Viestejä Vikulle

=D Ja taas sai hyvät naurut!

Mutta odota vaan, kun lapsi oppii ryömimään, konttaamaan ja kiipeämään pystyyn! Silloin äiti (vaikka saa ehkä nukkua koko yön putkeen) tarvii todellakin sen kunnon lepohetken päivällä, koska (ainakin meillä) mukula kun ei pysy sekunttiakaan paikallaan ja koko ajan saa olla vahtimassa ja komentamassa ;D Ja vaikka lapsi oppii todennäköisesti lähes ensimmäisenä sanana tunnistamaan sanan EI, sen hokeminen ei auta, koska merkitystä ei ymmärretä =D ravistetaan vaan itsekin mennessään päätä puolelta toiselle...

Jos raskausaika ja vauva-aika olisivat helpompia, meillä olisi enemmän lapsia. 7 vuotta äitinä, lapsia 2 kpl ja univaje on vieläkin olemassa. Mutta moniin heräilyihin tottuu sekä kaikki eivät aina väsytä, paitsi tietty aina sairasteluissa sitä manaa syvään. Sellaisen neuvon itse opin kantapään kautta, että ei öisin kannata kamalasti laskea heräilyjä tai katsella kelloa kovin vakavasti. Siitä sitä vaan tulee pahalle päälle. Aamuisin on joskus ihan virkeä, vaikka olisi ollut vähäuninen yö. Joskus on taas ihan kuutamolla, vaikka kellon mukaan olisikin nukkunut. Siitä riippuu niin paljon, että missä univaiheessa itse on, kun se lapsi tarvitsee äitiä. REM-unen keskeytyminen painaa eniten kropassa.

Ei mutta odottakaas kun odotatte sitä toista tai kolmatta (kuten eräs) ja kun olette juuri tottuneet siihen että yöllä ei herätä enää ja lapsi on jo oikein omatoiminen 3 vuotias tai toinen jo 5 vuotias. Sitten tulet raskaaksi ja rupeat miettimään että mitä se vauva aika olikaan? Se oli ihanaa, tai noh, oliko se? Mitenkä selviät nyt niistä päivistä kun yölläkin olet hereillä? Kaksi muuta aiheuttaa mitä erillaisempia toimintoja päivällä ja yksi yöllä. Lapset on ihania 5min kerrallaan, joskus monta kertaa päivässä, mut sori, ei koko päivää.

Mutta itsehän sitä tekee valintansa. Itse olen mielelläni 27v 3 pienen lapsen äiti kun 35 ja 3 pienen lapsen äiti...

Hei! Kivaa on käydä lukemassa Vikun kehityksestä ja touhuista ja verrata sitä tähän omaan samana päivänä syntyneeseen jäppiseen. Niin 4 kuukautta on kohta täynnä, mihin se aika meni?!! Onnea kovasti!

Ja silti sitä jaksaa taas kun näkee sen lapsen hymyn (tai nyt myöhemmin kun toinen tulee pussaamaan tai halaamaan tai huutaa innoissaan kato äiti ja tekee jotain hassua). silloin taas se väsymys unohtuu hetkeksi ja se pikkuinen onkin taas aivan ihana :D. Niin ne tunteet muuttuu hetkessä molempiin suuntiin.

kiitos taas hyvistä nauruista! :D

täällä tulee 4kk täyteen perjantaina. ja meillä ei olla käännytty mahalleen kun kerran. ja sekin raivolla. saa nähdä mitä tapahtuu kun neiti sen taidon oppii. hän kun ei mahallaan viihdy! taas ehtii kommentoimaan kun neiti nukahti juuri päikkäreille. tosin on nyt nukkunut sen 20 min, joten odotan että seuraavan 20 min sisään kuuluu ähinää ja parkaisu ja sitten on myös mun päikkäriaika, koska neiti suostuu jatkamaan unia vain äipän viekussa. :) noh, tuleepa itekin nukuttua...

Täällä ei edes meinata kääntyä, toisaalta se on hyvä, sillä talossa on kääntyilevää väkeä niin päivisin kuin öisin ihan muutenkin ;D mutta tietenkin sitä toivoisi, että lapsi kehittyisi niinkuin sen kaikkien oppikirjojen ja neuvolantätien ja lääkärien ja sukulaisten mukaan tulisikin kehittyä, ettei tarvis aina kuulla, että eikö se nyt vieläkään meinaa kääntyä...

Niinpä niin. Itse en uskalla ajatella enää yhtään tätä päivää pidemmälle yhtään mitään. En ole oikeasti taikauskoinen, MUTTA menin hölmö toivomaan ja kannustamaan meidän nyt 7kk ipanaa liikkeelle. Lähtihän se, viisikuisena ryömimään, kuusipuolikuisena opetteli nousemaan pystyyn kaikkea vasten ja siihen päälle vielä konttaus. Nyt kävellään jo tukea pitkin ja minä en jaksa!



(Toki olen ylpeä ja rakastan ja niin edelleen ja niin edelleen. Mutta kun.)



Edes rattaissa ei pysytä istumassa, vaikka oikeasti kiinnostaisi katsella sieltä kaikkea. Mutta kun olisi kovasti paljon kivempi katsella kaikkea seisten. Tai kävellä itse. Ja piru kun en osaa. Ja jumankekka taas se akka tulee siirtämään tästä lattialle.



Niin käsittämättömät raivarit siitä, kun neidin kehtaa siirtää jostain kohtuullisen vaarallisesta paikasta seisoskelemasta/kiipeilemästä pois. Luulin, että ton uhmaikäisen kiukku on Todellista Raivoa. Mihin joudummekaan tämän muuten helppohoitoisemman kakkostytön kanssa..



(Harkitse, harkitse ja harkitse, jos meinaat hairahtua tekemään toisen lapsen "pienellä ikäerolla, että niistä on seuraa toisilleen, niistä tulee silleen läheisiä". Varmasti tulee, mutta en todellakaan tiedä onko tää tämänhetkinen sen arvoista :P)