Synnytysjännitys, osa I

Minulle on jokaisella kolmella aikaisemmalla kerralla osunut mukava kätilö. Itse asiassa aina kun olen vieraillut synnytyssairaalassa, on henkilökunta ollut mukavaa.



Synnytystä kun ei voi suunnitella, etkä sinä todellakaan voi tietää miten itse tulet synnyttämään, kestämään kipua ja kaikkeen siihen reagoimaan, on varmaan turha suunnitella sen suurempia strategioita. Tärkeintä on varmaan muistaa se, että kokeneinkaan kätilö ei tiedä mitä SINÄ haluat tai tarvitset, ellet sano sitä. Joten avoimin mielin ja muistat kertoa tunteistasi ja toiveistasi.



Hyvin kaikki menee. :)

Minulla kanssa molemmilla kerroilla mukavat kätilöt. NO, ensimmäinen synnytys oli niiiiiin pitkä (synnärillä rapiat 32 tuntia) joten kätilö taisi vaihtua neljä kertaa:D Kätilöt on mukavia, mutta tosiaan se, kun et edes itse tiedä mitä vielä edessä on tai miltä tuntuu eikä supermukava ja ystävällinen kätilökään voi aina tietää mitä tarvitsee... Kolmannella kerralla varmaan osaisin itse jo pyytääkin sitä mitä haluan, mutta se kerta jää todennäköisesti kokematta:D

Luin koko blogisi läpi. Kiva kulkea virtuaalisesti kanssasi samaa matkaa!

Emäntä ja sipsi, kiitos mieltä rauhoittavista kommenteistanne! Ja Minerwa - kiitos mielenkiinnosta!

Tekstejä alkaakin olla jo niin paljon, että on melkoinen urakka lukea ne kaikki läpi. :)

Voisin puhua aiheesta kanssasi vaikka viikon! Väliliha saa niskakarvani pystyyn edelleen (se meni silpuksi, vauvan sydänäänten vuoksi, vaikken olisi halunnut siihen kajottavan). Nyt toisella kerralla (rv 12) samat pyörivät mielessä. Mutta niistä kätilöistä, mukavia he ovat, etenkin, jos kaikki etenee suurinpiirtein normaalisti. Minun kokemukseni mukaan äidin "yhteistyökykyä" aletaan punnita erityisesti silloin, jos eteen tulee jotain yllättävää. Ja juuri siihen ei voi mitenkään valmistautua!! Silloin äidin toiveita ei aina voida toteuttaa. Tämä totuus minunkin on taas taklattava jotenkin. Ihanaa odotusta ja tsemppiä!