Liikkuvaista Sorttia

*kevyttä naurahtelua* ....lapsen (lapsien) kanssa reissaaminen on niiiiiin juuri tuota, kaikilla, jos joku väittää muuta niin takuulla valehtelee niin että korvat heiluu :D. Teeppä sama yksin useamman mukulan kanssa niin huomaat pian epäileväsi mielenterveyttäsi kun tulitkin edes ajatelleeksi moista, mutta sitten sisulla ja kaiken uhallakin raahaat pesueen liikkeelle...vain huomataksesi , ennemmin tai myöhemmin, ettei se ehkä sittenkään ollut aivan loistava ajatus......

*khihihii* Jotenki niin tuttua, onneksi tulee kevät ja kesä, ja saa pukea mukulan kevyemmin. Me epäillään että meidän neitistä tulee isona naturisti, on sen verta onnellinen aina kun saa vaatteet pois päältään.. :)

AIVAN, juuri näin. Teen tuota samaa yksin yhden lapsen kanssa 2-3 kertaa päivässä kun koira pitää ulkoiluttaa. Vauva nyt 3kk. ONNEKSI ilmat lämpenee ja vaatemääräkin alkaa hiukan keventyä! Se on kyllä myönnettävä että vauva jää illalla sisään kun olen saanut hänet yöunille... =)

Niin totta! Ja voi sitä huudon määrää.. Huoh.. Kateellisena olen päässyt myös todistamaan tapahtumaa, jossa vauva nukahti, siis N-U-K-A-H-T-I ! ! pukemisen aikana. Vielä uudestaan huoh.. Meillä huudetaan varmaan vielä teini-iässäkin. Enkä edes uskalla ajatella mahdollisia: Äitiiiii, tuolla on kurttu"-aikoja..

Ihana bloggaus jälleen. :) Olen vasta vauvahaaveiluasteella ja seuraillut blogiasi tässä pari kuukautta, enkä pääse irti. Pakko tulla joka päivä tarkistamaan, oletko päivittänyt kuulumisianne.



Jaha, lähteminen ja pukeminen taitaa siis olla melkoinen show. Odotan kauhulla, millaista tuo tulee olemaan sitten, jos joskus saamme lapsen. Varsinkin kun olen aina ollut tarkka ajoissa olemisesta ja inhoan myöhästymistä - myös omaani... Kaverit ovat tottuneet siihen, että olen aina ajoissa sovitussa paikassa. Saa nähdä kuinka monen tunnin myöhästymiset sitten vauvan kanssa annetaan anteeksi. :)



Kiitos vielä blogisi olemassaolosta, se on ihana!

Sen verran hieron, että meillä kumpiki on tyyntyny pukemisen aikana, mutta muuten kyllä kuulostaa tutulta. Ja ku aika kuluu niin sitä ei oo enää niin tarkka, että onko jossain vähä puklua *punastus* (oikea kotiäidin stereotypia)

Kiitos taas kerran hykerryttävästä blogista!!!

Pipon pukeminen on jostain kumman syystä meilläkin kauhea asia, josta lähes aina syntyy kauhea huuto... jos poika ei ole ehtinyt nukahtaa (jota tapahtuu kerran viidestäkymmenestä pukemiskerrasta). Onneksi poikamme ei ole juurikaan puklailua harrastanut, joten kertaakaan ei ole tarvinut ulkovaatteita ruveta vaihtamaan, kun ne on päälle kerran saatu!!! Ja poika on jo 9 kk. Tosin siitä huudosta ja riuhtomisesta aiheutuu kyllä tarpeeksi vastusta meille =D

Nyt on pakko tunnustaa, että täältä löytyy yksi 3 kk vanha, joka toisinaan nukahtaa kesken ulkovaatteiden pukemisen. Toisinaan kyllä huutaa kuin hyeena, ja jos tutin kehtaa laittaa silloin suuhun niin se pulautetaan pois oikein teatraalisesti :D

Outille ja muille vasta vauvoista haaveileville tiedoksi: voi myös käydä niin kuin meille: vauvamme (2kk) on unelmatapaus mitä lähtemisiin tulee. Tutti vain suuhun pukemisen alkuvaiheessa ja kaikki etenee vain pienoisen ähinän avulla. Hän nukahtaa yleensä jo siinä vaiheessa kun haalarin vetoketju menee kiinni. Tämä passaa meille mainiosti: tykkäämme kulkea kavereiden luona ym. ja käyn joka päivä vaunulenkeillä. Pienet puklut, jos niitä tulee, pyyhimme vaatteista harsolla ja sitten vaan menoksi. :)

