Usa-mammat! Muutto Kaliforniaan ehkä edessä
Meillä on sellainen elämäntilanne, että muutto Piilaaksoon miehen työn perässä on hyvin todennäköinen. Kaipailisin kovasti Yhdysvalloissa, etenkin Kaliforniassa, asuvien neuvoja ja vinkkejä. Jonkin verran olen ulkosuomalaisten blogeja lukenut, mutta muuten en ole asioihin vielä perehtynyt.
Asunnot näyttäisivät olevan Piilaakson alueella ihan järkyttävän kalliita. Vuokra-asuntoa aluksi tietenkin katselemme... Mutta voiko tuosta asuntojen ja vuokrien kalleudesta päätellä, ettei siellä ole varsinaisesti huonoja asuinalueita? Onko jotain tiettyjä koulualueita, minne ei kannattaisi muuttaa? Meillä on kaksi lasta joista vanhempi 5-vuotias eli kouluasiat tulevat melko pian ajankohtaisiksi. Sitten asumismuodosta. Onko pakko asua omakotitalossa vai onko _hyviä_ kerrostaloja tms. asumismuotoja olemassa?
Olemme viettäneet täällä Suomessa kaupunkilaista elämää. Meillä ei ole autoa ja itse kaihdan autolla ajamista kuin ruttoa. Voiko siellä pärjätä arjessa ilman autoa? Onko pakko asua esikaupunkialueella jos haluaa hyvän naapuruston ja koulun lapsille?
Sitten mietityttää myös oma työllistyminen. Olisi varmaankin järkevintä jatkaa kotiäitiyttä pari vuotta kunnes kuopuskin aloittaisi koulun. Mutta kuinka helposti suomalainen perusmaisteri työllistyy siellä?
Tällaisia asioita pyörittelen tällä hetkellä eniten mielessä. Täytyy myöntää, että ennakkoluuloni amerikkalaista elämäntapaa kohtaan ovat suuret eikä ajatus muutosta juurikaan houkuttele. Mutta miehelle tämä olisi hieno juttu uran kannalta.
Kommentit (191)
Työn suhteen miehen on tehtävä päätös viikon-parin sisällä. Meillä on suullinen tarjous jo ja kirjallinen valmistuu tällä viikolla. Peruspalkka tulee olemaan vähintään $140,000/v + lisäksi bonuksia.
Ap
Tiedättekö muita Kalifornia-blogeja? (en ole ap)
Kindergarten luokka on jo ihan Elementary Schoolissa ja on siis jo pakollinen, ei mikään valinnainen. Eli ei maksa, kuuluu siihen koulujärjestelmään. Koulubussilla mennään, normaalin pituinen koulupv.
Auton pito ja vakuutus riippuu autosta. Meillä 2 autoa. Toinen uusi SUV ja toinen 10 v vanha pieni urheiluauto, vakuutukset niihin muistaakseni vuodessa yht. $1000. Riippuu ihan autosta ja kuskin ajokokemuksesta ja alennuksista ja tietty millanen vakuutus, mutta tuossa nyt karkee arvio sulle.
Harrastuksia on vaikka mitä, maksavat tietty maltaita.
Kannattaa jo nyt asentautua siihen moodiin että hoidat kodin ja lapset yksin sillä mies tulee tekemään todella pitkiä päiviä tuolla. Mun mielestä se oli paras neuvo jonka sain etukäteen. Toiseksi että kannattaa alkaa harjoittelemaan hymyilyä ja positiivisuutta, oli sitten kuinka paska päivä tahansa.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 06:33"]
Huomaa kyllä, että tänne on kirjoitellut parikymmentä vuotta USAssa asuneet "suomalaiset". On amerikanasenteet juurtuneet surullisen syvään jos miehen työmatkapyöräilyt ovat suorastaan utopiaa :O
Jos ap:n perhe onnistuu löytämään asunnon pyöräilymatkan päässä työpaikasta, miksi hemmetissä se pyöräily ei onnistuisi? Vaarallista se ehkä on, ja suorinta reittiä ei välttämättä pääse kun tiet on suunniteltu autoille. Ja ihan varmasti mies on työpaikan ellei koko kaupungin ainoa työmatkapyöräilijä :) Mutta en tajua miksei se muka voisi mitenkään onnistua?
