Pelottavaa, miksi positiivisille ihmisille käy halvaantumiset ja amputoinnit

Oletteko huomanneet samaa?

Jassu, se yksi pyöristypy joka kirjottaa blogia, puhui että ei häntä oikeastaan haitannut yhtään se että hän joutui pyörätuoliin vaan ennemmin hän oli huolissaan muista että miten ne selviää yli sen yhden kaverin kuolemasta. Eikä hän ole ikinä ollut katkera halvaantumisestaan ja on tosi iloinen tyttö.

Sitten on yksi nuori Laura, joka kirjoittaa myös blogia ja häneltä amputoitiin jalka osteosarkooman takia. On silti iloinen ja positiivinen ja häntä ei paljoa haittaa, eikä ymmärrä ihmisiä jotka on liian ulkonäkökeskeisiä. Näin olen joskus ymmärtänyt.

Sitten pikkutätini, jolta amputoitiin molemmat jalat sokeritaudin takia, oli myös hyvin elämäniloinen ihminen.

Miksi juuri näille tälläisille ihmisille käy näin...!

Pelottaa aivan saatanasti että mullekin tulee vielä joskus käymään noin koska elämänasenteeni on muuttunut positiivisemmaksi...

Jotenkin minusta tuntuu, että nämä tälläiset ihmiset ovat saaneet siksi kannettavakseen tälläisen taakan, koska pystyvät sen parhaiten kestämään.

Uskon, että meille jokaiselle on luotu tietyt taakat ja negatiiviset kokemukset elämän varrelle kasvattamaan meitä ihmisinä, toivon että minun kohdalla se on ollut pelkkä henkinen tuska ja etten minä koskaan menetä raajojani tai liikuntakykyäni koska en kestäisi sitä!!! :(