Laiva On Lastattu Valheilla Ja Kaunisteluilla
Kommentit (6)
Täällä ei kyllä mitään raudanpuutetta ole, mutta nukahtaminen on tuttu ilmiö. Kesken lauseen, kesken leffan, kesken ruokailun...
Kuuden uutiset lasketaan jo viralliseksi yöajan saapumiseksi, ja kuskina olen nykyään (entistä enemmän) hengenvaarallinen.
allekirjoitan täysin ton suolen lomailun... ja meidän poika kasvatettiin muuten suklaalla ja pizzalla. oikein hyvä tuli niilläkin eväillä! :)
Tiina: Mukava tietää että joku muukin on tehnyt sokerilla kasvaneista lapsista kattavan kokeilun. Ja että valmista tulee kuitenkin!
:D palasin taas lukemaan näitä vanhempia juttuja, kun olen itse nyt sitten raskaana rv 12+1. Kyllä kuulostaa NIIN tutulta!!! Tältä musta tuntuu just nyt! Suoli toimii ja ei toimi (ei ilmeisesti osaa päättää toimiako vaiko ei) ja väsy on NIIN valtava, että voisi nukkua vuorokaudet läpeensä (ja siis totta puhuen käynkin töissä lähinnä nukkumassa siinä tietokoneen ääressä... mietin vaan, että koskahan se kolleega huomaa mun kuorsauksen). Raudasta ei kyllä ole puutetta, muuten vaan väsyttää.
Juon JATKUVASTI ja aina tekee mieli jotain suolaista, siitäkin huolimatta että suolisto on niin turvonnut ettei voi päätellä onko sitä vyötäröä koskaan ollutkaan... :D
Ah ja muistin heikentyminen on todellakin totta, hyvä että nimensä enää muistaa. Sen lisäksi mikään ei pysy käsissä, ihan kaikki tippuu ja kaatuu koko ajan! On tämä odotusaika sitten IHANAA!! :D
Luen jonkun verran blogeja, ja voin rehellisesti sanoa että en ole ääneen nauranut yhdellekään niistä näin paljon kuin tälle blogille! Aloitin sitten alusta lukemaan ja pikkuhiljaa saan varmaan kaikki luettua. Kiitoksia nauruhetkistä! :)
Heh, juuri näin se menee! Lisäisin listaan vielä sen, että alkuraskauden raudapuutteen takia SAATTAA joskus vähän väsyttää. Itse nukuin raskauden ekan kolmanneksen aikana 16-18 tuntia vuorokaudessa ja silti väsytti. Tai entäpä sitten se, että loppuraskaudessa nainen SAATTAA menettää kiinnostuksensa seksiin, koska tuntee itsensä suureksi ja kömpelöksi? Kun pelkkä itsensä vaakatasoon punnertaminen kestää vartin ja sitä säestää lukuisa joukko ähinää, hengästymisen huokauksia ja hyvin äänekkäitä ilmavaivoja, niin siinä ei TODELLAKAAN tunne itseään millään lailla eroottiseksi ilmestykseksi, kun olo on kuin norsulla posliinikaupassa. Jos toinen vielä kehtaa heittää kehiin jotain "mä haluan sua, oot niin seksikäs"-kommentteja (olettaen siis että on koko asiasta enää ikinäkään millään lailla kiinnostunut seurattuaan sitä vaakatasoon vääntäytymistä) niin ei sille mitään voi, pokkahan siinä pettää. Ja menepä ja naura kerran sängyssä, niin se on sitten siinä se ilo. Taitaa meillä ainakin tätä menoa jäädä viimeisimmäksi lapseksemme tuo pikkuneiti... :D Ohhoh, on se raskausaika vaan niin ihanaa.