Lue keskustelun säännöt.
BMI:n mukaan oon sairaalloisen alipainoinen mutta
27.03.2013 |
omasta mielestä mussa on edelleen joissain kohti ylimääräistä. Oon tässä mielessä sairas, järki sanoo niin mutta... Tää on lähtenyt aika lailla lapasesta. En pysty syömään mitään ajattelematta että se pitää heti kuluttaa jotenkin pois. Siis en edes yhtä xylitolpurkkaa.
Mut älkää olko huolissanne, mulla ei ole lapsia. Käyn täällä palstalla vain lueskelemassa kaikkia surkuhupaisia juttuja. Nyt se säälittävä juttu taidan olla mä itse.
Oksentelemisen oon kuitenkin lopettanut. Vielä pari vuotta sitten mulla oli tapana oksentaa kaikki mitä söin. Söin vain kaikkea mitä oli suht helppo oksentaa. Sen lopetin kun kuulin että se pilaa hampaat.
Pahinta tässä varmaan on se että syömisen kontrolloimisesta tulee mulle hyvä olo samoin kuin ihmisten kauhisteluista.
Oon 176 pitkä ja painan 50 kiloa. Fyysisesti koen että oon hyvässä kunnossa. Juoksen puolimaratonin ihan kevyesti ja salilla nostan penkistä yli 50kg (mitä on monen vaikea uskoa).
En mä tiedä miksi kirjoitin tän tänne. Kai tää oli tavallaan joku hiljainen avunhuuto tai sitten kaipaan kuulla jotain vastaavia kokemuksia.
Kommentit (19)
Minkä ikäinen olet, aika nuori varmaan?
Hae apua, ota yhteys opiskeluterveydenhuoltoon tai kunnan terveyskeskukseen, jotta pääset psykologille. Harvoin tuosta omin avuin selviää.
Mulla syömishäiriö ollut 15vuotta. Olen saanut lapsia, ja raskausaikana vauvan hyvinvointi onkin mennyt pakkomielteeni edelle, mutta aina imetyksen loputtua alkaa laihdutus. En ole koskaan hakenut apua, en vain osannut tai kehdannut, sillä bmi ei ole mennyt alle 15,8:n, enkä ole ollut sillä tavalla huonossa kunnossa, ettenkö olisi selvinnyt.
Mutta apu olisi voinut tehdä elämäni helpommaksi, nyt laihduttamisen, syömisen ja olemattomisen vatsamakkaroiden häpeäminen on osa minua.
Hae ajoissa apua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä olet varmaan kaunis nytkin, mutta sun varmaan kannattaisi hieman yrittää helpottaa sitä ruuan kyttäämistä ja keskittyä kuntoilemaan. Elimistö voi paljon paremmin, kun se saa ruokaa ja liikuntaa. Mä itse taas olen ahmija enkä saa sitä millään loppumaan. Mä ottaisin sun vaivan mieluusti vaihdossa, koska tavallaan tunnen oloni onnelliseksi vain laihana, mutta rakastan ruokaa enkä pysty olemaan syömättä kuin kausittain.
Sun kannattaa hakeutua jonnekin juttelemaan asiasta. Sun pitäs oppia olemaan armollisempi itselle ja oppia rakastamaan itseäsi. Ne kun oppii, niin pääsee taas aimo askeleen eteenpäin onnelliseen elämään.
Toivon todella että haet ammattiapua ennen kuin olet tosi pahassa jamassa. Mulla on tällä hetkellä sairaalassa paras ystävä, jolla on anoreksia... Minäkään en ottanut tosissani oikein kuinka paha hänen tilanne on, koska hänkin pystyy liikkumaan valtavasti ja ajattelin ettei voi olla kovin huonossa hapessa vaikka tosi laihalta näyttää.. Hän lisäksi välillä kevyesti vitsailee syömisvammastaan joten olin kuvitellut että se on jotenkin hallinnassa. Mutta oli käynyt niin että hän oli mennyt ottamaan alkoholia, pitkän paaston jälkeen, ja seuraavana päivänä säikähtänyt turvotusta ja päälle iso määrä nesteenpoistolääkkeitä. Lopputulos sairaalakunto :(
Niin, kukaan ei voi sun puolesta tehdä sitä matkaa normaalisyömiseen. Aiheesta on ihan hyviä kirjoja olemassa. Olen itsekin elänyt syömishäiriöistä elämää. Olin vähän painavampi kylläkin kuin sinä. Syömisen säännöstely kuitenkin syö koko ajan omaa kehoasi ja se voi paheta. Onko sulla vielä kuukautiset? Kun ne loppuvat, on jo paha tilanne. Silloin keho tajuaa että olet nälänhädän kourissa ja raskaus olisi liian suuri rasitus sille. Uskon kyllä että juokset ja nostat penkiltä, mutta hyvinvointi on paljon muutakin. Naisen hormonitasapainon kannalta rasvaprosentti saisi olla ainakin parikymmentä. Anorektinen kauneusihanne on biologisesti naisvihamielinen.
