Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten unohtaisi Erikasta lukemansa?

Vierailija
20.03.2013 |

Yritin olla lukematta Eerikasta mitään kovin tarkaa, koska olen sen verran herkkä näiden asioiden suhteen. Kuitenkin, osittain kuultuna, osittain mm. kuvatekstistä tämän päivän Aamulehdestä olen joutunut "tutustumaan" yksityiskohtiinkin ja nyt tekee todellatodella pahaa. En tiedä oksettaako vai itkettääkö vaiko molempia aina kun asia tulee mieleen, ja oon jo alkanu toivoa että ne sairaat paskat olis edes huumannu sen lapsiparan tajuttomaks ennen kaikkea, mutta kun sitä kaikkea kesti niin kauan...

Millähän sitä pääsisi eroon mielikuvista pienestä tytöstä niissä kaikissa kamaluuksissa? Oon kaiken kukkuraks raskaana ja juuri siinä vaiheessa että itken silmät päästä ihan mistä tahansa syystä. Mielikuvitus tekee päähän elokuvaa Eerikasta enkä haluaisi katsella. En käsitä miten täällä ihmiset pystyy ruotimaan asiaa yksityiskohtasesti ihan siitä alkaen mitä kaikkea sille lapselle on tehty.

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 |
20.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ymmärrän sinua ap niiin hyvin! Ihan sama mulla. Haluaisin unohtaa vaikka en juuri näitä uusia uutisia ole edes lukenut. Olen tuore äiti ja olen ottanut tämän todella raskaasti. Olen itkenyt useana päivänä syksyllä ja nyt uudelleen oikeudenkäynnin alkaessa. Eilen sattui olemaan telkkari auki kun uutiset alkoivat, kamala ahdistus iski kun asiasta kerrottiin. En ole keksinyt muuta, kuin että en lue mitään uutisia ja keskusteluita, joissa asiaa vatvotaan. Lisäksi yritän vaan ajatella, että nyt Eerikalla on rauha. Jos ei olisi kuollut, olisivat pahoinpitelyt jatkuneet. En usko, että LS olisi puuttunut asiaan, kun ei ollut aikaisemminkaan hoitaneet asianmukaisesti työtään.

Vierailija
2/2 |
20.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuohon minäkin yritän nojata että ainakin nyt Eerikalla on rauha. Koitan hakea realismista jotain tasoitusta, toivon ja uskonkin että Eerikan todellisuudentaju ja tajunnantaso on hämärtynyt jo paljon ennen kamalimpia asioita, mutta jostain se pieni lohduton itku vaan kuuluu korviin. Tämä raskausjan herkkyys on ihan helvettiä normaalissakin elämässä, saatika tälläisessä mitä ei kenenkään tarvitsekaan pystyä käsittelemään ahdistumatta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi kaksi kaksi