Lue keskustelun säännöt.
Syömishäiriön paluu raskausaikana
01.03.2013 |
Nuorena sairastamani syömishäiriö palasi raskauden myötä. Raskausaikana sain sairauden joten kuten pidettyä kurissa, kun mietin vauvan hyvinvointia ja etten halua tehdä pahaa vauvalle omalla syömättömyydelläni. Kiloja ei kuitenkaan minulle paljon kertynyt ja joka kerta neuvolassa kysyttiin, laihdutanko. En tietenkään myöntänyt, koska en tietoisesti laihduttanut enkä oikeastaan edes pitänyt itseäni sairaana.
Imetyksen myötä olen laihtunut paljon ja olen ollut siitä todella tyytyväinen. Nyt kuitenkin äitini huomautti, että mahani pömpöttää. Ja kyllähän se pömpöttääkin. En ole vielä treenannut juurikaan vatsalihaksia, vaikka vauva on jo 5 kk. Tuon kommentin myötä muuttui suhteeni syömiseen hetkessä entistä huonompaan suuntaan. Imetän vielä ja yritän pakottaa itseni syömään päivän aikana edes jotain. Aina se ei onnistu mutta usein onnistuu. Vaan miten käy, kun imetys loppuu. Taitaa alkaa hillitön urheilu ja syömättömyys :-( Miten tästä voi päästä eroon? Neuvolassa en asiasta aio mainita mitään.
Kommentit (9)
Tiedän miltä tuntuu..
Mulla diagnosoimaton syömishäiriö ollut jo yli vuosikymmenen. Olen aina ollut alipainoinen tai normaalipainon alarajoilla. Tosin mulla on niin päin että jos olen onnellinen, laihdun. Ahdistus saa minut napostelemaan ja lihomaan.
En tiedä miten auttaisin.. jos et halua neuvolaankaan asiasta sanoa tai saada apua. Mua on ehkä eniten alkanut lasten myötä mietityttämään oma terveys. En halua kuolla ja jättää lapsiani ilman äitiä. Toisaalta tuokaan ei ole ollut tarpeeksi hyvä syy, sillä en ole laihduttanut äärimmäisyyksiin, vaan siten, että olen kyllä laiha mutten luuranko. Bmi:ni on kyllä ollut alhainen (n.16), mutta sekin riippuu kropasta, onko se hälyyttävä vai ei.
Tuosta pömppövatsasta en kyllä olis lainkaan huolissaan. Itse en uskaltanut aloittaa vatsalihasliikkeitä ennenkuin vauva oli vähintään 6kk, sillä jos vatsalihakset ei ole ehtineet palautua "yhteen" (googlaa tästä, en jaksa selittää), saat liian aikaisella treenillä pysyvän pömpön (ainakin siihen saakka, kunnes olet synnyttänyt uudelleen).
En osaa sanoa muuta kuin että hae apua, onko sulla varaa esim. yksityiseen terapiaan? Tai entä tk:n kautta, jos et neuvolaan halua kertoa? Vai näkeekö ne neuvolassa kaikki tiedot, myös tk:ssa kirjatut? Ajattele myös lastasi. Haluat varmaankin olla hänelle turvallinen ja onnellinen äiti? Mikäli tiedät laihduttamisesi karkaavan käsistä, ei lapsesikaan saa nauttia äidin läsnäolosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syömättömyydellä vahingotat kyllä lastasi, mikäli vielä imetätä, sillä maitosi ei sisällä mitään ravinteita. Vaikka siis maitoa tulisi, on se laihaa ja ilman vitamiineja ja hivenaineita. Jos tilanne on se, että "usein pystyt syömään jotain päivän aikana" ei tilanne ole todellakaan hyvä, sillä imettäjän pitäisi syödä erittäin terveellisesti saaden ravinnosta n. 1,5 kertaa oman tarpeensa verran tärkeitä ravintoaineita. Kannattaisi lopettaa imettäminen ja siirtyä korvikkeeseen, jotta takaat lapsesi hyvinvoinnin. KOrvikkeessa on kaikki vitamiinit (mutta toki ei immunologista suojaa). Sen jälkeen koita keskittyä itseesi. Suosittelen hakemaan apua syömishäiriöösi.
Minulla on nyt kolmas raskaus ja 15 vuotta syömishäiriötä taustalla. Ekan raskauden aikana lihoin 20 kiloa ahmimalla kaikkea joka oli ollut pannassa: leipä, keksit jne... Laihdutin kaikki sitten pois. Toisen raskauden jälkeen oli 2 kk ennallani hoikkana ja kiinteänä ja olin todella tarkka ruokavaliosta i. Nyt kolmas raskaus ja neljäs kuukausi. Olen ihan pakkomielteinen vaa'an vahtimisessa j a toisaalta ahmin välillä leipää ihan hulluna. Pystyn kuitenkin keventämään monta päivää, mutta ruokailuni ovat todella kompleksisia. Vaikeaa on. En siis osaa auttaa. Haluan olla vain hoikka, mutta ajTukset pyörivät koko ajan syömisen ympärillä. Kävelin viime viikolla varmasti 50 kilsaa. Täytyy sanoa vielä, että sukulaiset, tutut ja ystävät ihailevat aina äänen kuinka pysyn mitoissani. Kuinka sitten voisin alkaaa lihoa?