Minä olen kotiäiti jolla on pelkästään koulua käyviä lapsia, ja siksi runsaasti vapaa-aikaa. Käyn kaupassa pyörällä aina kun ei ole liikaa lunta (ja teiden reilun suolauksen takia sitä on harvoin liikaa): autolla matka olisi 15 minuuttia, pyörällä menee 30-40 minuuttia suuntaansa. Gallonan maitokanisterit painavat tietty rinkassa aika paljon eikä sinne paljon muuta mahdu, mutta koska sitä aikaa on, pyöräilen kauppaan lähes päivittäin. Eikä tarvi erikseen urheilla ja huomio on taattu: jotkut ihastelee, toiset pitää pähkähulluna :)
Halusin siis vain sanoa, että kyllä täällä voi saada onnistumaan kaiken minkä Suomessakin. Meilläkin on esim. puulla lämpiävä sauna järven rannalla ja tuoretta, juuresta leivottua ruisleipää pöydässä joka viikko :) Ja lisäksi paljon muuta mikä on mahdollista vain Amerikan Yhdysvalloissa!
[/quote]
Juu, voin tosiaan kuvitella jonkun ajelevan fillarilla lumihangessa reppuselässä gallona (vajaa 4l) maitoa ja nauttivan siitä. Kuvittelen, mutta se en ole minä...
Ihan vapaasti saa joku niin tehdä mun puolesta, mutta minä ajan autolla ohi. Olen sitten vaikka niin amerikkalaistunut, mutta en tehnyt niin Suomessakaan, sielläkin kävin autolla kaupassa.
Oliko jo puhetta? Miehesi työnantajan tärkein asia on taata teille ehdottoman hyvät health insurance ja hammasvakuutukset. Ilman niitä tänne ei missään tapauksessa saa tulla!!
En usko että sinulle ap. myönnetään työlupaa. Sen voit sitten saada myöhemmin, jos jäätte maahan pysyvästi ja anotte green cardia.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 18:03"]
Työn suhteen miehen on tehtävä päätös viikon-parin sisällä. Meillä on suullinen tarjous jo ja kirjallinen valmistuu tällä viikolla. Peruspalkka tulee olemaan vähintään $140,000/v + lisäksi bonuksia.
Ap
[/quote]
Palkka on ihan ok, mutta ei todellakaan mitenkään erityisen hyvä. Tuolla seudulla asuminen on erityisen kallista!!
Kehuit, että miehelle on tarjottu hyvää palkkaa. Tarkista tuosta vastaako se sitten todellisuudessa täällä hyvää palkkaa, vai onko se vain Suomessa hyvä palkka.
Moi AP!
Hyötyliikunta on siis tuntematon käsite - ihmiset siis käyvät harrastamassa liikuntaa erikseen (siis osa ihmisistä... sitten on iso ryhmä niitä jotka eivät harrasta liikuntaa ja näkyvät mailin päähän :O). Meidän kylässä on 3000 asukasta, mutta harrastusmahdollisuuksia sekä lapsille että aikuisille pilvin pimein. Lapset ovat tutustuneet täällä ihan uusiinkiin juttuihin: baseballiin, jenkkifutikseen ja lacrosseen. Sitten on myös jatkettu Suomesta tuttuja lajeja kuten jalkapalloa ja karatea. Harrastusten hinnasta en sanoisi mitään yleispätevää: esim. futiskausi täällä maksoi vain 20 taalaa per muksu (kahdet treenit viikossa, viikonloppuisin peli), mutta karate ja "temppujumppa" (telinevoimistelun alkeita) toisaalta 80 taalaa/kk (samoin 2-3 tuntia viikossa). Itse maksan kuntokeskuksen jäsenyydestä $50/kk.
Ihan oma lukunsa on kouluun integroitu harrastustoiminta. Meidän public schoolissa on varsinaisen opetuksen jälkeen tarjolla iltapäivisin vaikka mitä kerhoja ja ihan ilmaiseksi. Monenlaista iikuntaa, kuoroa, orkesteria, ympäristökerhoa, legokerhoa, leadership clubia..... Aivan mahtavaa.