AHAHAHAHAHHAAH!!! Siis NIIN loistavaa!! Oli kiva nähdä miltä Jenni sinäkin näytät, kiitos siitä. :) Meillä on isännän kanssa täällä vielä tehtailu ihan alkumetreillään. Siis testi on jo näyttänyt plussaa, mutta nyt vaan katsotaan mitä tuleman pitää... Täytyy toivoa että pysyy itsellä järki päässä, edes osittain, tulevan koitoksen kanssa. ;)



Täytyy palata sitten tässä parin viikon päästä taas noihin sun alkuraskauden juttuihin. :D Minä kans kertoisin tarinoitani juuri niin kuin sinäkin teet (sarkasmilla höystettynä siis), mutta olen valitettavan huono kirjoittamaan juttujani. Puheena kyllä onnistuu... pitäisi varmaan alkaa kantaa nauhuria mukanaan ja sitten litteroida tekstiksi johonkin... :D:D



Hauskaa kevään jatkoa!

Kahlasin tänään tämän sun blogin alusta loppuun. Nauroin vedet silmissä ja nyökyttelin koko ajan. Itse olen raskaana ja tällä hetkellä on menossa 15+6. Osaat kirjoittaa raskaudesta todella hauskasti ja Todella Totuudenmukaisesti. Ihan aina ei ihmiset ymmärrä mitä nainen joutuu kokemaan raskauden aikana.

Taidanpa laittaa ukonkin lukemaan tämän, sitten se ehkä alkaa pikkuhiljaa ymmärtämään, etten ole ainut raskaana oleva ihminen joka kitisee joka ainoasta asiata ja himoitsee mielettömästi kaikkea suolaista, erityisesti sipsejä. :D



Kiitos kerrankin lukemisen arvoisesta blogista, joka ei ole täynnä lässytystä, vaan huumoriin verhottuja totuuksia!

:D ja LOL ja miten se nykynuoriso olotilaani nyt kuvaisikaan...



Mutta toi lähteminen on niiiiiiin tuommoista!!! Aikuisten oikeesti on. Eikä kuulkaa helpota. Muuttaa muotoaan, mutta ei helpota. Toivoo nimim. kiskon kiemurtelevan 3-vuotiaan päälle ja pois kaikkien tuikitarpeellisten vaatekertojen lisäksi vielä kurahousuja *h-u-o-h*

Hahaa, kuvittele tekeväsi tuo ilman tuttia.. Meidän neidille (2 kk) kun ei tutti kelpaa.. Eli järkyttävän kovaa huutoa koko pukemisen ajan ja kun siihen turvakaukaloon/vaunuihin laitetaan. Rauhotutaan sitten ehkä joskus.. Puklujen takia en ala vaatteita vaihtaa (paitsi tietty jos puklua on tullut runsaasti) sen verran kova kokemus on vaatteiden vaihto meidän vauvalle. Ja päähänhän ei saisi koskea, se on ihan järrrrkyttävän kamala kokemus.. Yleensä kypärälakki ja lakki pysyy hädintuskin päässä ku päätä pitää pyörittää niin raivona..



Mahtava blogi, tätä on ilo lukea! :)

"Kiva", että noi lähtökakat on yleisiä muissakin perheissä... Meillä niitä on joskus vieläkin vaikka lapsi on jo vuoden ikäinen!

Nyt jos olisin oikein kenkku, sanoisin että oota vaan, kyllä se siitä vielä pahenee :D Ei vaan, meille on onneksi pukemisen suhteen siunaantunut kaksi kappaletta kilttejä tyttöjä, nuorempi (5kk) on sitä edelleen. Mutta auta armias, kun selviätte Tahtoikään, eli kotoisammin uhmaan. Toisaalta, voi hyvinkin olla, että Viktorin osoittaessa mieltään nyt ahkerasti, teillä on sitten kadehdittavan iisiä touhua siinä vaiheessa.



Mulla meinaa täällä harva se päivä päästä pitkä itku näiden kahden prinsessan kanssa. Tänään esimerkiksi sain kuningasidean antaa Isille huilitauon ja pakata tytöt tupliinsa ja lähteä iltakävelylle - menin tietenkin vielä möläyttämään isommalle (2,5v) että MENNÄÄNKÖ KULTA KATSOMAAN OISKO PUISTOON LAITETTU KIIKUT JO. Perusvirhe. Opit pitämään asiat visusti omana tietonasi, kivat ja vähemmän kivat, kun pääsette Viktorin kanssa tähän vaiheeseen ;) Lyhyesti sanottuna, ulos pääsemiseen taisi hujahtaa lähemmäs 45 minuuttia, saldona kaksi kuumissaan kirkuvaa pakettia, joista pienempi vielä oli kenkulla tuulella muutenkin kun väsytti, rokotusärsytti ja hammasvaivailutti..



