Kuukausi Pientä Elämää

Kosto on suloinen :D Mulla on teini-iästä jäänyt kauheat traumat siitä, kun äiti aina päätti tyhjentää tiskikoneen lauantaiaamulla kymmeneltä. Siis ihan liian aikaisin! Kyllä nyt kasvavan nuoren pitäisi saada puoleen päivään nukkua :P

Se hetki tulee tosiaan vielä, meidän murkku joka lapsena heräsi viimeistään 6.30 nukkuu nykyään viikonloppuisin niin kauan kun annan. Viime sunnuntaina kävin klo 13 aikaan repimässä verhot auki ja totesin että jos katse olis tappanu tää mamma olis kaatunu niiltä sijoiltaan maahan :)

Elättelen siis toiveita että nuorimmainen perii isoveljensä tavat ja mielellän vähän aiemmin jo että nukuttais viikonloppuisin edes 7 :)

Minä niin odotan innolla sitä aikaa kun nuo lapset on niitä jotka joutuu heräämään sen takia että äiti ja isi sitä vaatii.. Olkoonkin että katseet on murhaavia. ;)

Meidän kahtiajako on seuraava: esikoinen herää viimestään seiskalta oli arki eli ei ja kuopus nukkuu jopa puoli yhteentoista kerran tankaten ysin aikaan. Päivä unet on nykyään pannassa, tai jos niitä nukutaan niin se tapahtuu autossa, jossa äiti ei voi nukkua, kun ajaa sitä menopeliä, ja yleensä sillon pienin päättää olla hereillä jos sattuu käymään niin ehitään kotia ennen kuin isompi herää.

Aamuisin ei tahtoisi tosiaankaan nousta sieltä vällyjen välistä niin mihinkään..ainakaan ennen kymmentä! :D

Meillä oli ihan samaa meininkiä :D Julmasti revittiin sängystä kello kahdentoista maissa (eli siis ihan keskellä yötä teinin mielestä) lounaalle ;)

Ai että miten odotankaan nukkuvia lapsia! Hauskintahan on että Viktor oli jo alkanut nukkumaan yönsä lähes aina läpi, ja joskus jopa yli sen maagisen aamuseiskan. Mutta sittenhän me tehtiin tuo toinen uniensyöjä kun tuli liian rauhallista ;)

Meilläkään Viku ei juuri nuku päikkäreitä. Pitää olla joko tosi rankka yö tai aamupäivän touhuilu takana, tai sitten se strategisesti ajoitettu automatka. Ratissa tosin on äidin vähän hankala torkkua :D



Tuo aamuherääminen on minusa kammottavinta juuri tähän aikaan vuodesta, kun aamuisin on vielä pimeää, ulkona kuitenkin sataa ja on karmeaa, ja kämppäkäin on aamuisin ikävän viileä. Yyh.

Täällä on myös jakauduttu kahtia reilu viikko sitten ja totutellaan arkeen kahden natiaisen kanssa. Vauva on vielä älyttömän pieni kun syntyi vähän ennenaikaisena, joten vähintään 3 tunnin välein syödään. Useinmiten 1,5-2 h välein. Käyn jollain hormoonien voimalla jokseenkin käynnissä, mutta välillä tökkii ja pahasti. Kaupassa en osannut simppeliä yhteenlaskua. Aivot vaan pysähtyi. Täyspimennys. NOLOA. Ei kertakaikkiaan vain pää sanonut yhtään mitään.

Onneksi olkoon! Eikä mun mielestä tässä vaiheessa voi vaatia mitään laskutaitoa yhdeltäkään mutsilta. Jos lähtee pihalle kaikki vaatteet päällä, on jo hyvä päivä :D

"Sitten se hymyili minulle." =niiiiiiin totta!

Oma tyty on keksinyt jonkin uudentavan herätä nyt vajaan vuoden ikäisenä taas noin parin tunnein välein inisemään. Rauhottuu sitten maitopulloa näyttämällä -usein tosiaan se pelkkä näyttäminen riittää, eikä edes juo mitään- mutta auta armias, josset sitä pulloa vilauta... Aivan hirmu kiva juttu! Mä niin kaipasinkin jo tätä zombie-eloa tässä äitiysloman loputtua. :o Sanokaa siis muut äidit (luvatkaa! pliis???) että tämä johtuu hampaiden tulosta ja menee jotenkin maagisesti pois ihan pian.

*köh köh* unikoulu *köh köh* ;)

Se on ihmeellistä, miten pienen ihmisen hymy pyyhkii pois väsymyksen ja ärtymyksen niin totaalisesti. Itsekin viime yönä silmät ristissä syötin aamuyöllä kello neljä meidän seitsemän viikkoa vanhaa pientä poikaa,joka oli ollut hereillä kello yhdestä asti... Yritin kovasti puhua järkeä tälle pienelle ihmiselle, että yö on nukkumista varten ei syömistä ja jos tämä tyyli ei muutu äiti alkaa lakkoon. Tämä pieni ihmistaimi tuijotti mua tiiviisti silmiin, väläytti suuren hymyn ja suusta kuului maailman suloisin pieni ääni "gäääh". Tämän äidin sydän suli siihen paikkaan. Älä äitistä välitä, syö vain niin paljon kuin haluat, äiti höpöttää. :)

Kyllä ne pienestä asti tietää mistä narusta pitää vetää :D