[quote author="Vierailija" time="01.03.2013 klo 13:31"]
Minulla on nyt kolmas raskaus ja 15 vuotta syömishäiriötä taustalla. Ekan raskauden aikana lihoin 20 kiloa ahmimalla kaikkea joka oli ollut pannassa: leipä, keksit jne... Laihdutin kaikki sitten pois. Toisen raskauden jälkeen oli 2 kk ennallani hoikkana ja kiinteänä ja olin todella tarkka ruokavaliosta i. Nyt kolmas raskaus ja neljäs kuukausi. Olen ihan pakkomielteinen vaa'an vahtimisessa j a toisaalta ahmin välillä leipää ihan hulluna. Pystyn kuitenkin keventämään monta päivää, mutta ruokailuni ovat todella kompleksisia. Vaikeaa on. En siis osaa auttaa. Haluan olla vain hoikka, mutta ajTukset pyörivät koko ajan syömisen ympärillä. Kävelin viime viikolla varmasti 50 kilsaa. Täytyy sanoa vielä, että sukulaiset, tutut ja ystävät ihailevat aina äänen kuinka pysyn mitoissani. Kuinka sitten voisin alkaaa lihoa?
[/quote]
Kuinkahan paljon meitä on, jotka kärsivät tästä toisten tietämättä.
Minunkin raskausmahaa on usein ihailtu kun olen niin hoikassa kunnnossa. Tietäisivät vain minkä vuoksi.. Syön kyllä terveellisesti ja riittävästi raskausaikana, sillä en halua vauvan kärsivän. Painoakin tulee n.10kg mutta alhaisen lähtöpainon vuoksi se nyt on aivan välttämätöntäkin. Lapsen etu menee mulla kuitenkin kaiken edelle. Sitten voin taas laihduttaa itseni ja olla tyytyväinen.
Nelonen maalailee piruja seinille. Rintamaidon koostumus pysyy ihan hyvänä, vaikkei äiti ravinnonsaannistaan pidäkään huolta, mutta äidin omat luut ynnä muut joutuvat koetukselle... Jaksamisesta puhumattakaan.
t.Kakkonen, jonka pulleaa vauvaa jaksettiin aina ihmetellä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylllättävän paljon samanhenkisiä kirjoituksia. Olen vitonen. Psykoterapia saattaisi auttaa, mutten koskaan edes harkitse sitä vakavasti. ajatuskin tuntuu raskaalta. Tavallaan tämä syömishäiriö on kuin rakas ystävä joka kulkee ainavierellä.
Lapseni syö jo paljon kiinteitäkin ja kasvaa hyvin, joten en ole huolissani hänen ravintonsa laadusta. Lisäksi olen koko ajan syönyt vitamiineja purkista, joten uskon, että maidossani on ollut jotain vitamiinejakin.
Mua on myös paljon neuvolassa kehuttu ensin maltillisesta painonnoususta, vaikkakin kyseltiinkin siitä mahdollisesta laihduttamisesta, ja myöhemmin nopeasta palautumisesta ja kilojen karistamisesta. Myös aivan vieraat ihmiset ovat kaupassa tulleet ihmettelemään, olenko vauvan äiti, vaikka olen niin hoikka. Tämä on tietysti kannustanut vielä enemmän pitämään kilot kurissa.
Yllättävää tosiaan, että meitä on muitakin samanhenkisiä näinkin paljon. Ehkä mietin sitä yksityistä terapiaa. Neuvolan papereihin en tästä merkintää halua.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli joskus yläasteella syömishäiriö, mistä kamppaillen yksin pääsin irti. Isoin siskoni tietää tämän ja raskausaikana aina, joka ikinen kerta sanonut minulle kun nähdään, että: "Mitä läski". Meillä kulkee suvussa iso raskausmaha ja kaikenlisäksi odotan nyt vielä kaksosia. On sitten ollut pitkään kamppailua, että suostun syömään. Siskon kommentti on ahdistanut niin pahasti, että emme onneksi ole enää edes tekemisissä. Kerran tokaisin kyllä siskolle vastaankin, että: "Mulla on sentään hyvä syy isoon mahaan, mikäs sun tekosyy on?" ja sisko veti herneen syvälle nenään. Kun minähän en saa siskon sanomisista loukkaantua ikinä, vaikka kuinka haukkuu ja mollaa, vain hänellä on oikeus suuttua ja valittaa sitten meidän vanhemmille, kuinka häntä kohdellaan epäoikeudenmukaisesti...
p.s sisko on 30 v...
Minulla oli vähän sama juttu. Raskausajan punnituksista tuli takauma koululääkärin punnituksiin ja siitä alkoi sitten koko raskauden kestänyt ruokahaluttomuus. Imetysaikanakin vielä laihduin/ kuihduin.
Vauva kyllä voi hyvin ja on nyt reipas, urheileva koululainen, mutta suorastaan kamalaa oli, kun neuvolassa aina ihasteltiin olematonta painonnousua, vaikka itse olin huolissani siitä, saako vauva riittävästi ravintoa. Jälkikäteen sitten kuulin sellaisestakin palvelusta kuin neuvolapsykologi...