Ehkä jonain päivänä kuitenkin haluaisit lapsia. Kovin laihoilla se raskautuminen voi olla vaikeaa, ellei mahdotonta ellei kuukautisia ole, ja raskaus voi olla henkisesti repivää, kun painon on annettava nousta.
Minkä ikäinen sä olet?
Jos olet joku teini tai vielä alta 20v, en olisi huolissani - tuo menee ohi. Jos taas oot tyyliin tuosta 10v vanhempi, suosittelisin hoitoon hakeutumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka olis teini niin ei se mene noin vaan ohi. Kohta kolmikymppinen ja samalla tiellä vieläkin minkä 15vuotiaana valitsin. Ei tuo ole mikään ohimenevä "vaihe". Tuo on sairautta. Ja mitä nopeammin saa apua sitä parempi paranemisennuste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onks sulla kuukautiset? Oletko huomannut mitään muita terveysvaikutuksia? Lähteekö hiuksia? Kuinka kauan olet ollut alipainoinen? Tapahtuiko muutos äkillisesti vai oletko aina ollut luuviulu?
Mä haluan vielä sanoa sen että tiedostan ettei tää ole mulle mitään johonkin kauneusihanteeseen pyrkimistä vaan mun ongelma on se että haen tällä sitä nautintoa mitä saan syömisen kontrolloimisella. Vaikea selittää..
Kai se liittyy siihen että mulle on tapahtunut yksi traumaattinen juttu teininä mille en pystynyt mitään. Siitä tuli mulle yhtä aikaa syyllinen ja avuton olo. En halua selittää sitä sen enempää mut jälkeenpäin ajateltuna se varmaan laukaisi tällasen käyttäytymisen.
En halua hakeutua hoitoon. Koko ajatus siitä ahdistaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelisin hakemaan apua, vaikka olisit alle 20 v. Vinoutunut käsitys kehostasi ja ruoasta ajaa sinut sosiaalisesti erilleen ystävistäsi. Erittäin paljon sosiaalinen kanssakäyminen keskittyy ruoan ympärille (syntymäpäivät, illanistujaiset, juhlapyhät yms.).
Se, että kontroloit onnellisuuttasi syömättömyydellä ajaa sinut lopulta siihen, että et voi nauttia elämästä lainkaan kokematta siitä valtavaa syyllisyyttä.
Uskoisin, että lihominen pelottaa sinua? Ensin voisit etsiä kuvia ihmisistä, jotka ovat todella kauniita - Jennifer Lopez esimerkiksi. Huomaat, että hänellä on naiselliset muodot - muotoja myös miehet ihailevat. Älä etsi kuvia langanlaihoista huippumalleista! He ovat käveleviä henkareita.
Naisen kehossa kuuluu olla rasvaa. Monilla erittäin laihoillakin on selluliittiä. Mutta kehosi tarvitsee sitä rasvaa voidakseen toimia normaalisti.
Jos syöminen/lihominen pelottaa, niin keskity nyt siihen, että saat ruoasta tarvitsemasi ravintoaineet. Jos olet kova kontroloimaan syömisiäsi, niin en toivo, että se menee pahempaan suuntaan, mutta kokeile esimerkiksi www.kalorilaskuri.fi Tästä näet, mitä kaikkea kehosi tarvitsee päivän aikana ja miten paljon kaloreita kehosi tarvitsee päivän aikana. Älä käytä tätä nyt ihmeessä laihduttamiseen vaan arvioidaksesi sen, että mikä nyt on syömisessäsi pielessä. Miten paljon kalorit ovat alakantissa ja saatko kaikki riittävät vitamiinit. Rasvaa tarvitaan myös: mm. aivot tarvitsevat rasvaa, samoin iho, hiukset jne.