Ihan noin hyviä puolia tän hetkisestä etsien, Viktor sentään ei pääse vielä karkuun, tai omista puolen metrin verran sätkiviä, rimpuilevia ja ihan omaa elämäänsä eläviä raajoja.

Mun on nyt pakko laittaa kapulaa rattaisiin (no johan oli kuvaus :) )

Kahden pojan äitinä on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista, mutta meillä on aina päästy ulos alta 15 min. En tiedä mistä tämä onni on tullut ja aina ihmettelen kun muut kertoilee että se kestää NIIIIN kauan.



Meillä on tilattuna ja matkalla nyt kolmas (toivon mukaan eri versio kuin pojat, tarkoitan siis tyttöä) ja mietin tätä postausta lukiessani että, nythän se olisikin ihanaa kun tulisi vauva jonka kanssa kaikki sitten kestäisikin.

Ehkä meidän lapsi elämä on ollut turhakin helppoa, who knows?

No, joo. Tiedä sitten mistä johtuu, mutta meidän tytölle leimahtaa leveä hymy, kun rupean pukemaan häntä, ja yleensä nukahtaa siinä vaiheessa, kun sujautan kantoliinaan (vaunuissa saattaa parkua, jos ei ole valmiiksi nukkumassa). Meillä tosin ekat viikot oltiinkiin lähinnä kotona, kun ei suostunut tissistä päästää irti, enkat 6,5h. Tai ehkä juuri siksi hän ei pelkää uusia tilanteita, kun on saanut olla alun rauhassa...

Apua, me olemme miehen kanssa myöhässä aina ja joka paikasta jo nyt, ilman parin viikon sisään syntyvää esikoista. Akateeminen vartti meillä tarkoittaa minimissään puolta tuntia, varsinkin jos koira on lähdössä mukaan. Koiralle kun täytyy pakata aina oma "hoitolaukkunsa" pakollisine tarpeineen ja koira lähtee lähes aina mukaan kun menemme kylään (yleensä vierailun isännän pyynnöstä huom).



Vähän aikaa sitten olimme menossa ystävien luo syömään ja poikkeuksellisesti olimme oikeassa ajassa, itseasiassa 5 minuuttia etuajassa. Ihmettelimme aikamme kun ei kukaan avannut kunnes kaverit ajoivat itse pihaan. Meitä odotettiin oikeasti paikalle vasta puoli tuntia myöhemmin...



Olemme jo pohtineet monenlaisia strategioita millä onnistuisimme vauvan kanssa olemaan edes joskus ajoissa tai vaikka vain puoli tuntia myöhässä... Epäilen suuresti ettemme tule onnistumaan :)

Niin ja täytyy kommentoida vielä naapurin käsittämättömän kilttejä lapsia. Heillä on vanhempi poika kohta 4 ja nyt vasta kun pikkusisko vie äidiltä aikaa on esiintynyt jonkun verran kiukkua ja uhmaa. Pikkusisko 7 kk on kuin enkeli, nukkunut ihan vauvasta asti vähintään 6 tunnin yöunia jne. Ja pukemisen suhteen hän vasta kiltti onkin: hymyilee kuin aurinko ja nukahtaa viimeistään haalaria puettaessa. Tosin näiden lasten molemmat vanhemmat ovat rauhallisia, kilttejä ja erittäin miellyttäviä ihmisiä, lapset perivät luonteensa vanhemmiltaan. Minulla taas on tulinen tempperamentti ja olen varsinainen tättähäärä luonteeltani. Mieheni ei ole yhtä tulinen, mutta rauhaton ja vilkas hänkin. Emme siis tule saamaan "helppoja" lapsia. Hirvittää välillä ajatella koko asiaa, mutta itsepähän halusin :D

Kira: Kiitti vinkistä! Tuon pistän varmasti muistiin, koska näen jo sieluni silmiin saman tilanteen meillä. "Eiköhän mentäis kulta katsomaan josko kaupassa ois vielä ilmapalloja!" tms kuulostaa kyllä juuri sellaiselta minkä livauttaisin vahingossa suustani :D