letko antanut miehelle pettämisen anteeksi?

Ei sellaista voi antaa anteeksi. Elama tosin jatkuu senkin jalkeen.

Annoin anteeksi, muuten olisin katkeroittanut itseni lippuiäkseni. Elämä tosin muuttui siten, että lopetin suhteen.

Eli mottoni: anteeksi kannattaa antaa, mutta elämästä kannattaa tehdä sellaista, että tuntee elävänsä.

Annoin anteeksi, mutta suhde tosin loppui pian sen jälkeen, koska luottamus oli kadonnut kokonaan.

Olen antanut anteeksi. Se tapahtui 16 vuotta sitten. Tuntui silloin maailmanlopulta, mutta onneksi annoin anteeksi. Meillä on ollut ihana elämä ja avioliitto ja toivottavasti jatkuu...

Anteeksi en ole vielä osannut antaa ja katkerakin olen, mutta yhdessä olemme edelleen, ehkä minä vielä jonain päivänä pystyn todella pääsemään asian kanssa sinuiksi. Mieheni kanssa on muuten niin hyvä olla ja en halua lasten takia tehdä lopullisia päätöksiä hetken mielijohteesta, joten olen antanut itselleni aikaa puntaroida asiaa.

En anna anteeksi.

Miten voisi antaa kun se ei johtaisi mihinkään.Ei ole anteeksipyyntöä edes tarjonnut/pyytänyt,miten sen muotoilen.Että ei ollut koskaan puhettakaan että palaisimme yhteen vaan mies siltä istumalta otti tavaransa ja lähti.Se oli siinä.Hän oli selkeästi suunnitellut kaiken vuosia aikaisemmin valmiiksi mielessään ja miettinyt vuorosanat mitä sanoo minulle.Todella teatteritemppu.Ei mitään kyyneleitä valunut pois lähtiessään, ei mitään.Tästä aikaa kaksi vuotta.Itseäni vituttaa nyt todella että aloin parkumaan kuin pieni kakara,vai oliko se minultakin vain teatteriesitys..mene ja tiedä.Että aivan sama.Emme tule koskaan palaamaan yhteen.

Haluaisin antaa, mutten osaa. Yhdessä ollaan edelleen, ja senkin takia elämää helpottaisi huomattavasti, jos voisin antaa anteeksi. En kuitenkaan osaa, sehän on sama kun yrittäisi hyväksyä asian, vaikkei se ole millään tavalla hyväksyttävää. Edelleen muistan asian joka päivä, joka hetki, ja se sattuu kokoajan.

Mainittakoon vielä ettei kyse ollut mistään kertapanosta baarin jälkeen. Sellaisen luultavasti voisin antaa anteeksi.

Se on omasta asenteesta ja näkökulmasta kiinni kuinka siihen suhtautuu. Voi suhtautua hyvin kevyesti, raskaasti tai jotain siltä väliltä. Mikään suhtautumistapa ei ole oikein tai väärin.

En ole antanut anteeksi. Yhdessä ollaan silti. Pettämisestä on 14 vuotta aikaa, ja jos jotakin kadun, niin sitä, etten silloin uskaltanut lähteä suhteesta. Enää siitä ei ole mitään hyötyä, kun olen jo sen verran vanha.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2013 klo 19:14"]

Haluaisin antaa, mutten osaa. Yhdessä ollaan edelleen, ja senkin takia elämää helpottaisi huomattavasti, jos voisin antaa anteeksi. En kuitenkaan osaa, sehän on sama kun yrittäisi hyväksyä asian, vaikkei se ole millään tavalla hyväksyttävää. Edelleen muistan asian joka päivä, joka hetki, ja se sattuu kokoajan.

Mainittakoon vielä ettei kyse ollut mistään kertapanosta baarin jälkeen. Sellaisen luultavasti voisin antaa anteeksi.

[/quote]

Ei anteeksianto ole sama asia kuin teon siunaaminen hyväksyttäväksi. Kai sinä sen voit hyväksyä, että miehesi on vain ihminen puutteineen, vaikka hänen tekoaan et hyväksy. Ihmisellehän se anteeksianto suunnataan, ei teolle. Yleensä anteeksiannosta hyötyy eniten se, joka antaa anteeksi.

Ei ole tullut tilannetta eteen mutta antaisin anteeksi. Olen tässä avioliitossa tosissani enkä anna minkään erottaa meitä. Tosin päivittäin ajattelen että minun "tehtäväni" on tehdä mieheni onnelliseksi joten miksipä pettäisi (no eihän sitä tiedä). Meillä on niin ihana liitto ja perhe että en olisi rikkomassa kuin aivan viimeisen pakon edessä. Tiedän että pystyisin antamaan anteeksi. Olen niin paljon tehnyt töitä vihan ja katkeruuden taltuttamiseksi elämässäni että kyllä pystyisin.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2013 klo 19:26"]

Ei ole tullut tilannetta eteen mutta antaisin anteeksi. Olen tässä avioliitossa tosissani enkä anna minkään erottaa meitä. Tosin päivittäin ajattelen että minun "tehtäväni" on tehdä mieheni onnelliseksi joten miksipä pettäisi (no eihän sitä tiedä). Meillä on niin ihana liitto ja perhe että en olisi rikkomassa kuin aivan viimeisen pakon edessä. Tiedän että pystyisin antamaan anteeksi. Olen niin paljon tehnyt töitä vihan ja katkeruuden taltuttamiseksi elämässäni että kyllä pystyisin.

[/quote]

Tämä on minusta hyvä asenne. Minä miehenä haluan tehdä vaimoni mahdollisimman onnelliseksi (ja itseni myös tietysti). Vaimoni arvostaa minua sen vuoksi ja toimii samoin. Avioliitto ei minusta toimi, jos molemmat tuijottavat vain mitä saavat itselleen ja vaativat kilpaa enemmän toiselta. Ketjua ei voi työntää ylämäkeen, eikä toista voi vaatimuksilla pakottaa hyväksi puolisoksi.

Toki voisin antaa anteeksi, mutta eron ottaisin.