Toivottavasti osaat omin voimin tervehtyä - usko nyt BMI:n tulosta ja koita ponnistella kohti terveellisempää elämää.
Oon mä aina ollut laiha. Kuukautiset on loppuneet jotain 3 vuotta sitten.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on syömishäiriö ja tarvitset hoitoa.
Et sä ole fyysisesti hyvässä kunnossa jos sun kuukautiset on loppuneet. Sulla on ihan liian vähän rasvaa elimistössä.
Minäkin olen 175 cm ja 50 kg mutta mulla on säännöllinen kuukautiskierto ja kaksi lastakin olen näillä mitoilla saanut. Olenkin ns. syntymälaiha (syön normaalisti), en mikään riutunut niin kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä, ettet enään oksenna syömiäsi ruokia! Se tosiaan kuluttaa pahasti hammaskiillettä ja pitkään oksentelun haistaa.Minulla on ystävä, jolla on anoreksia ja toinen jolla bulimia. Nämä sairaudet eivät lähde pois, mutta niitä voi hallita. Luulen, että saat voimia, kun pystyt kontrolloimaan syömisiäsi. Mitä jos alkaisit kontrolloimaan syömishäiriötäsi? Siinä olisi kovempi haaste kuin kuluttaa kaikki syömäsi kalorit! Älä ota kehuina niitä "kamala kun olet laiha" kommentteja, joita mahdollisesti saat! Ne eivät ole kehuja vaan huolestuneita kommentteja. Minkälaisessa kunnossa hiuksesi ovat? Paleletko? Mieti mitä hyviä puolia normaalista syömisestä olisi. Ajattele, kuinka vapauttavaa olisi mennä ystävän/perheen jäsenen/ koulu- tai työkaverin luokse/kanssa syömään ruokaa, mitä et ole itse laskunet ja valmistanut?
luulis että sun olis helppo kasvattaa lihasmassaa, syö proteiinia ja polta se lihas treenillä, saat lisää massaa, ylilaihuus katoaa ja kunto vaan paranee ja bmi pysyys alhana mitä kait haluat. voi myös auttaa sua pääsemään parempaan suuntaan tossa sun sairaudessa. terapia olin selvästi tarpeellista, miksi haluat ylikontrolloida itseäsi, ja miksi olet pakkomielteinen näiden asioiden suhteen,
Sinulla on mielenterveyden sairaus. Ei yhtään parempi tai huonompi kuin mikään muukaan mielenterveyden sairaus, mutta se sinulla on. Mielenterveytesi ei ole kunnossa. Ja tarvitset siihen apua, kuten tiedätkin, kun tänne kirjoitit. Otit siis juuri yhden askeleen kohti tervehtymistä ja tarvitset apua, ettet vedä saman tien kahyta askelta kohti pahempaa sairautta.
Avain on juuri tuo kontrollintarve. Ja kuten niin monissa mielenterveydenhäiriöissä, niin syömishäiriöissäkin ne kietoutuu minän ymäprille. Olet fiksu nuori ihminen ja maailman on ääriään täynnä mielenkiintoisia asioita, joihin voisit suunnata kaiken sen tarmon, joka nyt menee itsesi kontrollointiin. Toivotan paljon voimia ja toivon, että saat tarvitsemasi ammattimaisen avun!
Mä olin 23-vuotiaana 177cm/53kg ja olin niin huonosti ravittu, että mun hiuksista lähti puolet. Hae apua hyvä ihminen! Kuulostaa anoreksialta. Tsempit ja halit vaikka en sua tunnekaan :)
[quote author="Vierailija" time="27.03.2013 klo 11:32"]
Mä olin 23-vuotiaana 177cm/53kg ja olin niin huonosti ravittu, että mun hiuksista lähti puolet. Hae apua hyvä ihminen! Kuulostaa anoreksialta. Tsempit ja halit vaikka en sua tunnekaan :)
[/quote]
Jatkan vielä. Siis olen sairastanut 2 anoreksiaa (12v ja 23v). Mulla on edelleen pelkät kalorit ja niiden kulutus mielessä. En ole enää alipainoinen mutta psyykeltäni edelleen sairas. Olen nyt 28-vuotias. Kannattaa varata aika lääkärille. Toivottavasti sattuu mukava ja empaattinen lääkäri kohdalle. Ethän halua osteopeniaa tai kaljua? Kovasti tsemppiä!
Olisit varmaan kauniskroppainen 5 -10 kg painavampana : )