta pitää olla. Silloin selvästi tuijotetaan vain omaan varakkaaseen napaansa, jos ei osaa olla hiljaa ja kuunnella, kun toisella on oikeasti vaikea hetki menossa.
Itse olen kans joskus ollut "pulassa oleva ystävä" ja halu antaa takaisin ja auttaa lähimpiä on suuri. Yritän olla tukena kuten parhaiten pystyn, mutta monen on vaikea ymmärtää, että rahat on mieheni, ei mun ennenkuin pääsen itse tienaamaan. Omien menojensa päälle mieheni kustantaa (omasta halustaan) myös osan mun elämistä, ja se on minusta paljon. Ei silloin tule mieleen, että annapas vähän kavereillekin... Ei sitä kahisevaa kukaan odotakaan, mutta tuntuu, että minusta on tehty huonompi ystävä, kun en mieheni rahojen kustannuksella tarjoa heille enempää kuin henkisen tukeni.
ap.
Ymmärrän hyvin ap tilanteesi! Minulle oltiin monesti nuorempana kateellisia, koska vanhempani ovat varakkaita ja kustansivat minulle suunnilleen kaiken mahdollisen asunnosta alkaen. Olin vielä niin nuori, etten tajunnut vaikkapa loukkaavani vähemmän varakasta kaveria, kun vaikka shoppailureissulla löytyi jotain kivaa ja aina pystyin soittamaan äidille ja pyytämään rahaa :/ Vuosien varrella olen viisastunut tässä asiassa, enkä kauheasti huutele, jos jotain olen saanut. Ja toisaalta omat tuloni eivät koskaan tule olemaan yhtä suuret kuin vanhemillani, joten olen alkanut elää omien varojeni mukaan.
Olet ap ihan oikeassa, todelliset ystävät jäävät ja muut joutavatkin mennä! Minä en niinkään neuvoisi hankkimaan samaa varallisuustasoa olevia ystäviä, vaan sellaisia, joita se varallisuus ei kiinnosta vaan ovat aidosti ystäviä.
Onhan olemassa sekin mahdollisuus, toistaisin mahdollisuus että sinä olet muuttunut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos, hyvin sanottu, sellaisia ystäviä, jotka eivät varallisuuden tasosta välitä, kunhan ovat aitoja.
Totta. Varmasti olen muuttunut. Onhan mulla ihan erilainen elämä nykyään kuin ennen. Olen tätä asiaa pohtinut paljon ja yrittänyt löytää itsestäni huonoksi muuttuneita puolia. En ole vielä löytänyt mitään merkittävää, mutta ehkä joku vielä niistä joku päivä huomauttaa, kun saa tarpeekseen. Toivottavasti, niin osaan ottaa opikseni, en halua muuttua kerskailevaksi! Mieheni sanoo, että olen sellainen kuin olin tavatessamme, juuri nyt luotan siihen.
ap.
Ei asuta Porvoossa, sen verran voin kertoa. :)
Ihan taustatietona tuo ensimmäinen "hehkutus, miehellä on rahaa, ihQ" -kappale tuli aloitukseen mukaan. Siitä saa lähtökohdan lopputekstille. Näin sen tarpeelliseksi.
Onnellinen voi tosiaan olla ilman rahaakin. En väitä, etten koskaan ennen tätä miestä ja hänen rahojaan olisi ollut onnellinen. Enkä väitä, ettei kukaan vähävaraisempi olisi jopa onnellisempi kuin mä juuri nyt. Varmasti he ovat. Heillä saattaa olla maailman "ihanimmat lapset" ja "läheiset rakkaat" ja kaupan päälle vielä hyviä ystäviä. Kyllä se rahan tuoma turva on tehnyt mut onnellisemmaks kuin ennen, mutta toisaalta läheisten ystävien muuttuminen/etääntyminen on sitä onnea raastanut. Eikä voi sanoa, että plus miinus nolla. Uuden auton tai laukun arvoa ei voi verrata läheisten ystävien arvoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tehnyt opintojen välissä töitä ja aloittanut nykyiset opintoni myöhempään. Opintoni on loppusuoralla ja sitten pääsenkin taas itse tienaamaan. En aio jäädä mieheni elätettäväksi eikä hän sitä edes hyväksyisi. Tää ei nyt mun mielestä liittynyt aiheeseen...
Tällaisesta vaikeudesta on vähän vaikea puhua toisten kanssa, sillä monikaan ei ole valmis myöntään tai uskomaan kateuttaan. Kiristää välejä vielä enemmän.
Siksipä mun oli pakko avautua asiasta anonyymina jossain ja jännityksellä odotin näitä "kylläpäs kehuskelet" ja "mitä siinä valitat" -vastauksia. Moni on kuitenkin vastannut tosi järkevästi ja ihanaa, että "kohtalotovereitakin" löytyy eikä tämä kaikki oikeasti ole vain pääni sisällä. Kiitos useimmille näistä järkevistä vastauksista. :)
ap.
