Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kertokaa mielipiteitä suhteestani kun lähipiirini on saanut mut ihan sekaisin!
01.03.2013 |
Olen nuori nainen ja opiskelen psykologiaa yliopistossa. Olen rakastunut ensimmäistä kertaa elämässäni, ja mielestäni suhteeni on hyvin onnellinen ainakin toistaiseksi (kestänyt n. 1,5 vuotta). Poikaystäväni on mua pari vuotta vanhempi rekkakuski. Kyllä, rekkakuski. Älkää antako stereotypioiden luoda mitään kuvaa hänestä, hän on nuori, komea ja mukava mies, eikä mikään kaljamahainen keski-ikäinen. Hän on valinnut ammattinsa koska on alasta kiinnostunut ja nauttii työstään.
Perheeni ja muu lähipiirini ei hyväksy poikaystävääni ollenkaan. Kaikki hokevat vain, että vaikka mieheni on mukava ja kunnollinen, ei meillä tule olemaan tulevaisuudessa mitään yhteistä. Meillä on kuulemma liian erilaiset koulutukset (minä tosiaan yliopistossa, miehellä intin kautta hankittu ajokortti ja ammattipätevyys sekä jotain logistiikan opintoja ammattikoulussa, joka kylläkin jäi kesken), ja liian erilaiset elämäntarinat muutenkin. Minä olen kasvanut kaupungissa, matkustellut paljon ja asunutkin lapsena pari vuotta ulkomailla. Poikaystäväni taas on maalta kotoisin ja on käynyt elämänsä aikana Ruotsissa ja Tanskassa.
Minua suututtaa ja turhauttaa se, ettei kukaan tunnu haluavan antaa poikaystävälleni edes mahdollisuutta. Vaikka hän on todistanut kaikille olevansa kunnon mies, ei se auta mitään koska "te vaan olette pitkällä juoksulla aivan liian erilaisia". Myös miehen tulotaso on nostettu väheksyen esille.
Kestäisin ehkä, jos tämä olisi pienen vähemmistön mielipide, mutta tätä mieltä ovat niin vanhempani, sisarukseni, isovanhempani kuin myös ystäväni. Rakastan kaikkia edellämainittuja, enkä ole koskaan ennen joutunut pettymään heihin. Tiedän nytkin, että kaikkien mielessä on vain minun parhaani. Koen silti oloni loukatuksi.
Anteeksi tämä kamala katkera vuodatus, mutta olen niin väsynyt ja turhautunut. Mitä mieltä te olette? Täältä ajattelin voivani saada oikeasti objektiivisia mielipiteitä. Kaikki ovat niin kovasti suhdettani vastaan, etten voi olla epäilemättä olenko itse väärässä. Poikaystäväni rakastaa minua ja on kaikin puolin ihana, mutta hän on vain tavallinen mies. Ei akateeminen, ei lääkäri, ei edes ylioppilas. Mutta tavallinen ihminen minäkin olen, vaikka olenkin yliopistossa. On totta, että opiskeluasioista ja oman alani asioista en voi kauheasti jutella miehelleni, mutta sekö tämän suhteen sitten kaataa?
Kommentit (15)
Mita sitten, jos "pitkassa juoksussa" kasvaisittekin erilleen? Niinhan voi kayda kenen kanssa tahansa, ei voi tietaa etukateen. Ottaisin vahan etaisyytta sukuuni tuossa tilanteessa. Onko varmaa, etta heilla on mielessa vain sinun parhaasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höh. Hävetkööt sukulaisesi, joilla ei ole sydämen sivistystä. Paitsi että he ajattelevat noin, he myös sanovat sen ääneen. Todellisia moukkia. Ammatti on työ eikä työ ole koko elämä eikä ainakaan identiteetti. Jos on, niin jo on tyhjä kuori koko ihminen.
Olen itse akateemisesti koulutettu ja miehelläni on opistoasteen koulutus. Mieheni on yhtä sivitystynyt, yhtä lailla maailmaa seuraava ja ajatteleva ihminen kuin minäkin. Hän vain on halunnut tehdä eri työtä kuin minä.
Tärkeintä on se, miten toista kohtelee, millaisen elämän hänelle kanssaan antaa. Jos olet onnellinen siinä elämässä, älä vain kuuntele niitä juntteja sukulaisiasi. He ovat samaa maata kuin ne naiset, jotka täällä luulevat nousseensa jonnekin yläluokan ylimmälle portaalle, kun ovat kirjoittaneet vallan ylioppilaiksi.
Onnea teille!
Nelonen pahoittelee kirjoitusvirheitä :)
Maailman sivu on rikkaat,koulutetut miehet naineet kouluttamattomia mutta kauniita throphy wifes. Miksei nainen sai?
Tottakai voi toimia mikäli et halua suhdetta jos keskustelet työstäsi tai miestä joka osallistuu yhtä paljon perheen ansioihin kun sinä eli olet valmis siihen.
Huh, pelkäsin niin että saisin täältäkin tyrmääviä kommentteja! Perheeni ja sukuni eivät tosiaankaan arvosta "duunari"ammatteja ollenkaan, vaikka eivät sitä tuokaan ilmi julkisesti muuten kuin perheen sisällä. Suvussamme on tapana, että jos joku ei yliopistoon halua, hänet jollain lailla painostetaan sinne. Tai vähintään ammattikorkeakouluun. Amis ei kelpaa.
Pakko sanoa että kukaan ei ole sanonut onneksi miehelleni mitään suoraan, mutta käytös on joskus inhottavan ynseää varsinkin, jos mieheni puhuu työasioistaan. Minulle on sitten kaikessa hiljaisuudessa supatettu, että "ei me pahalla mutta kun kyllä me luullaan ja veikataan ettei tuo tule kestämään noilla lähtökohdilla..."