Joku tässä ketjussa sanoi, että lapsi kannattaa laittaa 5-vuotiaana kouluun seuran takia kun ei ole tarjolla vaihtoehtojakaan. Riippuu paikasta: kyllä meillä (siis täällä tuppukylässä!) on jopa kaksi "leikkikoulua" (pre-school) sellaisille lapsille, joita ei ole vielä pistetty oikeaan kouluun. Leikkikoulussa käydään kolme tuntia päivässä, ja vanhemmat määrittelevät maksavatko yhdestä vai viidestä päivästä viikossa vai jotain siltä väliltä. Toinen leikkikouluista on katolisen kirkon järjestämä, mutta eipä siellä uskontoa tuputeta sen enempää kuin yleisessä koulussakaan :) Leikkikoulu toki maksaa (käyntikerroista riippuen $100-200/kk), Kindergarten oikeassa koulussa on ilmainen. Mutta se on sitten tosiaan tosi koulumaista... opetellaan ihan täysillä lukemista, kirjoittamista, matikkaa jne. 7 tuntia päivässä yhden välitunnin voimin. Meidän 5-vuotias oli niin rättipoikki eskaripäivien jälkeen että harrastukset oli jätettävä pois. Hän muuten oli 3-vuotias tänne muuttaessamme, ja alkoi silloin käydä pre-schoolia kahdesti viikossa. Mielettömän upeasti tarttui kieli heti ensimmäisenä syksynä vaikka puhumme kotona vain suomea.
Autoista... Autot itsessään ovat huomattavasti halvempia kuin Suomessa, ylläpito edullisempaa (verot, vakuutukset jne. halvempia) ja se bensa tosiaan puolet halvempaa. Tällä hetkellä hinta näyttää olevan noin $4 gallonalta eli 80 senttiä litra...
Veroista: meillä vain mies käy töissä, kotona on vaimo ja kolme lasta. Kyllä se vaikuttaa verotukseen. Reippaan kokoisesta palkasta pidätetään ennakonpidätyksinä vähän alle 20 % (tämä ei ole mikään vakio, riippuu osavaltiosta ym. seikoista), mutta juuri viime viikolla saimme silti reilut palautukset kaiken maailman vähennysten vuoksi - kiitos hyvälle kirjanpitäjällemme. Aika harva täällä tekee veroilmoituksensa ilman apua, ammattilaisilla on keinonsa saada edullinen verotus vieläkin edullisemmaksi ja siitä sitten kannattaa myös maksaa :)
http://www.bestplaces.net/col/
Tuossa voi verrata eri paikkakuntien asumiskustannuksia, eli kun muuttaa, paljonko tarvii palkkaa.
Tosi ihana mahdollisuus teille:) Saanko kysyä mitä kautta työpaikka löytyi? Hakiko miehesi itsenäisesti vai oliko jo valmiiksi saman firman palveluksessa Suomessa?
Riippuu osavaltiosta kuinka ne määrittelee K luokan alkamisiän, mutta yleensä sinne mennään kun ollaan 5-6v.
Tuo koulutusjärjestelmä että harrastuksia on tarjolla koulun yhteydessä kuulostaa minusta todella hyvältä mallilta. Ja mitä lasten harrastusmaksuihin tulee, niin eipä nuo balettitunnit ihan ilmaisia ole meillä Suomessakaan lasten tanssikoulussa. 80 dollaria/kk kuulostaa ihan kohtuulliselta, onneksi.
Kiitos sinulle joka linkitit tuon palkkasivun. Perehdyn siihen mieheni kanssa. Ollaankin tietoisia siitä, että palkan pitää olla korkea siellä että kannattaa edes harkita muuttoa. Miehen työpaikan edut vaikuttivat minusta ihan ok:lle kun vertaa siihen millaisia terveyspalveluita saamme Suomessa sairauskuluvakuutuksen turvin. Esim. kattava hammashoito ja silmälasit kuuluvat diiliin.
Hyvä käytännön vinkki tuo verotusasiakin. Ei tulisi itsellä ensimmäisenä mieleen palkata kirjanpitäjää yksityistalouden raha-asioiden hoitoon.
Onko siitä teidän mielestänne mitään haittaa, jos lapsen päättääkin laittaa vasta 6-vuotiaana kindergarteniin? Muutto tapahtuisi nimittäin vasta loppuvuodesta kesken lukukauden eikä lapsi osaa toistaiseksi paria sanaa enempää englantia. :/ On kyllä sosiaalinen, terävä ja hyvin jaksava lapsi, mutta silti.