Ikävää, että tuollaisesta ollaan kateellisia! Todelliset ystävät eivät ole!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sulla ap eteläpohjalaisia kavereita? Ne on kateellisia jo ihan ilman aihetta, saati sitten rikkaasta miehestä :) Älä välitä, löydät vielä oikeitakin ystäviä, joita ei rahan vähyys tai paljous haittaa.
Toki, on siinä hiukan miettimistä miten puhua hirveässä rahapulassa olevan yh- ystävän kanssa kun itse lennähtelee ypäri maailmaa lomailemassa. Hienotunteisuutta kyllä tarvitaan ja ehkä myös ymmärrystä auttaa sitä pulassa olevaa ystävää. Itselleni se ei ainakaan ole ollut ongelma eikä ystävillenikään. Se jeesaa joka pystyy, jos ei kukaan pysty niin jaetaan mrheetkin.
Onko sulla ap eteläpohjalaisia kavereita? Ne on kateellisia jo ihan ilman aihetta, saati sitten rikkaasta miehestä :) Älä välitä, löydät vielä oikeitakin ystäviä, joita ei rahan vähyys tai paljous haittaa.
Toki, on siinä hiukan miettimistä miten puhua hirveässä rahapulassa olevan yh- ystävän kanssa kun itse lennähtelee ypäri maailmaa lomailemassa. Hienotunteisuutta kyllä tarvitaan ja ehkä myös ymmärrystä auttaa sitä pulassa olevaa ystävää. Itselleni se ei ainakaan ole ollut ongelma eikä ystävillenikään. Se jeesaa joka pystyy, jos ei kukaan pysty niin jaetaan mrheetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KYLLÄ ON OLTU KATEELLISIA
Tässä yksi esimerkki kateudesta. Minulla oli entisessä työssä kateellinen työkaveri. Hän koko ajan puhiu, että hänestä olisi ihana lähteä opiskelemaan, mutta kun on pienet lapset, niin ei ole mahdollista, kun kaikki vapaa-aika ja rahat menevät lapsiin ja mies ei päästä opiskelemaan. Jostakin kautta oli saanut kuulla, että minä olin päässyt opiskelemaan ja jatkaisin kyseisessä paikassa välillä aina keikkoja tehden. En ollut edes kerskunut asialla. Oli mennyt kertomaan selkäni takana kaikille, että olen sanonut että minulla ei ole mitään motivaatiota tämän työn tekemiseen ja kohtelen ihmisiä huonosti. Joka ei ollenkaan pitänyt paikkaansa. Sitten taas sai jotakin kautta tietoonsa, että olen lähdössä matkalle, mieheni osti matkan minulle synttärilahjaksi. Oli mennyt kaikille kertomaan, että olen sanonut, että en tee koskaan lapsia, että saa matkustaa ja harrastaa. En ollut mitään tällaisia puhunut. Sitten kaiken huippu. Kerran kysyi minulta pukuhuoneessa, että mitä teen töiden jälkeen. Sanoin, että menen kuntosalille, solariumiin ja uimaan. Hän sanoi, että itse menee hakemaan lapset päiväkodista, laittaa ruokaa ja on illan lasten kanssa. Oli mennyt työyhteisöön valehtelemaan, että olen sanonut, että en tee koskasn lapsia, koska sitten ei ole aikaa pitää itseään kunnossa. Haukkunut toisia rumiksi, lihaviksi ja äidillisiksi, kun heillä on pieniä lapsia eikä ole aikaa ja rahaa pitää itseään kunnossa. Sanonut, että miehenikin tykkää minusta, kun minulla on kaunis vartalo, kun en ole tehnyt lapsia. Ostelee minulle matkoja ja sieltä vaatteita jne. Tykkää, kun voin käyttää minihameita. En ollut mitään tallaisia puhunut. Kaikki tulivat minulle vihaisiksi ja alkoivat piikittelemään ja ilkeilemään. Vasta myöhemmin sain kuulla hänen valheistaan. Minulla on myös mies, joka haluaisi, että opiskelisin, harrastaisin, kehittäisin itseäni jen. Ostelee matkoja ja sieltä kaikkea, vie ravintoloihin syömään, ottaa mukaan työmatkoille ja antaa siellä rahaa shoppailuihin ja kauneushoitoihin, tuo työmatkoilta upeita tuliaisia jne. En edes kersku miehelläni tai asioillani. En ole enää kyseisessä paikassa töissä.
Ihmiset ovat kateellisia. Mä itse en ole rikas ja kadehdin mielestäni muita hyväntahtoisesti. Tykkään osallistua toisten onnellisuuden hehkutukseen enkä ajattele, että jos mä en pääse ulkomaille, niin ei kukaan muukaan saa lähteä.
Olen myös huomannut sen, että jos vähistä varoistaan ostaa alennuksesta ihanat kengät, niin niitä saa hehkuttaa ja muut ovat iloisia sun puolesta, mutta jos sulla on enemmän rahaa käytössä ja ostat hyvämerkksiet ja kalliit kengät ja hehkutat niistä, niin sä lesotat.
Raha pitää Suomessa piilottaa eikä näyttää, että sitä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet muuttunut, etkä itse ymmärrä sitä.