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voihan miehesi jatkossa lukea itsensä vaikka autoalan insinööriksi! Näin teki tuttuni, joka ajoi ensin rekkaa monta vuotta.
Valitettavasti lähipiirisi on oikeassa, vaikka et tätä haluaisi kuulla. Mulle kävi just noin, menin naimisiin todella erilaisen miehen kanssa ja hyvin pian erosimme, kun yhteistä säveltä ei löytynyt pidemmän päälle. Löysin pian "samantasoisen" miehen ja olemme olleet naimisissa onnellisesti jo pitkään. Harkitse tarkasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huh mikä nirppanokka suku sinulla on. en myöskään ymmärrä että miten joku voidaan painostaa yliopistoon? eli jos sattuu unelmoimaan vaikka leipurin ammatista, tai ei menestykään pääsykokeissa ja pääse sisään sinne yliopistoon, niin on luuseripaska ja suvun mustalammas?
Se on sinun oma elämäsi ja valintasi kenen kanssa seurustelet ja millaisia asioita yleensä toisessa ihmisessä arvostat. toiset näkee ihmisessä vain statuksen ja ulkokuoren. Todella naurettavaa myös tuollainen pirujen maalaaminen seinille. jos suhteenne joskus kariutuukin niin syynä saattaa ihan hyvin olla joku muukin asia kuin koulutus.
Kauhea suku sulla:( Jos kuuntelet heitä nyt, tulet syyttämään (ainakin mielessäsi) heitä lopun ikäsi "elämäsi rakkauden" ja sinun erottamisesta.
En minä tiedä kestääkö teidän suhde. Enemmän peloittaa se, että olet rakastunut ensimmäistä kertaa, ja olet niin nuori. Itse en ymmärrä miten koulutus määräisi rakkauden kohteen.
Miksi he eivät anna sun kokea tätä ja itse huomata, jos suhde ei kestä? Jos se kestää, niin eikö se ole vasta ihana asia se? Olet löytänyt ihanan miehen, jota rakastat. Kaikkienhan pitäisi olla onnelisia puolestasi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedan hyvin mita se on kun suku painostaa esim. tietylle alalle, joka ei valttamatta ole se oikea. Onhan se tietenkin pelottavaa olla nuori ja rakastunut ja uhmata sukua (sukujakin on erilaisia). Seuraisin sydameni aanta. Ainahan voi kayda huonosti, ihan kaikissa asioissa.
Sano niille hienohelmoille, että sinulla ei ole aikomustakaan mennä naimisiin miehen kanssa tai mitään, mutta sillä on niin iso "se" ja seksi on mahtavaa! Haluat nyt nauttia tästä niin kauan kuin huvittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti mitä hyvä parisuhde tarkoittaa sinulle ja mitä siihen vaaditaan. Sitten mieti, onko miehessä nämä ominaisuudet vai ei. Kouluttamattomuus ja ammatti ei estä teitä laajentamasta miehen maailmankuvaa yhdessä. Voitte matkustella ja kokea uutta siinä missä jonkun muunkin kanssa. Hieno koulutus ja vaikuttava sivistys ei tee hyvää parisuhdetta, vaikka kulissit näyttäisivätkin hienommilta. Samalla tavalla se sivistynyt korkeasti koulutettu mies voi olla väkivaltainen narsisti ja pettää mennen tullen. Keskity olennaiseen, älä muiden mielipiteisiin.
Eikö tää sama juttu ollut täällä jo ihan vasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoita vaikka paperille mitä asioita haluaisit tulevalta puolisoltasi. Millaista elämää haluaisit tulevaisuudessa viettää. Lapsia vai ei ? Jos lapsia niin miten haluaisit heitä kasvattaa siis maalla/kaupungissa, kotona/hoidossa pienenä, vapaa kasvatus vai tiukka kuri. Mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä ? Esim. yhteinen liikunta, teatteri, syvälliset keskustelut, ruuanlaitto jne. Mitä arvostat esim. hyviä käytöstapoja, korkeaa moraalia, huumorintajua, luotettavuutta, huomaavaisuutta jne. Ja kun kirjoitat tätä älä mieti poikakaveriasi vaan pelkästään sinua itseäsi.
Tietysti jos saisi poikakaverisikin kirjoittamaan tai kertomaan omia näkemyksiään voisitte jutella kummankin tulevaisuuden haaveista oikein kunnolla ja voisit pohtia voivatko ne sopia yhteen.
Näin voisit miettiä onko suhde sinulle pelkästään hyvä nyt vai voisiko sillä olla pidempiaikainenkin tulevaisuus.
Mitä sukuun tulee niin juttelisin vakavasti esim. vanhempien kanssa ja kertoisin että tuntuu loukkaavalta kun he väheksyvät sinun poikakaveriasi pelkän koulutuksen takia. Ja että se loukkaa että he eivät luota sinun ymmärrykseesi poikakaveria valittaessa. Pyydä että antavat sinun tehdä omat päätöksesi ja mahdolliset virheet ilman jatkuvaa arvostelua.
Samanlaisen keskustelun voi pitää sisaruksille tarpeen vaatiessa. Vieraammille ei kannata asiasta vaahdota vaan sulje korvasi ja anna heidän pitää rajoittuneet ajattelumallinsa.
t. Sukunsa eka ylioppilas (meillä sanottiin että ne joista ei ole kunnon töihin menee lukioon jne)
Alue: Aihe vapaa
Huhhuh! Sukusi on varsinaisia manipulaattoreita. Kiellä heitä puhumasta aiheesta ja sano, että haluat huomata mahdollisen erehdyksesi ihan itse.