Kiertoajelu kummitusjunassa

Olen pitkästä aikaa lueskellut monet väliinjääneet päivityksesi, ja jännityksesi alkaa jo tuntua täällä asti.. Jokohan ne on laitoksella, milloinkohan me lukijat saamme tietää perhetapahtumasta...? :) Toivoisin vielä viimehetken masukuvia tänne blogiin!

Meillä myös alkaa äitiysloma lähentyä, työt ei enää oikein jaksa kiinnostaa.. Ja mahan hyllymisestä ja muljahtelusta on todella tullut illan parasta viihdettä!! :)

Voin täydestä sydämestä suositella Naikkaria! Oli niin huippu kokemus kuin se kokemus vain voi olla. Minua henk. koht. kylmäsi se näytetty synnytyssali, mutta sitten paikan päällä se ei tuntunut jostain syystä yhtään niin kliiniseltä, vaan ihan hyvältä paikalta.



Vihoviimeinen vinkki mitä annan synnytykseen: älä mieti yhtään mitään muuta kuin itseäsi ja tee tarkalleen niin kuin kätilö sanoo. Se tekee noita hommia päivittäin. Jos ukko pyörtyy vierestä, sitä voi rankaista myöhemminkin, keskity vain itseesi :)



Huikeasti tsemppiä!

Jenni; kiitos hurjasti! Ja tuo kätilön kuunteleminen oli kyllä hyvä vinkki. Jonkinlaisena kontrollifriikkinä tuppaan ottamaan asioista hirveästi selvää etukäteen, ja sitten kuvittelen että tiedän vaikkapa juuri synnytyksestä paljon enemmän kuin ne tyypit siellä sairaalassa. Jos alan kyseenalaistaa kätilön taitoja ja tietoja, ei siitä varmasti hyvä seuraa... Parempi ehkä vaan uskoa, että se ihminen todella osaa hommansa.



Ja Ruiskaunokki, kiitos sinullekin taas kommentista! Mukava kun olet ollut mukana jutuissa niin pitkään. :) Ja kuvista: minun ja tietokoneeni välillä on ollut ylitsepääsemättömiä ristiriitoja, joiden vuoksi en ole saanut ladattua tänne yhtään kuvaa pitkään aikaan. Lupaan kuitenkin järjestää ne viimeiset mahat ja muitakin kuvia tänne. Kunhan keksin keinot. :)

Meidän sairaalaan ei päässyt etukäteen tutustumaan, joten mielikuvat olivat netin ja neuvolan tarjoaman videon varassa. Eipä se kyllä henk.koht. juurikaan haitannut, koska en ylipäänsä miettinyt synnytystä etukäteen oikeastaan ollenkaan.

Sittenhän siinä kävi vielä niin, että vietin viikon sairaalassa toisella osastolla ennen h-hetkeä ja päädyin synnytysosastolle sairaalasängyssä kiemurrellen, kun supistukset olivat jo melkoisen kovia. Ei mitään mielikuvaa siis edelleenkään koko osastosta, lukuunottamatta synnytyshuonetta jossa hengailimme kuutisen tuntia. Ai niin ja siitä viereisestä suihkuhuoneesta :)

Vähän nyt jänskättää, pääseekö kesällä näkemään paikkaa pidemmän ja monipuolisemman kaavan mukaan kun olisi seuraava h-hetki luvassa.

Tsemppiä kovasti loppuodotukseen, tositoimiin ja uuteen elämään!

Sit kun ne synnytyssupistukset alkaa ni sen kyllä tietää. Sit siitä ei oo enää epäilystäkään. :D Ja ei siinä tohinassa välttämättä ehi sitä synnytyshuonetta rekisteröidä mitenkään erityisesti. :) Tsemppiä!