Ap
En näe myöhäisemmälle koulun aloittamiselle mitään estettä. Tiedän useita vanhempia täällä, jotka ovat laittaneet lapsensa kouluun vuotta normalia myöhemmin - eikä tähän ole liittynyt mitään sellaista etteikö lapsi olisi ollut koulukypsä tai jotain. Heidän on vain haluttu antaa olla pieniä pidempään: kouluelämä on vaativaa!
Etenkin, jos löydät 5-vuotiaallesi sopivan pre-schoolin (tunnetaan myös nimellä Pre-K eli Pre-Kindergarten) muutaman kerran viikossa, se on mielestäni oiva tapa alkaa ottaa tuntumaa kieleen, kulttuuriin ja uusiin kavereihin. Tuntuu aika raa'alta, että ummikko 5-vuotias joutuisi täysipäiväiseen kouluun ja vielä kesken lukukauden.
Hei, kannattaa miettiä haluatko itse lähteä. Ulkomaille siirtyminen on iso muutos vaikka itsellä olisi positiivinen asenne. Jos on hirveän negatiivinen suhtautuminen kaikkeen "amerikkalaiseen" niin muutos on paljon vaikeampi, etenkin jos mies tekee pitkää päivää kuten piilaaksossa usein tehdään ja sinun liikkuminen ilman autoa on rajoitetumpaa. Ehdottaisin että pohdit tarkkaan haluatko lähteä ja jos niin kuinka pitkäksi ajaksi. Muutos vaatii paljon koko perheeltä ja siihen ei mielestäni kannata lähteä vain siksi että yhdellä tulis kiva työ. Pitää ajatella koko perhettä. Tosin ihan jokaista stereotypiaa ei kannatauskoa ja mielestäni toi on hieno mahdollisuus koko perheelle JOS asenne on kohdallaan.
Kaliforniassa on ollut kova työttömyys viime vuosina valmistautuisin siihen että töitä ei puolisolle välttämättä löydy. Jos löytyy niin miten hoidatte lasten ip hoidon, kouluun viemiset, lomat, sairastelut ym. Lastenhoito on kallista, lapset kuskataan joka paikkaan, paikallisten lomat on lyhyet ja sairaslomat toimii eri tavalla kuin Suomessa. Viisumeista ym. riippuu onko sulla edes mahdollisuutta tehdä töitä.
Sait jo paljon vastauksia koulu, asumis ym juttuihin. San Franciscossa pärjäisitte aika hyvin ilman autoa, siellä on hyvä julkinen liikenne ja paljon pyöräilijöitä, mutta sieltä jos käy töissä piilaaksossa niin menee tosi paljon aikaa liikkumiseen ruuhkien vuoksi. Eli mies olis entistä vähemmän kotona. Suosittelen asumista hyvällä alueella, hyvässä koulupiirissä miehen työpaikan lähellä. Autoa tarvitaan kuitenkin erilaisten asioihden hoitoon vaikka päivittäisistä jutuista selviäisi.
t. expat piilaaksosta
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 17:33"]
San Franciscon reissulla perheen kanssa käyneenä yllätyin, kuinka moni siellä pyöräili! Golden Gate Parkin läpikin oli oikein pyörätiet, joilla tammikuun +20 asteen lämmössä riitti menijöitä. Samoin Golden Gate -sillalla oli paljon kävelijöitä ja pyöräilijöitä ja pyörävuokraamoita näytti olevan tarjolla. Reissun ajan liikuimme kaupungissa lasten kanssa ratikalla ja cable carilla ja metrolla/lähijunalla, ja hyvin toimi. Joten uskoisin, että SF:ssä voi pärjätä ihan ilman autoakin.
Vaikka kokemukset ovat tietenkin lyhyeltä lomareissulta eikä arkielämän asumisesta siellä. Jäi kuitenkin kutkuttamaan ajatus, jos sinne joskus muuttaisi...
[/quote]
Chicagossakin pyöräillään paljon:)
Hei ap, vilkaise Lilyn palstalla olevaa Onnenpäivä-blogia! Sitä pitää Kaliforniaan muuttanut suomalaisnainen. Toki hän on täysin eri elämäntilanteessa kuin sinä, mutta kirjoittaa kyllä treenaamisen lisäksi vähän muustakin. Ja vaikket saisi suoraan mitään muuttovinkkejä tms, saat ehkä kiinnostavan blogin seurattavaksi!