Kainuussa ainakin ollaan kateellisia sairauksistakin...koettu on....
Niin, parisuhteen alkuvaiheessa ystävät jäävät vähemmälle huomiolle. Sitten kun vielä sattuu olemaan varakas ja muutenkin, ah niin ihana mies joka antaa kaiken kuuta myöten niin kyllähän siinä vitutus on taattu. Sinä ystävänä petit pahemman kerran, koska lihasi on heikko.
Kun sitten vihdoin sieltä vällyjen välistä etelänmatkoilta ruskettuneena palattuanne muistat sitä ystävääsi vihdoin, alat hehkuttamaan hänelle ihan täysillä kuinka vitun ihanaa oli kun viini virtasi. Sitä kestää ehkä sen ekat pari kertaa. Mutta jos sulla ei ole mitään muuta kerrottavaa kuin aina ne kivat seikkailut ulkomailla ja että kuinka monta orgasmia sait viime sunnuntaina, niin ei ihme että aletaan pitämään etäisyyttä, tai on muuten vain vaivaantunut olo.
[quote author="Vierailija" time="21.03.2013 klo 17:52"]
Ensimmäinen mikä mulle tuli mieleen tuosta sun tekstistä, on se, että ehkä voisit kuitenkin lopettaa tuon hehkuttamisen: "Oi jee, mun miehellä on hemmetisti rahaa, tehdään kaikkea, ihQ" ja alkaa ELÄMÄÄN.
Alkoi enemmänkin ärsyttää toi sun teksti, kuin että olisin tullut kateelliseksi. Raha ei tuo kenellekään onnea. Mulle ei ole paljoa rahaa, mutta mulla on ihanimmat lapset ja ihanin mies, mä olen oikeasti onnellinen :)
[/quote]
RAHA TUO ONNEA; MUTTA IHMISET EIVÄT TUO ONNEA!!!
Raha ei tee kenellekään mitään pahaa, mitä enemmän on rahaa sitä onnellisempi on. Ihmiset eivät mitään iloja tuo, ainoastaan suruja. Rakastan rahaa, mutta en pidä ihmisistä. Kehua retostelen rahoillani ja omaisuudellani ja mukavalla elämälläni niin paljon, että saan viimeisenkin ikävän ihmisen ympäriltäni menemään huitsin nevadaan : ) : )
Jaa, minulla on oikeastaan juuri sama tilanne. En vain ole tajunnut kateuden olevan syynä ystävien kaikkoamiselle, vaan syyttänyt itseäni ja etsinyt vikoja käytöksestäni.
Itse olen etääntynyt eräästä ystävästä, koska hän on muuttunut samaa tahtia varallisuuden kasvun kanssa. Meillä ei vain ole enää varaa samoihin asioihin ja katsomme nykyään monia asioita eri näkökulmista.
Muutama esimerkki. Jos menemme kahville, niin kahvilan pitää olla kaupungin kallein mesta. Muiden hygienia tms. taso ei ole tarpeaksi korkea. Jos lähdetään reissuun, niin matkatoimiston kautta varattu matka ei käy, vaan hotellit ja lennot on etsittävä itse ettei ole ihan juntti perusturisti. Paikanpäällä syödään vain opaskirjojen suosittelemissa ravintoloissa ja mielellään ravintolalla saa olla tähtiä.
Se taso mikä minulle on hyvää ja ilahduttavaa, niin onkin ihan paarialuokkaa hänelle. Hän on älyttömän hyväsydäminen, mutta tavallaan hän huomaamattaan tälläisissä valintatilanteissa dissaa minun elämäntapaani ja ehkä jopa arvojani. Kauhean vaikea selittää mistä on kyse, mutta toivottavasti joku saa juonesta kiinni mitä yritän sanoa.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2013 klo 19:46"]
Ap kyllä itse kertoi jossain kommentissaan, että erityisesti välttää hehkuttamasta tavaroitaan ym. sellaisten ihmisten seurassa, joilla on taloudellisesti tms. tiukkaa! AP:han kertoi, että ihmiset, joilla menee ihan "normaali"hyvin, vaikuttavat olevan kateellisia.
[/quote]
Lähinnä pohdiskelin vähän yleisemmällä tasolla asiaa, kun joku muu yllä esitti usein esille tulleen "raha pitää Suomessa piilottaa eikä näyttää, että sitä on"-kritiikin. En vain ymmärrä, mitä hyvää rahan "näyttämisessä" on, enkä myöskään sitä, missä vaiheessa se muuttui niin arvostetuksi toiminnaksi. Raha symboloi suurelle osalle ihmisistä valtaa, paremmuutta ja korkeaa statusta. Niinpä on selvää, että rahan "näyttäjät" koetaan yläpuolelle asettujiksi (miksi muuten rahaa "näytettäisi"?), ja kuka nyt sellaisten kanssa haluaisi olla?
Valitettavasti sama ilmiö esiintyy toisinaan silloinkin, kun tarkoitus ei ole mitenkään levitellä rahoja tai ratsastaa sen tuomalla statuksella. Ehkä AP:lla on käynyt näin.