Raivonainen

Hei mä oon ihan samanlainen - ilman raskauttakin.

Miinus -kin. (En siis ole raskaana, toim. huom.)

Suosittelen välttämään kaikkea tekemistä, minkä on mahdollista mennä pieleen. Omakohtaisena kokemuksena verhojen lyhentäminen. Ei tullut saman pituisia kaikista, joten verhot lensivät nurkkaan ja minä istuin keittiön lattialla itkemässä. Siinä sitten mies ihemetteli vieressä, että mitä mahtoi tapahtua ;)

Ne hormonit.

:) Te ootte mahtavia. :) Joo en ole ajatellut ainakaan lyhentää verhoja, kun en sellaisesta hommasta suoriutuisi "selvin päinkään" - puhumattakaan tästä hormonihumalasta.

Raskaus alkaa vaikuttaa ja näkyä meidänkin perheessä. Joudun ramppaamaan useasti yössä vessassa ja selkäkivun takia nukun tosi huonosti. Avopuolisko kärsii kun ei voi nukkua ja heräilee vähän väliä, siitä todisteena silmäpussit. Nyt sitten päätettiin kokeilla eri huoneissa nukkumista jotta jaksetaan kuitenkin töissä...hyvästi parisuhde, hyvästi kosketus,tuntuu pahalta. Sanokaa mulle et tää tosiaan on sen arvosta et kannattaa uhrautua!!Eikä ois autuasta odotusta jäljellä kuin se neljä kuukautta!!!

Itse oon edelleen tuollainen :D on ihanaa kuulla että on muitakin "hormonihirviöitä" . Raskausaikana minusta kuuluukin olla ailahtelevainen se valmistaa teitä miehesi kanssa tulevaan elämän mullistukseen; lapsen syntymään :) paljon voimia ja ihanaa odotusaikaa!

Niin ja siis lapsemme syntyi reilut 2-vuotta sitten, tuohon aikaisempaan unohtui lisätä!

Mun aviomieheni vertasi mua siihen "Taran monta elämää" tv-sarjan äitiin.Niin monta eri "mielentilaa" ollut tässä raskauden aikana ettei mieskään aina tiedä minkä hahmon vierestä herää... :D Oisko tänään pehmoinen kotiäiti?vai hormoonihirviö?uskaltaako sanoa huomenta?