Tunnetko ihmisiä, jotka eivät koskaan herkuttele ruoalla?

Lihavat on usein sellaisia, että eivät herkuttele, vaan syövät ehkä kerran päivässä jotakin pientä. Ovat sitten säästöliekillä.

Eikö terveellinen ruoka voi olla hyvänmakuista? Miten voi olla herkuttelematta esim. kunnon tomaattikastikkeella ja pastalla?

Tunnen ja tiedän.

Herkutteluhan ei siis aina tarkoita sipsimättöä, suklaata tai irtokarkkeja. Mutta nämä tuntemani ihmiset eivät koskaan herkuttele laittamalla esim. erityisen hyvää ruokaa. Joulunakin ateriointi ei poikkea siitä arkiruoasta, joka on hyvin pelkistettyä; maustamatonta lihaa, riisiä/pastaa/perunaa, vihersalaattia. Tokihan sellaisesta voi pitää muutenkin, mutta minusta on kieltämättä omituista, ettei ruoalla voi herkutella. Herkuttelunhan ei aina tarvitse olla epäterveellistä.

Tunnen muutaman ruoka-aineallergikon, joiden ruokavalio koostuu pääasiassa riisistä, mustikasta porsaanlihasta ja öljystä. Nämäkin kyllä pyrkivät ostamaan laadukasta porsaanlihaa, erilaiseja riisejä ja yrittää tehdä riisijauhoista ja mustikoista erilaisimpia versioita eri ruoista.

Minä. Olen laiska. En viitsi tehdä ruokaa (siis oikeasti, joku jauhelihakastike tulee tehtyä ja perunat keitettyä, mutta ei herkuteltua. En pidä ruuasta.

[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 12:09"]Mutta nämä tuntemani ihmiset eivät koskaan herkuttele laittamalla esim. erityisen hyvää ruokaa. Joulunakin ateriointi ei poikkea siitä arkiruoasta, joka on hyvin pelkistettyä; maustamatonta lihaa, riisiä/pastaa/perunaa, vihersalaattia.[/quote]

Minä toimin juuri noin. En liiemmin pidä ruoanlaitosta enkä siis panosta syömiseen muuten kuin vähän yritän pitää silmällä sitä, että olisi edes jotenkin terveellistä. Silti olen välillä lihonut ja laihtunut, siinä ei ole mitään ihmeellistä. Ravintolaan tarkoituksella meneminen laukaisee minulle samanlaisen ahdistuksen kuin tyypillisten herkkujenkin syöminen. Voin kyllä käydä ravintolassa tai kahvilassa syömässä jos olen esim. reissussa tai muuten vain on ns. pakko mennä syömään.

ap

Olen lapsesta asti haaveillut, että olisi ravintopillereitä millä voisi korvata ateriat kokonaan. Ruoka on minulle oikeataan vaan polttoainetta, en tykkää yhtään kokkaamisesta. Harvoin minun tekee mieli jotain tiettyä syötävää. luulen, että minulla ei ole kovin hyvä makuaisti, en ikimaailmassa tunnistaisi eri kahvimerkkejä tosistaan, sokkotestissä voisin ihan hyvin sekottaa puna- ja valkoviinin keskenään. En osaa tunnistaa hienoja vivahteita mauista. 

Kuivahtaneita maratoonareita, joiden herkkua on mustikkakeitto ja raejuusto. Neurootikkoja, kontrollintarpeisia kireäpipoja. Facebook-päivitykset koskevat sitä kuinka oli kivaa taas juosta 24 asteen pakkasessa aamulla tunnin verran ennen kuin edes heräsivät.

Herkuttelu? Hmm, korkeintaan ahmimista ja oksentamista salaa.

Yks mun tuttu herkuttelee kääpämehulla... On kuulemma niin hyvää, niin hyvää!

Tein aloituksen nähdäkseni vähän mitä mieltä ihmiset yleensä ovat tällaisesta. Itselläni on eräs trauma - josta en muille puhu, enkä tahdo täälläkään sen kummemmin selventää - joka on saanut minut pitämään omaa herkutteluani vastenmielisenä. En ole syömishäiriöinen enkä urheilija. Olen normaalipainon alapäässä, mutta kuitenkin ihan normaalipainoinen.

ap

Minä olen sellainen. Normaalipainoinen olen, hoikahko. Harrastan liikuntaa aika paljon.

Mun ei tarvitse mitenkään erityisesti taistella ruokahimoja vastaan, ei mulla vaan ole mitään hinkua syödä. En hanki viikonloppuherkkuja tai koskaan syö esim. telkkaria katsellessa tai leffassa. Mulle syöminen on ihan vaan pakollinen paha, joskus unohdan syödä kokonaan.

Tiedän yhden, joka urheilee paljon ja omaa hyvät lihakset. Eipä taida paljon herkutella. Pöydässä kun oli tarjolla vino pino muurinpohjalettuja, otti puolikkaan. 

Syömishäiriö tuokin ap, oletko käsitellyt asiaa koskaan psykologilla?

ainoat itsensäkieltäjät joita tunnen, ovat alipainoisia ylisuorittajia, jotka vaativat lapsilta samaa. Lapsia pidetään mun mielestä jopa nälässä, annokset ovat kasvavalle lapselle todella pieniä. Kun ovat kylässä muualla, herkuttelu menee aina aivan överiksi, siis silloin kun vanhemmat eivät näe. Yksi lapsista söi voimariinia paljaaltaan kun silmä vältti  ja keksirasia tyhjeni yöllä. Veikkaan että syömishäiriö on lapsilla jo kehittymässä, tuolla vanhimmalla ainakin. Todella surullista. Olen epäillyt myös että ovatko jotain lahkolaisia, maitolaituriporukkaa tai jotain. heillä ei siis rasvaa lainkaan puurossa silmänän tai leivän päällä. Keksejä ei varmaan koskaan nähty edes siinä talossa. Annoskoot tyyliä yksi pieni kauha laihaa suolatonta jauhelihakeittoa, jossa suurimmaksi osksi kasviksia. 

[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 10:32"]

Syömishäiriö tuokin ap, oletko käsitellyt asiaa koskaan psykologilla?[/quote]

En ole käynyt psykologilla. Kyse on siis tässä traumassa siitä, että tunnen välittömästi eläväni samaa kamalaa tilannetta lävitse herkutellessani kuin mistä kyseinen trauma on saanut alkunsa. Syön paljon tavallista ruokaa jos on nälkä.

ap