kaunistetetteko satuja taaperoille?
minusta monet sadut ovat liian jänniä, rosvoja, metsästöjiä, kuolemia, pahantekoa jne. minä aina kaunistelen sadut lapselleni..nykyään ehkä jo vähän vähemmän ikää 2,5v.
Kommentit (7)
joissa ihmisiä syödään ja vanhemmat kuolee jne.
Nyt lapsi 4v ja oppinut itse lukemaan joten en voi enää poistaa pahuuksia vaan jutellaan sitten enemmän siitä, että miksi maailmassa on pahaakin - tiesinhän minä että tämä päivä tulee mutta pahalta se silti tuntuu :(
olen niitä äitejä joista olisi kiva suojella vielä pidempään, vaikka eihän se koskaan realistinen toive ole ollut, huoh!
Ei siis ihme, että niitä tekee mieli korjailla.
Ihan kaikkea ei tietenkään tarvitse siistiä - minua esim. ärsytti hirveästi, kun ekan luokan opettajani siisti Ronja ryövärintyttärestä kaikki " paskapää" -tyyppiset haukkumasanat pois - meillä kotona oli luettu sensuroimaton versio jo muutamaa vuotta aiemmin (ja Ronja on sentään kirjoitettu lastenkirjaksi). Nyt aikuisen näkökulmasta toisaalta ymmärrän - etsin juuri ekaluokkalaisille luettavaksi sopivaa lukua Peppi Pitkätossusta, eikä se ollut kovin helppoa - puhutaanhan siellä milloin neekerikuninkaasta, milloin mistäkin;D
Uskon vakaasti siihen, että perinteiset raa' atkin sadut ovat ihanteellista luettavaa lapsille. Mustavalkoisuudessaan ja omassa (kieroutuneessa?) oikeudenmukaisuudessaan (=oikein noidalle, että joutuu uuniin kitumaan, kun meinasi ahmia Hannun ja Kertun) auttavat jäsentämään maailmaa. Lapsetkin yleensä pitävät juuri siitä jännityksestä. Sitä paitsi satujen muuntelu vie niiden viehätyksen ja aitouden.
Jos saavat kamalia traumoja, niin sitten käy niin. Syytän sitten vaikkapa muinaista psykologian opettajaani, joka luetutti minulla freudilaista kirjallisuutta satujen merkityksestä lapsille....
pienille. Toisaalta, luen joitain slaavilaisia tarinoita, joissa avataan mahaa ja syödään jne. Kyllähän sen lapsesta huomaa, jos liian jännäksi menee. Aika harva lapsi tuntuu pelkäävän näitä juttuja esim. sudesta ja kolmesta pienestä porsaasta tms. Grimmin sadut jätän todellakin väliin, en ala kertomaan äidistä, joka ruuan vähyyden takia jauhaa pikkuveljen ruuaksi tyttärelleen ja joka tekee itsemurhan kuultuaan mitä söi. Jotain rajaa.
En lue sellaisia satuja joita pitäisi kaunistella. En usko, että tuo meidän vähän alle 3v on vielä valmis kuuntelemaan esim. Grimmin satuja.
Ja lapsella ikää 3vuotta. Aika monet sadut ovat aivan liian raakoja, pelottavia tms.